miten vanhemmat kasvattavat lapsesta kiusaajan?

Lapsi ei ole kovin itsevarma ja kanavoi epävarmuutensa kiusaamiseen?



Huono itsetunto on helposti "periytyvä ominaisuus" ja meillä entisillä koulukiusatuilla itsetunnossa on yleensä pahasti puutteita. On vaikea opettaa lapsesta itsevarma ja tasapainoinen jos ei oikein itsekään siihen kykene.



Rohkaise lapsi kertomaan miksi kiusaa, mitä hän siitä saa, että näkee toisten kärsivän. Älä syytä ja huuda, vaan yritä ymmärtää syyt käytöksen takana.

nauttii siitä. puhua olen miljoonia kertoja yrittänyt ja selvittää asioita. lopputulos on hetken aikaa itkua lapsen puolelta mutta seuraavina päivinä asia unohtuu ja pian taas tulee huonoja uutisia koululta tms että mitä nyt on tehnyt ja kenelle. uskon että tälläiset lapset ovat syntyjään pahoja ja ovat niitä jotka tekevät aikuisenakin kamalia asioita toisille. lapseni ei ole ollut kiltti sen jälkeen kun oppi puhumaan ja kävelemään

ei ihme, että kiusaa kun äidin asenne on tuollainen..

Minunkin lapseni oli "kiusaaja". HÄn ei itsekään koskaan tarkoittanut kiusata, mutta jotenkin siinä aina kävi niin, että toisia sattui ja tavaroita hajosi ja se oli hänen syynsä. Hän suuttui helposti ja jos hän ei alunperin ollut epävarma niin pian oli, sillä eihän sillä menolla saanut kavereita ja haukkumisia tuli aina. Tätä jatkui päiväkodissa ja koulussa aina viidennelle luokalle asti. Olin aika epätoivoinen. No meillä ongelmat olivat niin isoja, että päädyttiin lastenpsykiatrian pakeille ja lapsella todettiin aspergerin oireyhtymä. Tämä tapahtui kun lapsi oli kolmannella. Sitä seurasi intensiivinen kuntoutus, jossa sosiaalisia taitoja opeteltiin urakalla. Kuntoutusta käytiin neljännellä ja viidennellä kerran viikossa. Viidennellä homma lakoi tuottaa tulosta, lapsi alkoi saada kavereita. Nyt kuudennella luokkakaverien vanhemmat ovat ilahduttaneet minua tulemalla vanhempainillassa kertomaan, kuinka mukava ja reilu meidän pojasta on tullut. Voin kertoa, että sitä on ollut ihmellisen ihana kuulla.



Tarinan opetus ei suinkaan ole, että menkää ja hankkikaa joku diagnoosi. Todennäköisesti te ette edes saisi sellaista, siihen tarvitaan muitakin oireita kuin että lapsi kiusaa. Ja haittaakin siitä on.



Tarinan opetus on, että sosiaaliset taidot ovat opeteltavissa myöhemmälläkin iällä, jos päiväkodissa ja eskarissa ei ole oppinut. Ja siihen saa apua. Kun teillä ei ole mitään diagnoosia tai edes sellaisen tarvetta, kannattaa ottaa selvää paikallisten kansalaisopistojen ja mll:n "kaverikursseista" ja skidikanttikursseista. Niissä harjoitellaan kaveritaitoja ihan konkreettisesti. SKidikanttikurssit ovat tavallaan "lasten itsepuolustusta", mutta ne ovat kahdella tapaa hyviä: ensinnäkin niissä opetellaan väkivallatonta itsepuolustusta, jota just sun ja mun lasten kaltaiset eivät muuten oikein osaa ja toisenakin niissä pohditaan omia ja toisten rajoja: mitä minlle saa tehdä ja mitä sitä kautta myös sitä, mitä muille saa tehdä - tai ei saa.