Hei, me pummataan!

Luin kirjan Mitä, missä miljoona. Siinä mainittiin ystävät ja kylänmiehet, joilta aina rapapussi on jäänyt kotiin, kun pitäisi jotain maksaa. Kuulosti tutulta.



Olen hyvässä työssä, sinkku, seurallinen ja vilkas. Raha-asiat ovat kunnossa. Olen aina se, joka tarjoaa. Mielelläni autan kavereita, mielelläni tarjoan ja olen antelias. Olen kyllä huomannut, että se on aika yksipuolista.



Päätin tehdä testin. Olen nyt kolmen kuukauden ajan laittanut talteen ne rahat, jotka olisi mennyt ennen muille tarjotessa ja antessa. Tässä saldoa säästöistä:



- kavereille tarjoamatta jätetyt kahvit (kukin on ostanut oman kuppinsa) 25 e

- kavereille tarjoamatta jätetyt oluet ja siiderit (kukin ostanut omansa) 50 e

- taksimatkat, jotka onkin pistetty puokkiin (ennen maksoin anteliaasti kaiken) 50 e

- sohva, jonka myin enkä lahjoittanut kuten olisin ennen tehnyt 80 e

- vaatteet, jotka myin en lahjoittanut 150 e

- kohtuulliset tuliaiset mökkituliaisiki (ennen vein tajuttomat kassit!) 50 e

- vippaamatta jätetyt rahat 100 e

- kummilapsen synttärilahja kohtuullistettuna 20 e



Vielä on varmasti muutakin (esim. puhelimen lainaanminen, tupakka-askin ostaminen kaverille tms.), mutta tästä sain 525 e säästöt aikaiseksi. Miljoonaopuksen mukaan sijoitan tästä 400 e ja pistän 125 e hemmotteluun.



Kummasti ovat kyllä muutamat hyvänpäivän tutut jättäneet yhteydenpidon vähemmälle. Olivatkohan niin hyviä kavereita.