Lue keskustelun säännöt.
Anopin ja apen kanssa saman katon alla? Asuuko enää kukaan näin?
03.10.2009 |
Minä asun, ja voin sanoa, että menee päin persettä. Ollaan kituutettu tässä näin kymmenisen vuotta. Älkääkä kysykö, miksi!
Kyseessä on maatila, mutta appivanhempia ei tämän tilanhoidon taikia tarvita. He eivät vaan suostu muuttamaan pois.
Kommentteja kiitos!
Kommentit (23)
Meillä on kuitenkin omat asunnot, vaikka saman katon alla asutaan. Kuitenkin he puuttuvat asioihimme jatkuvasti, ja anoppi tulee yhtäkkiä yllättäen meidän asuntoomme jne.
En haluaisi nähdä heitä lainkaan... siis en edes samassa pihapiirissä...
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei niitä poiskaan voi ajaa jos niillä on asumisoikeus! mutta oma tupa oma lupa ja ainaki eri avaimet!!!
Siinä vaiheessa, kun me ostimme tilan heiltä, tämä paikka lakkasi olemasta heidän kotonsa. PISTE!
Ja missäs se minun kotini on? Onko se lapsuuskotini? Pitäisikö muuttaa sinne?
T. ap
Tiedän ihmisiä, jotka asuvat rintamamiestalossa niin, että (appi)vanhemmat asuu alakerrassa ja he yläkerrassa. Vaatii jonkin verran joustoa esim. saunavuoroissa, mutta ei mikään mahdoton yhtälö. Pelisäännöt pitää vaan olla kunnossa.
Meillä minun isä ja äitipuoli asuu naapurissa ja on sovittu, että aina soitetaan ovikelloa. Lapsen päiväuniaikaan ei kyläillä. Eipä noista paljon harmia ole kun ovat vielä usein mökillä tms.
Mihin ne appivanhemmat sitten muuttaisi? Kylälle kerrostaloon vai? Tässä on tietysti olemassa se pelko, että he haluavat asua loppuun asti kotona ja tehän tietty pidätte teistä huolta. Sinällään kaunis ajatus, mutta ei ehkä toimi, jos välit eivät ole lämpimät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme kummatkin töissä, eikä meillä ollut vielä lapsia, joten yhteiselo sujui mutkitta. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, niin alitimme rakentamaan uutta taloa.
Onneksi!
Mutta se ei estä toisten asioihin puuttumista. Minä haluan omaa rauhaa. Sen olen tehnyt selväksi, että hoitamaan en heitä ala, kun se aika olisi käsillä.
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhempien on annettava teille oma rauha. Mun tietääkseni kukaan ei juuri enää asu noin, vielä 70-luvulla se oli täällä meilläkinpäin tavallista. Yleensä siitä tulee kuitenkin ongelmia, anoppi haluaa esim. sekaantua miniän kodin- tai puutarhanhoitoon.
Kyllä appivanhempien pitäisi kai muuttaa asuntoon kylälle tms.? Eivätkö suostuisi? Tai sitten alat pitämään ovia lukossa!
Mä en ainakaan voisi asua appivanhempieni pihassa. TIedän että kohtelisivat meitä kuin pikkulapsia:(.
Minä laitoin heti ehdoksi, että muutan tilalle vasta kun appivanhemmat ovat muuttaneet täältä pois. En halunnut asua anoppini kanssa saman katon alla päivääkään!
Tilakaupat tehtiin huhtikuussa. Samanvuoden syyskuussa aloin kysellä, että koskas ne appivanhemmat ovat aikoneet sieltä tilalta muuttaa... Lopulta heidät piti "kantaa" täältä ulos. Mieheni ja hänen sisarensa tulivat avuksi ja eräänä aamuna me vain tulimme tyhjien laatikoiden kanssa ja aloimme pakkaamaan heidän tavaroitaan. Muistan vieläkin kun päättäväisesti astelin taloon ja aloin irroittamaan olohuoneesta verhoja :) :)
Julmaa... Mutta se oli oikeasti ainoa keino. Jos olisimme vain ystävällisesti odotelleet, niin maailmantappiin se odotus olisi kestänyt.
Ja heillä oli siis heti tilakaupan yhteydessä ostettu ns. syytinkitupa samalta kylältä, johon he olisivat voineet heti muuttaa. Mutta vaikeaa oli!
Voimia sinulle, voin vain kuvitella miten raskasta se yhteiselo on!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhempien on annettava teille oma rauha. Mun tietääkseni kukaan ei juuri enää asu noin, vielä 70-luvulla se oli täällä meilläkinpäin tavallista. Yleensä siitä tulee kuitenkin ongelmia, anoppi haluaa esim. sekaantua miniän kodin- tai puutarhanhoitoon. Kyllä appivanhempien pitäisi kai muuttaa asuntoon kylälle tms.? Eivätkö suostuisi? Tai sitten alat pitämään ovia lukossa! Mä en ainakaan voisi asua appivanhempieni pihassa. TIedän että kohtelisivat meitä kuin pikkulapsia:(.
vanhemmat asuu tien toisella puolella n.150m päässä ja nykyään tekee sekin mulle todella tiukkaa.En jaksais anoppia yhtää sekuntia.En tiedä miten oikeasti jaksan olla tässä enään kauaa.Päälle kuuskymmppisiä ovat,joten eivät luultavasti vielä pitkään aikaan joudu vanhainkotiinkaan.Itse yritin vuosia päästää toisesta korvasta vaan ulos mutta enään en jaksa.Olen vakavasti harkinnut eroakin.Mies usein äitinsä puolella,vaikka ihan oikeasti äitinsä käyttäytyy inhottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on siis oma asuntonsa mutta samassa rapussa kaikki. Ei pienintäkään ongelmaa. Jokainen hoitaa omat asiansa ja auttaa vanhuksia vuorollaan. Lapsenlapset tietysti juoksee mummolassa vähän väliä, mutta siitä isovanhemmat vaan tykkää.
Kerrostalossa on tietysti ovat lukossa, mutta ei muutenkaan kukaan menisi noin vain toisille sisälle. Ja toisten omaa aikaa kunnioitetaan niin että sovitaan etukäteen visiiteistä ja esim. koska kaikki menevät tai ketkä menee yhtä aikaa kylään kenellekin.
Me asummee eri kaupungissa, joten meidän asunto siinä talossa on vuokralla.
Ja ihan oikeasti saman katon alla, eli samaa taloa asuttavat koko porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hyvin on mennyt seitsemän vuotta. Ostimme mieheni kanssa siis hänen vanhemmiltaan sukutilan, ja muutimme päätaloon. Appivanhemmille kunnostettiin tuo "vähätupa", jossa myös miehen vanhemmat olivat siirtyneet, kun he olivat muuttaneet päätaloon. Maat on vuokralla, joten varsinaista tilanpitoa tässä ei ole, ja mieheni ja minä käymme ihan normaalisti töissä kodin ulkopuolella. Ehkä se on syy, miksi selviämme.
Sovimme selkeät säännöt, kun muutimme: tämä on meidän kotimme, ja sisään he saavat tulla vain, jos soittavat ovikelloa ja ovi heille avataan. Tai kun muuten olemme pyytäneet käymään. Omaa avainta heillä ei ole, mutta tietävät kyllä meidän vara-avaimen paikan, jos joskus heidän tarvitsee käydä meilä meidän poissaollessamme.
Mukavaa on se, että kun lapset tulevat koulusta, he menevät yleensä mummolle ja vaarille. Niin heidän ei tarvitse tulla tyhjään kotiin ja itsekään ei tarvitse ajaa tukka putkella kotiin, vaan voi rauhassa käydä esim. kaupassa.
Anoppi on ehkä vähän liiankin varovainen, ettei vain häiritse meitä. No, ehkä se on ihan hyvä juttu.
Ei meillä mitään ihmeenpiä ongelmia ole.
Meillä vaari hoitaa esikoisen kun me muut käymme töissä.
Välillä on monta päivää etten nää vanhempiani.
Mieheni ei ole koskaan valitellut vanhemmistani. Taitaa tulla paremmin heidän kanssaan toimeen kuin minä.
Minusta on myös mukavaa kun isommat lapset tulevat koulusta niin vaari on vastassa, ei tarvi yksin olla.
Muutamia kertoja on tullut jotin mitä itse olisi tehnyt toisin piha ym muissa töissä mutta anan asian olla enkä välitä.
Lapsten kasvatukseen he eivät puutu mitenkään. Mutta apua antavat kun sitä pyydämme.
Vanha ketju, mutta nostan, koska meillä arkipäivää ja helvettiä ainakin minulle.
Asumme siis maatilalla ja miehen vanhemmat asuvat myös tässä samassa talossa. Raskasta on!!! Appi toimii niin kuin isäntä talossa, eikä mieheni tietenkään uskalla sanoa vanhemmilleen poikkipuoloista sanaa. Minä sitten mökötän miehelleni ja kiroan joskus apelle. Tässä tapauksessa anoppi on se helpompi tapaus.Ei tule meidän puolellemme, mutta appi tulee lähes joka päivä...
Kommentoikaa ja esittäkää kysymyksiä!!
Olisipa ihanaa, jos asuisivat samassa pihassa. Anoppini on ihana ihminen. Näkisi lapsenlastaankin useammin. Nyt asuvat 3 tunnin ajomatkan päässä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta nostan, koska meillä arkipäivää ja helvettiä ainakin minulle.
Asumme siis maatilalla ja miehen vanhemmat asuvat myös tässä samassa talossa. Raskasta on!!! Appi toimii niin kuin isäntä talossa, eikä mieheni tietenkään uskalla sanoa vanhemmilleen poikkipuoloista sanaa. Minä sitten mökötän miehelleni ja kiroan joskus apelle. Tässä tapauksessa anoppi on se helpompi tapaus.Ei tule meidän puolellemme, mutta appi tulee lähes joka päivä...
Kommentoikaa ja esittäkää kysymyksiä!!
Meillä sama tilanne, 3 lasta. Ei ole raskasta eikä miehellä ole syytä tiuskia vanhemmilleen. Minä en mökötä miehelle enkä kiroa apelle.
Sellainen sanaton sopimus meillä on, että pihatyöt on anopin, piha on hänelle tärkeä. Minä leikkaan nurmikon ja pidän lapset pois kukkapenkeistä ja nyt lvähäumiseen aikaan huolehdin siitä, että latua ei tehdä ihan pionipenkin keskeltä.
Tilaa varmasti olisi pihapiirissä.