Lue keskustelun säännöt.
Millaista se on oikeasti - siis uusperheen elämä?
26.05.2008 |
Voiko siitä tulla mitään? Voiko uusi kumppani rakastaa tai kiintyä lapsiisi? Entä voitko sinä kiintyä kumppanisi mahdollisiin lapsiin? Voiko uusperheen elämä olla onnellista, hyvää, tasapainoista, jne.
Olen ollut tässä kohta vuoden yksin, enkä uskalla aloittaa uutta suhdetta avioeron jälkeen. Jotenkin tuntuisi ihmeelliseltä ottaa uusi mies kotiimme ja elämäämme. Kaipaan kyllä valtavasti rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä, mutta pelkään uusia pettymyksiä. Eroni exästä oli todella rankka, sekä minulle että lapsille.
Kommentit (3)
Miksi uuden kumppanisi pitäisi rakastaa tai kiintyä sinun lapsiisi tai sinun hänen lapsiinsa? Minulle ainakin riittää, että puolisoni kohtelee lapsia hyvin ja tasapuolisesti ja osallistuu kaikkien lasten tekemisiin tarvittaessa riippumatta siitä kumman he ovat.
Kumppanini lapset ovat ihan kivoja, pidän heistä ja tulen heidän kanssaan toimeen, mutta en todellakaan rakasta heitä tai ikävöi silloin, kun he eivät ole meillä. Eikä se vähennä yhtään meidän parisuhteen arvoa.
Tottakai joskus tulee ristiriitoja ja sanomista, mutta niin tulee ydinperheessäkin. Itse en kadu yhtään eroani ja uusperheen perustamista, koska parisuhde on perheessä kaiken perusta ja jos se on hyvä ja toimiva, silloin kaikki muukin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksia ystäväni perheestä
Vaimolla edellisestä liitos 3-lasta, miehellä 2-lasta
Mies, hoitaa lapsia, käy heidän kanssa lääkärissä, harrastuksissa, puuhaa kaikkea, lapset ovat alkaneet kutsumaan miestä isäksi. Kukaan ei ole koskaan kysynyt tai pakottanut vaan nämä lapset ovat kysyneet saavatko he kutsui isäksi.
Tuossa perheessä ei erotella minun tai sinun lapsia, vaan lapset hoidetaan yhdessä ja he ovat tiivis perhe, liikkuessaan yhdessä. Ulkopuolinen ei koskaan uskoisi että on kyse uusperheestä.
Sitten taas kauhukokemus minulta
Seurustelin hetken, miehen kanssa joka kohteli lapsiani kuin ilmaa, kutsui meidät luokseen kylään ja sitten ilkeili lapsilleni, koko illan... pakkasin tavaramme ja lähdimme yötä vasten kotiin.
Hänen lapsia olisi pitänyt paapoa ja passata, kantaa kaikki nenän eteen eikä heiltä saanut vaatia osallistumista yhteenkään kotityöhön vaikka olivat silloin 17, 15, 13 vuotiaat. Minun lapset 10, 7, 5 vuotiaat, komennettiin töihin, kantamaan pikkupuita, ruohomaan kasvimaata yms, kun taas miehen lapset istuivat sisällä ja pelasivat pelejä ja odottivat palvelua.
Tämä suhde loppuikin todella lyhyeen, minun lapsia ei kohdella huonosti
Meillä näin: Minulla lapsi edellisestä suhteesta, miehellä ei lapsia. Uusi mies tuli kuvioihin kun lapseni oli vielä pieni, n 1v. Lapseni ei oikeastaan näe biologista isäänsä kuin harvoin, joten uusi mieheni on hänelle isä. Mieheni pitää lastani omanaan. Meillä on myös yhteinen lapsi ja en ole huomannut, että mieheni kohtelisi lapsia jotenkin eri arvoisesti.
Eri asia olisi ihan varmasti, jos lapseni isä asuisi lähellä ja olisi elämässämme enemmän mukana.