Onpas vaikeaa opiskella aikuisena lähihoitajaksi : (
Nytkin pitäis tehdä essee omasta elämänkulusta. En ole avoin ihminen, vaan haluan pitää omat asiani ja kokemukseni ihan vain omassa päässäni. Taitaa koko koulun käynti loppua ennenkuin alkaakaan.
Kommentit (25)
et ole valmis kohtaamaan omia vaikeita asioitasi... monet jättää kesken kun ei voi käsitellä esim. lapsuudessaan tapahtuneita asioita, jotka on jollain tavalla vaikuttaneet ehkä jopa negatiivisesti...
Työssään kohtaa paljon erilaisia ihmiskohtaloita ja jotkut niistä voi olla hyvinkin samankaltaisia kun oma elämänkulku on ollut. Näitä kun joutuu kohtaamaan niin on hyvä jos on pystynyt ennalta käsittelemään omaa elämäänsä ja siinä tapahtuneita käänteitä. Toki niiden käsittely jatkuu läpi elämän, mutta alkuun on jossain vaiheessa päästävä ja opinnoissa on hyvä aloittaa... jos ei siihen kykene niin ehkäpä ei ole valmis moiseen ammattiin.
Tarviiko esseet lukea muille vai onko vain opettajalle?
Vierailija kirjoitti:
myös aikuisena, mutta suhtautuminen oli niin nihkeää, kun soitin kyselläkseni hakemisesta, että jätin tällä erää väliin. Mulla on ennestään maisterin tutkinto ja kovasti ylikoulutettuna pidettiin... :(
Hassua, kun tohtoreitakin on opiskellut lähihoitajiksi.
Turha tehtävä. Lähihoitajankin koulutusta turhaan pitkitetty kaikella turhalla. Ei tällaisilla "kirjoita bliibablaaba essee omasta elämästäsi" ole mitään hyötyä hoitotyössä! Napakka puolenvuoden koulutus, jossa opetetaan kaikki oleellinen riittäisi ja sitten töihin ja veroja maksamaan.
joka ei halua näyttää omia tunteitaan. Ei tietenkään tarvitse (eikä kannata) omaa elämää alkaa referoimaan jokaiselle asiakkaalle tai potilaalle eikä työkavereillekaan. Mutta joka pihistelee arkipäivän tunteita, se ei pärjää hyvin. Se oli mun pointti tuossa, kun kirjoitin, että työtä tehdään omalla persoonalla. Jos se persoona on sulkeutunut, ei osaa näyttää iloaan asiakkaan uusista taidoista tai edistyksestä kuntoutuksessa tms. niin... Ei kiva.