Lue keskustelun säännöt.
Murrosikäisten vanhemmat.
02.10.2009 |
Mikä on se pahin kun muistelen että puhutaan että kahdeksas luokka on pahin mutta meidän tyttö on nyt ysillä ja minusta tuntuu että nyt on vaikeinta.
Jäi kiinni että oli ottanut kaljaa ja en meinannut uskoa kun on kuitenkin kiltti tyttö ja meillä on tiukat rajat yms. Nyt on sitten arestia määräämätön aika. Meille saa tulla kavereita mutta hän ei saa lähteä mihinkään koulun jälkeen vaan on kotona. Onko kohtuutonta tällainen viikon tai kaksi?
Ei millään viitsisi siivota omia jälkiaan ja läksyjen/kokeisiin lukeminen on takkalaa. Aina pitää patistella vaikka eikö sen pitäisi lähteä itsestä eikä olla enään vanhempien huolehdittavissa. Nyt sitten jaraa vastaan ettei lähde viikonlopuksi mökille vaan ottaa vaikka mieluummin lisäarestia. Tuntuu että voimat loppuu kesken. Välillä uhkailee ettei jaksa enään tätä vaan lukittuu omaan huoneeseen eikä tule pois, eikä syö ja kuolee pois. Onko tämä enään normaalia?
T. yliväsynyt äiti
Kommentit (2)
juuri seiskan-kasin aikana. Nyt tuntuu että on alkanut löytymään omaa järkeä ja muutenkin kypsynyt ajattelutapa hurjasti verrattuna aikaisempaan.
yksi kaljakokeilu on ollut, poika kertoi itse, että maistoi olutta. Tehtiin kyläl selväksi että kaljojen kanssa ei aleta läträämään, mutta mitään arestia tms ei tuosta saanut, koska itse asian kertoi. Toki juteltiin pojan kanssa aiheesta.
Seiskalla oli pahin vihe, kun koulu meni huonosti, käytös oli kamalaa ja jäi näpistelystä ja räikestä valehetelusta monta kertaa kiinni. Otettiin melko tiukka linja kotona ja kyllä kannatti. Kasiluokalla poika ilmoitti ettei hän halua, että tentataan läksyjen tekemisestä ym, koska huolehtii ne asiat kyllä itse. No, ntodistuksen keskiarvo nousikin numerolla ja luokkansa paras poika kevätlukukaudella jos keskiarvoa katsottiin, joten annetaan itse hoitaa nyt lukemiset ja läksyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se pahin vaihe ajoitu siihen seiskan-kasin vaiheille, vähän ihmisestä/luokasta riippuen. Vielä on varmaan kaikenlaista edessä...
Alkoholi- ja tupakkakokeilut osuu keskimäärin (huom. keskimäärin) 14-vuoden ikään. Ja valtaosa kokeilee, vaikka valtaosa vanhemmista luulee, ettei meidän nuori. (tästä on tutkimustulosta)
Eli luonnollistahan tuo alkoholin kokeilu on, eiköhän me itsekin tuossa iässä kokeiltu, minä ainakin.
Aresti on ok, mutta tärkeämpää olisi puhua. Puhua alkoholin vaaroista, mitä voi sattua kännissä, siitä ettei missään nimessä joisi paljoa, ettei joisi väkeviä, että kavereista pitää pitää huolta. Että katsoisi missä seurassa käyttää alkoholia. Että itsestä pitää pitää huolta ja että aina voi tulla kotiin.
Nyt sitten vaan joko lähdette koko perheen voimin mökille tai sitten jäätte koko perhe kotiin.
Puhukaa tytölle myös luottamuksesta, siitä että jos voi luottaa, niin saa myös lisää vapautta. Ja päinvastoin, jos ei voi luottaa, ei saa myöskään sitä vapautta. Puhukaa kuinka häntä rakastatte ja kuinka välitätte, ja sen takia olette huolissanne.
Kehukaa asioista aina kun vaan kehumisen aihetta on, tämä sama mikä toimii pikkulapsilla toimii myös näillä isommilla. (Ja ei sen puoleen, tuntuu, että se toimii aikuisillakin.
Meillä tyttö 15 v ja ysillä. Koulu menee onneksi hyvin, huolehtii siitä itse. Tupakasta kärähti vuosi sitten, ja vahvasti epäilen, että alkoholikokeiluja on, vaikkei olekaan jäänyt niistä kiinni. Huone on kaaoksessa, mutta olkoon, omapa on huoneensa. Raivaa sen kyllä ennen siivoojan tuloa (meillä käy siivooja joka toinen viikko, voisi olla ettei hän muuten raivaisi sitä ikinä).
Voimia. Yrittäkää löytää tyttäresi kanssa jotain mukavaa yhteistä, vaikka yhteenottojakin toki väistämättä tulee.