Anopin ja apen kanssa saman katon alla? Asuuko enää kukaan näin?

Anoppisi voi olla ihana ihminen siellä 3 tunnin ajomatkan päässä, mutta jos hän asuisi samassa talossa 24/7 varmasti ihanuus katoaisi...

Meillä varsinkin appi on aina utelemas menemistä, tulemisista, vieraista (en viitsi enää vieraita kutsuakaan) yms. ja siis kaikesta...

Asun mieheni kanssa hänen lapsuuden ok-talossa. Anoppi asuu kerrostalossa. Appi on poisnukkunut. Minä en kestäisi asua samassa huushollissa anopin kanssa. Anopin kanssa olemme temperantiltamme niin erilaisia, että kärsisin. Periaattessa anoppi on mukava, mutta en jaksaisi sitä puuttumista. Itse olen vahvasti flekmaatikko ja anopilla todennäköisesti hallitseva piirre on koleerisuus. Olen lukenut luonneanalyyseistä, että flekmaatikko kärsii koleerikon seurassa.

Miksi pitää nokkia lähes joka asiaa? Ei puhettakaan tilan antamisesta. Raivostuttavaa.

Anoppi häärää meillä puutarhatöissä. Sisustukseenkin meinaa puuttua ainakin välillä.

Anopilla on meille avain. Soittaa ovikelloa, kun olemme kotona.

Meillä sama tilanne, 3 lasta. Ei ole raskasta eikä miehellä ole syytä tiuskia vanhemmilleen. Minä en mökötä miehelle enkä kiroa apelle.

Sellainen sanaton sopimus meillä on, että pihatyöt on anopin, piha on hänelle tärkeä. Minä leikkaan nurmikon ja pidän lapset pois kukkapenkeistä ja nyt lvähäumiseen aikaan huolehdin siitä, että latua ei tehdä ihan pionipenkin keskeltä.

Antavatko appivanhemmat teidän tehdä rauhassa omia töitänne ja ennen kaikkea, saatteko olla rauhassa vai kyyläävätkö he teitä ja teidän tekemisiä, menemisiä ja vieraita tms.?

Kerro tarkemmin, minkälaista elämänne appivanhempien kanssa on? Ei noin auvoisaa elämää voi olla, tai sitten joku on marttyyri ja antaa aina periksi.

T.ap