60- tai 70-luvuilla vanhemmat eivät panikoineet siitä minne lähteä lomalle
nykyään ollaan kauhuissaan siitä jos perhe joutuu olemaan kotona syysloman tai hiihtoloman eikä saada mitään sopivaa etelänreissua perheelle. Tuntuu että ihmiset ovat kadottaneet jotain tärkeää.
Kommentit (24)
eipä ollut varaa. Ruotsissa käytiin sukulaisten luona muutaman kerran, sekä lapissa.
Ensimmäisen matkan muualle kuin ruotsiin tein täysi-ikäisenä :( Onko muita yhtä "rikkaista" oloista tulleita?
Ravintolassakin käytiin kerran lapsuuteni aikana.
Eipä siinä mitään, muuten oli onnellista.
Kun itseäni ei tasan huvittaisi lähteä minnekään kauas lomallani (anopin mökkikin on jo ihan liian kaukana). Olen viimeksi ollut ulkomailla vuonna 2003, eikä vielä ole tullut semmoista oloa, että huvittaisi lähteä uudelleen.
Rahakysymys tämä ei ole, eikä kyllä mikään ekotekokaan. Ainut ulkomaanmatka minkä voisin tehdä on kaupunkiloma miehen kanssa kaksin, mutta koska lapset on niin pieniä, lykkäämme sitä vähän myöhempään. Ehtii tuota kaupunkilomailemaan vielä viiden vuoden kuluttuakin...
Niinpä. Ei minunkaan pikkukaupunkilaisessa / työläistaustaisessa lapsuudessani käyty missään lomamatkoilla, tämä oli kaikilla muillakin tutuilla. Ainoastaan hyvätuloisten lapset pääsivät ulkomaille ja jopa ravintoloihin. Ei sitä itketty, eikä vertailtu niinkuin nykyään.
Olisihan se ollut kiva päästä matkustelemaan, mutta ei voi mitään.
Ensimmäisen matkan tein ylioppilas/kesätyörahoillani vuonna 93' jenkkeihin :) Ensimmäinen ravintolareissu oli ripille päästyäni. Ja nämä olivat aivan tavallisia juttuja silloin.
tosi paljon eri puolilla Suomea. Muistan 70-luvun lapsuudestani sen, että tosi usein oltiin eri hotelleissa. Olen käynyt varmaan kaikissa Suomen kaupungeissa. Muistan erityisesti, että hotellien pohjakerrosten sisäuima-altaissa oli kylmää, lämmittämätöntä vettä!
kun olin pieni koululainen -70 luvulla.Kesälomalla saatettiin käydä sukulaisissa
Helsingissä asti (asuttiin Itä-Suomessa) ja se oli jo tapaus :) En muista että kavereiden perheetkään olis juuri kummemmin matkustellu.
-80 luvulla kierrettiin yhtenä kesänä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tuttavaperheen kanssa ja yhden kerran oltiin seuramatkalla Tanskassa.
Ekan kerran olin etelänlomalla vasta 26-vuotiaana.
Meillä ei panikoida nykyäänkään loma-aikojen matkustelusta. Lapset on ihan tyytyväisiä, jos pääsevät vaikka mummolaan.
yleensä 2 päivää. Yhtä pitkä kuin monessa paikassa edelleen. Aiemmin ko. lomaa kutsuttiin perunannostolomaksi, lapset oikeasti tarvittiin syystöihin.
meillä ei espoossa ollut syyslomaa 80-luvulla.
ei se kestänyt mitään viikkoa kuitenkaan.
22-vuotiaana. Sitä enne nainoat ulkomaanreissut suuntautui rasvaretkelle Ruotsiin, Tallinnan reissulle tai Norjaan töihin.
Matkustaminen on aivan ihana harrastus ja lähden aina matkalle kun vain voin.
mutta kotona ei lomalla oltu. Lappiin lähdettiin ainakin kahdesti vuodessa. 80-luvun puolella sitten telttailtiin ja jopa oltiin hotelleissa. Ei ollut tosin syyslomaakaan. Mutta eipä oltu kotonakaan koko lomaa kuin harvoin, aina menossa. Jos olisi ollut rahaa, niin takuulla olisi reissattu etelään ja vaikka maailman ympäri. t. 70-80-luvun lapsi
on eri asia kuin 70 ja 80 luku. 80-luku onkin jo kuin nykyaikaa, 60 ja 70 luku jotain ihan muuta...
emmekä reissailleet juuri mitään. Mitään syyslomaa en muista? Kesälomalla lähdimme ehkä kiertämään vähän Suomea, taisi sekin olla epätavallista mun suomenruotsalaisissa piireissä!
No Ruotsissa ainakin jotkut mun tutut kävivät usein ja myös sisarukseni kun olivat vanhempia. Meillä oli siellä sukulaisia.
Etelässä en ole käynyt vieläkään!
Tähän saakka olemme lasten kanssa vain käyneet Pohjoismaissa. Joku kaupunkiloma tosin voisi olla kiva kunhan lapset kasvavat?
Eikä meillä kyllä stressattu "nykyaikana" eli 80-luvullakaan lomailusta. Lapsuuden lomat sekä viikonloppuja muistan olleeni mummoloissa, sukulaisissa (Uusimaalla, Pohjois-Karjalassa sekä keski Ruotsissa), kesämökillä sekä leirintäalueilla joko teltassa tai mökissä, retkeiltiin, lintsillä käytiin ja kerran pohjois Norjassa auto&teltta -reissulla. Kotona ei oltu: asuttiin pienessä kerrostalokaksiossa, nelihenkinen perhe. Pienellä budjetilla mentiin.
autoreissulla ympäri suomea. Paljon pohjoisessa, missä oli sukulaisia ja samalla hakemassa voita Haaparannasta. Kerran käytiin ruotsinlaivalla 80-luvulla, vanhempani eivät halunneet yleensä mennä sinne, kun eivät juoneet alkoholia. Ainiin, Norjassa käytiin kerran autolla kanssa.
Eipä sitä silloin osannut itkeä matkojen perään.
Eikä vieläkään, silloin käydään jossain kun on varaa, ei edes joka vuosi. Monilla tuntuu olevan paniikki, että on pakko päästä johonkin.
Olisin minäkin mielelläni talven palmun alla, mutta ei vielä ole saumoja siihen.
koululaisilla .... olen syntynyt v.1970. Ainoa "lomapäivä" syksyllä oli taksvärkkipäivä ja itsenäisyyspäivä arkipäivälle sattuessaan. Meidän perhe matkusti aina kesällä Etelä-Eurooppaan (Italiaan, Etelä-Ranskaan, Kreikkaan, Espanjaan jne) viikoksi ja se oli kyllä kesän kohokohta.
Talvella kävimme mm. Kanarialla tai Marokossa (joululomalla tai hiihtolomalla). Ystäväpiiristäni olin lähes ainoa, joka pääsi joka vuosi kaksi kertaa ulkomaille. Lisäksi matkustelimme pikkumatkoja naapurimaihin.
Meidät lapset lähetettiin kesäisin yksi kerrallaan viikoksi serkkuja tapaamaan eli tätien ja setien perheisiin. Muita lomamatkoja ei ollut. Ulkomailla kävin ensimmäisen kerran täysi-ikäisenä omilla rahoilla.
Se oli meillä pohjalaisille suurinta huvia kun täältä Vaasasta vielä pääsi laivalla Ruotsiin ja vielä halvalla! Porukat hakivat voita Ruotsista ja ostivat laivalta viinaa ja karkkia. Oi niitä aikoja:). Tulisipa takaisin! Nykyään ei täällä ole mitään tekemistä eikä Ruotsiinkaan pääse enää vaivattomasti:(.
kierreltiin Suomea ympäri. Välillä majoituttiin hotellissa, välillä ihan teltassa. Telttailu oli tuohon aikaan ihan "normaalia" perhematkailua, nykyään enemmän extreme-touhua :)
Käytiin sukulaisissa Suomessa, se siinä. Vanhemmat kävi buusiretkillä Pohjoismaissa, äiti Leningradissa, sodassa ollutta isääni sinne ei saanut. Helsinginmatkat oli jo huippua, Lintsillä käynti yms.
70-luvulla käytiin sitten Ruotsissa laivalla. ei 60-luvulla etelässä käynyt kun nimismiehen perhe ja pari opettajaa, sekä lääkäri, sekin ilamn lapsiaan.
Jokavuotinen etelänmatka ei olisi tullut kuuloonkaan.