Onpas vaikeaa opiskella aikuisena lähihoitajaksi : (

oletko persoonallisuudeltasi hommaan sopiva. Voihan se olla, että huomaa tässä vaiheessa, että ei taidakaan olla mun juttu.

Nuorempana olin sen verran hölmö, ettei opiskeluistakaan mitään tullut. Nyt nautin opiskelusta ja teen tätä täysillä.



Tuo nyt on vain yksi essee, muokkaa sitä! Ei sinun tarvitse kertoa synkimpiä salaisuuksia tms, annat vain ajatuksen lentää vaikkapa miten muuten olisi voinut käydä ;) Kuka tietää puhutko täsmällisesti totta vai et.

myös aikuisena, mutta suhtautuminen oli niin nihkeää, kun soitin kyselläkseni hakemisesta, että jätin tällä erää väliin. Mulla on ennestään maisterin tutkinto ja kovasti ylikoulutettuna pidettiin... :(

Ehkäpä esseen pohjimmainen tarkoitus on oppia kohtaamaan itsensä ja erilaisia ihmisiä; hoitotyössä tulee vastaan avoimia ja sulkeutuneita potilaita ja sinun täytyy osata kohdata kaikenlaisia ihmisiä.

nuorena ei jaksanut oikeen mikään kiinnostaa, lähäriksi valmistuin viime vuonna ja ikää oli 33v.

Haasteena koen kyllä enemmänkin sen miten yhdistää työn ja tuon iltaopiskelun. Tai nuo vielä onnistuu hienosti, mutta työssäoppimisjaksot ei ihan niin hyvin. Tämän lukuvuoden aikana olisi kolme jaksoa työssäoppimista, á 4 viikkoa + jokaiseen viikon näyttö päälle. Tekee 15 viikkoa, eikä niitä voi kesällä suorittaa. Ja todella nihkeästi iltaisin ja viikonloppuisinkaan, vaikka iltalinjalla ollaankin.



Mun työstä ei voi ottaa opintovapaata, yrittäjä kun oikeastaan olen. Enkä haluaisi oikein omia lapsiani laittaa päivähoitoon vielä. Voi olla että suoritan tutkinnon hieman hitaammin, se kun kuitenkin onnistuu.

Yritä tehdä tehtävä, mutta mieti nyt samalla, onko sinusta tähän työhön.

opiskelu oli meillä tosi helppoa. Pisimmät kirjalliset työt oli sivumäärältään max. 6 sivua, eikä mitään teoriaa..jotkut hommat piti opetella ulkoa, kuten anatomiaan liittyviä juttuja, mutta teoriaan pohjaavaa analyysiä yms. ei ollut.



Lieneekö koulutus muuttunut vaativampaan suuntaan?:) Hope so

Ihan kauhean sulkeutuneilta ihmisiltä se ei suju ollenkaan.

jotain sieltä päänsä sisältä, muuten sitä on vaan sellainen av:n kuvailema hattarapää perseenpesijä.



Ollaan niin lähellä toista ihmistä henkisesti ja fyysisesti että aika kolkoa on jos ei pysty yhtään omia ajatuksia elämästään jakamaan hoidettavan kanssa.



Eihän sitä kaikkea tarvitse jakaa mutta edes jotain.

Jokaisella on omia salaisuuksia, joita ei halua kaikille kertoa.

Minusta ihmiset ovat liian avoimia työpaikoilla, tiedän monta tapausta naisvaltaiselta alalta, kun työpaikan ilmapiiri alkaa olemaan inhottava, niin silloin vedetään toisen ihmisen henk,kohtaiset vaikeudet esiin ja mollataan. Varsinkin niiden, jotka kaikki kotiasiat kertovat.



Parhaiten työporukassa ja töissä viihtyy, kun muistaa, että se on vain työ. Empaattinen voi potilaille olla ja jotain omasta elämästään kertoa, mutta ei missäään nimessä liian paljoa.

oikein potilaan painajainen sh tai lh joka länkyttää omista asioistaan, kun pitäisi olla kuuntelija ja tukija potilaalle... näitäkin on nähty :(

myös aikuisena, mutta suhtautuminen oli niin nihkeää, kun soitin kyselläkseni hakemisesta, että jätin tällä erää väliin. Mulla on ennestään maisterin tutkinto ja kovasti ylikoulutettuna pidettiin... :(

Itse olen harkinnut samaa. Olen nyt ollut kotona lapsen kanssa pari vuotta ja olen vielä ainakin vuoden (nyt raskaana) mutta sitten haluaisin suorittaa jonkun perustutkinnon. Esim. juuri lähihoitajan. Olen yliopistossa opiskellut luonnontieteitä jo 7vuotta mutta valmistuminen tuntuu mahdottomalta. Koko ajan enemmän olen kääntynyt sille kannalle, että haluan tehdä jotain "oikeaa työtä". Vanhusten ja lasten hoidosta on kokemusta, kummastakin pidin.

Mutta jos tuo opiskelemaan pääseminen on noin hankalaa niin pöh. Toisaalta mulla ei ole sitä maisterin tutkintoa...

jos opiskelisit suoraan ammattitutkinnon, etkä perustutkintoa jossa paljon yleisia oppiaineita ja teoriaa. Itse olen ent. akateeminen ja opiskelen nyt koulunkäyntiavustajaksi aikuispuolella ja hauskaa on ollut...

jos opiskelisit suoraan ammattitutkinnon, etkä perustutkintoa jossa paljon yleisia oppiaineita ja teoriaa. Itse olen ent. akateeminen ja opiskelen nyt koulunkäyntiavustajaksi aikuispuolella ja hauskaa on ollut...

En ole vielä ottanut yhtään asioista selvää ja termistö on hukassa. :) Ajattelin vain, että yleiset oppiaineet saa varmaan lukion käynyt korvattua tuosta vain. Onko aikuispuoli enemmän käytännön harjoitteluja jne?

sellainen tarina kuin olisit halunnut sen menevän. Tasoittele suurimmat notkahdukset ja madalla korkeimmat nyppylät. Niin tekee moni muukin. Ei kukaan halua kuulla kaikkea elämästäsi. Trust me!

Asenne pitää olla kohdallaan, kun lähtee aikuisena opiskelemaan, itse valmistuin ravintolakokiksi viime joulun aikoina ja kyllä siellä koulussa tulee paljon tehtäviä eteen mistä ei aina pidä.

Ihan kauhean sulkeutuneilta ihmisiltä se ei suju ollenkaan.

Lähärin työ on työtä, jossa ei tarvitse olla avoin, hölösuu tai erityisen sosiaalinen muutenkaan. Ihan tavis empaattisuus ja toisesta huolehtiminen riittää.

Melkein parempi olla tyyppi, joka on vähän itsekäs ja pystyy erottamaan työminän siviiliminästä, ettei tule potilaiden asioita mietittyä yötä myöten ja oma elämä kärsi liiasta avoimuudesta ja empaattisuudesta.

Mirjoita sellainen essee kun osaat ja haluat. En mäkään itsestäni kaikkea paljastaisi ja ihan mainiosti silti olen lähärin töitä pystynyt tekemään.

Kerrot vaikka harrastuksistasi. Mitä teet perheesi kanssa.

Voihan se olla jotain ihan pientä joka tekee sinut onnelliseksi, vaikka leipominen, joulun odotus (omien lahjojen valmistaminen), käsityöt jne.



Tai jos käyt kalassa, metsällä. Suosit luomua.

Haaveilet helikopterilennosta tai mitä vaan.



Omat asiat on sun omia asioita, mutta kyllä pitää myös pystyä "small talkkina" kertomaan itsestään ja miten on päätynyt tähän paikkaan ja mitä arvostaa, haaveilee jne. Ei ole kovin paha. Teet kärpäsestä härkäsen. Pintaakin voi vaan raapasta ja silti se kertoo susta ihmisenä: että vaikka rakastat juolun tuloa ja sut tekee onnelliseksi kun pääset tekemään villasukkia.

ammattitutkinnot on ns. täsmätutkintoja joissa keskitytään ammattiaineisiin ja työssäoppimista on n. puolet opiskelusta. Ja koskapa ihmisillä on muutakin elämää esim. lapsia on opiskelusta tehty mahd. joustavaa.