2-kerroksiset ok tai rivaritalot ja pienet lapset!!

okt-talo ja vanhin poika sai huoneen yläkerrasta ja pienemmät sitten yhteisen huoneen alakerrasta, jossa on myös vanhempien makkari. Toinen yläkerran makkareista on sitten keskimmäiselle, kunhan tuosta ensin kasvaa. Olohuone, keittiö, kodinhoitohuone ja kylppäri ovat alakerrassa, joten ei ole hankalaa eläminen.

alkuun portaissa oli portit ylhäällä ja alhaalla. Parivuotiaasta lapset sitten jo osasivat kulkea portaissa varoen ja tulivat pyllyllään alas.

Me asuttiin 2-kerroksisessa rivarissa, jossa pohja ei todellakaan toiminut pienten lasten kanssa. Hermot meni totaalisesti ja muutettiin pois.



Voisin muutta 2-kerroksiseen taloon jos seuraavat kriteerit täyttyis:

-makuuhuoneet samassa kerroksessa

-vessa/pesumahdollisuus joka kerroksessa

-tosi iso olkkari tai olkkarin vieressä ns. leikkihuone, ellei lastenhuone ole samassa kerroksessa. Pienet lapset kun ei vaan leiki yksin omassa huoneessaan, olkkariin kannetaan lelut joka tapauksessa tai vanhempien pitää kökkiä seurana lasten huoneessa tai ainakin lähellä sitä > hankalaa jos esim. vieraita ja haluis olla olkkarissa.

Meillä on kuopus reilun 2v, keskimmäinen melkein 5 ja esikoinen 6v ja talossa on kaksi kerrosta. Me olemme tässä nyt puolisen vuotta asuneet ja ei ole ollut portaiden kanssa ongelmaa. Meillä on tässä alakerrassa suurin osa leluista leikkihuoneessa ja yläkerta nukkumista varten. Tämä vähentää portaisssa ramppaamisen tarvetta kun lapset leikkivät alhaalla. Samalla on minimoitu se riski, että lapsi raahaa jotain painavaa lelua portaita alas.

lähinnä kyse jaksaako itse kuljetella tavaroita portaissa edes takas :) Ok talo ok mut en mä jotain 80 neliöistä kakskerroksista rivarikolmiota oikein ymmärrä.

Lapset olivat 5 kk ja 2 v 4 kk kun muutettiin ja koskaan eivät portaat ole olleet ongelma. Ylhäällä oli portti ekat puolitoista vuotta, sittemmin sekin poistettiin, eikä ole sattunut vahinkoja, mitä nyt minä ja mieheni olemme molemmat pari kertaa tulleet portaita pyllyllämme alas.. lapset osaavat kulkea rauhallisemmin!



Meillä tosin talo on rinteessä eli sisään ja ulos pääsee molemmista kerroksista, mikä todella kätevää, muunlaiseen kaksikerroksiseen en olisi halunnutkaan.

1-vuotiaan takia. Tällä hetkellä osaa mennä portaat ylös mutta ei vielä alas (muuta kuin pää edellä...) N. 2-vuotiaana sitten porttikin pois. Ei siinä mitään stressaava ole. Isommista nuorin oli 3v kun muutettiin tähän ja osasi mennä itse jo silloin portaat.

ostaisi näitä normirivareita, joissa alakerrassa avoimessa tilassa olkkari ja keittiö, yläkerrassa koppimainen tasanne, josta ovet surkean pieniin makkareihin ja kylppäri-saunaan. Mutta nämähän alkavat nyt jäädä rakennuttajien käsiin, kun ihmiset huomaavat, että eivät ole kodikkaita ja toimivia.

eivätkä mielestäni raput ole yhtään häiritsevä elementti. Pienin lapsistamme oli vajaa 3v kun muutimme tähän ja oikein hyvin on mennyt. Ei ole pudonnut kertaakaan.



Lapsi joka tottuu rappuihin oppii niitä käyttämään tosi nopeasti. Stressaavin aika voi ehkä olla siinä 1½-2v kun lapsi ei vielä oikein osaa mennä niissä turvallisesti!

jyrkät sellaiset. Äiti vieläpä pph... Aika hyvin on mennyt, itse olen rymissyt muistaakseni vain kerran alas jotain 15-vuotiaana :)(vaikka olen tooosi kömpelö). Muistaakseni kerran hoitolainen kaatunut, mutta olikin tullut vanhempana hoitoon ja vanhemmat vähän ylisuojelevia. Ne jotka pienestä asti tottunu kulkemaan, taitaa oikein hyvin. Ja jos kovin ahdistaa, niihin saa sellaisia portteja, ettei pääse ipanat ominpäin portaisiin.

Ja olen tooooodella tyytyväinen nykyiseen.



2-kerroksisessa

- tavarat oli aina väärässä kerroksessa

- pieniä lapsia vaikea pitää silmällä

- leluja aina keittiössä/olohuoneessa, koska ne olivat eri kerroksessa kuin lastenhuoneet

- jatkuvaa portaissa ramppaamista



Nyt elo on helppoa, kun rappuja ei ole. vaatii vaan aika hyvän pohjan, jotta toimii. Esim. jos illalla haluaa katsoa telkkaria niin ettei ääni kuulu lastenhuoneisiin, niiden on paras sijaita toisella puolella taloa.



Portaisiin voi asentaa portit jos on taaperoita talossa, ettei tarvitse pelätä putoamista. Tosi pienetkin oppivat kulkemaan portaissa varovasti kun opettaa. Mutta muuten minusta 1-kerroksinen on pienten kanssa parempi.



Teinit taas alkavat kaivata enemmän omaa rauhaa, jolloin 2-kerroksinen voi olla toimivampi. Teillä siihen on vielä aikaa.



Jos rakennatte oman talon, paras voisi olla tehdä sellainen alkuun 1-kerroksinen talo, jonka yläkerran voi myöhemmin rakentaa valmiiksi "teinien valtakunnaksi". Sitten on ehkä rahaakin enemmän. Ja jos siis haluatte "loppuelämän kodin" itsellenne. Itse ajattelen että kunhan lapset kasvavat, alamme etsiä kaksikerroksista taloa tästä läheltä.

Alle 100-neliöiset kahteen kerrokseen jaetut asunnot usein ahdistavan sokkeloisia eli mielestäni pitää olla vähintään tuollaiset 120-130 neliötä että toimii kahdessa kerroksessa, muuten yksitaso yleensä parempi.

Ei ole ollut ongelma, lapsi oppi nopeasti varomaan. meillä ei jätetä portaisiin tavaroita, eikä siinä leikitä, se opetettiin ekaksi. lapsi oli 2v ja 3 kk kun muutettiinn 2-kerroksiseen. kerran tippui ( tai hyppäsi) tasanteelta, n 3 viikon kulutttua muuttamisesta. polvi oli hiukan kipeä. Muuta ongelmaa ei ole ollut.

Mutta niitäkin on. Suosittelen välttämään, nimimerkillä vuosikaudet ruokakasseja yläkertaan kantanut.

Meillä on katutasossa iso eteinen, vierashuone, autotalli ja käynti takapihalle.

Ekassa kerroksessa on keittiö, tuokahuone, olohuone, vessa ja parveke.

Yläkerrassa on 3 makuuhuonetta ja kylpyhuone.



Esikoinen oli 6 kk kun tähän muutimme ja kakkonen on syntynyt täällä asuessa. Lapset nyt 5 ja 9.



Rappusten kanssa ei ole ollut ongelmaa. Me laitoimme rappusiin kokolattiamaton hiljentämään vauhtia. Tarraesteitä ensin mietimme, mutta valitsimme lopulta maton,koska puuraput olivat aika huonossa pintakunnossa. Esikoisen aikana laitoimme portit ylös ja alas koska häntä kiinnosti rappuset kovasti. Kakkosen kanssa riitti raput ylhäällä, sillä häntä ei kiipeily koskaan kiinnostanut.



Epäkäytännöllisyydet: kauppatavaroiden raahaaminen ekaan kerrokseen;

kesäaikana kun syömme/grillaamme pihalla, kaikkien tavaroiden raahaaminen edestakaisin;

kun lapset ovat pieniä, he eivät viihdy yksin omassa huoneessaan, vaan lelut leviävät myös olohuoneeseen eli eri kerrokseen.



Lasten hammaspesuvehkeet meillä on kahdessa kerroksessa, jotta ei ole tekosyitä ...

tällä hetkellä juuri sellainen, että yläkerrassa makkarit ja pesutilat, alakerrassa keittiö ja olkkari. WC molemmissa kerroksissa.



1-vuotias osaa kiivetä portaat ylös, mutta ei vielä alas. Portit on ylhäällä ja alhaalla. Lisäksi 1-vuotias on kyllä välittömästi portaissa, jos portti jää auki, joten varuillaan on oltava. Isomman kanssa ei mitään ongelmaa ole ollut.



Suurin ongelma on se, että tavara seilaa kerrosten välillä ja itseä ärsyttää kiikuttaa kaikkea eestaas. Lapset myös kuljettavat leluja alakertaan, ja se tuo sotkua. Olkkarissa on lelukoppa, jossa pienemmän leluja, niitä sitten keräillään vähän väliä. Mielummin asuisin yhdessä tasossa, tai sitten huoneiden pitäisi olla kaksikerroksisessa toisella tavalla.

Meillä on joka kerroksessalelulaatikko. Pääasiassalelut on lastenhuoneessa ylhäällä, mutta alakerrassa olohuoneruokatilassa on lelulaatikko (nätti kori kulmassa ja saa vaikka sohvan taakse piiloon), jossa lähinnä nuorimman alle 1,5v-n leluja, mutta siihen on illalla helppo kerätä muitakin leluja. Lisäksi säilytämme Brion junanrataa alakerran kaapissa ja sillä leikitään ruokatilan nurkassa, minne voi tarvittaessa myös hienosti rakennetun junanradan jättää yöksi tai jopa pariksi päiväksi (jos nuorin ei sitä riko. Lisäksi mulla on kellarin kodinhoitotilassa alakaapissa muutamia vauvaleluja jotka jaksaa viihdyttää nuorimmaista jos on mun kanssa siellä.



Portaat ei minusta ole ongelma. Lapset oppivat niissä hyvinkin pienenä kulkemaan. Tärkeää opettaa peruuttamaan alas. varmaan n. 2-v osaa kävellä alas ottaen esim. seinästä tukea. Meillä aina alas menevissä portaissa portit ettei vahingossa portaisiin putoa. Tärkeää on opettaa isommille heti alusta ettei portaissa pompita, juosta leikitä ja eikä portaisiin koskaan heitetä leluja joihin voi kompastua. Itse kannattaa omaksua "vie mennessäs, tuo tullessas perjaate".



Kuten sanottu viihtyminen riippuu aina pohjan toimivuudesta ja itse ihmettelen taloja, joissa makkarit ylhäällä ja ainoa suihku (ehkä vessakin) alakerran saunan yhteydessä. Itse haluan suihkun (kylpyhuoneen) makkarin läheisyyteen.

alakerrassa keittiö, olkkari, 2 makuuhuonetta, sauna+kylppäri, khh.

yläkerrassa 1 mh, työhuone ja tv-aula, +wc.

Pidän tosi toimivana. Yläkerrassa saa työrauhan tai vieraat voivat olla omassa rauhassa (esim. vauvan yöitku ei häiritse).

Kun lapset kasvavat isommiksi, he saavat yläkerran itselleen. Nyt lapset (alle 5-v) eivät ylhäällä juurikaan käy kuin joskus harvoin dvd:tä katsomassa.

Meillä ei ole edes mitään portteja ollut, ja lapset kyllä oppivat portaita varomaan ja tulemaan takaperin alas ihan pieninä kun opettaa.



Ja teillä ei ole edes kontausikäisiä, mikä on ehkä se pahin, joten ei panikkia!

kahteentasoon. Mitää ongelmia ei ollut, eikä ole tullut, edelleen asutaan samassa talossa.



Kaveri taas muutti pois kahdesta kerroksesta sen takia kun koki sen vaivalloiseksi nuorimpansa takia. Portit oli olemassa, mutta en tiedä mikä mättäs?