Jos lapsen kaveri olisi edellisenä päivänä kiusannut ja

Näin meillä on tehty - jos on tullut kiusaamista tms niin on yritettykin selvittää asia mahdollisimman pikaisesti. Sen jälkeen on molempien kivempi jatkaa kaveruutta, leikkejä jne ja äidilläkin hyvä mieli :)

jumaliste puuttuuko jatkuvasti lastenne kaverisuhteisiin! "Mut ku se kiusas mun Nico-Petteriä!". No kyynel, täytyyhän lasten oppia toimimaan tässä maailmassa ihan itse! Mikään ei ole niin ärsyttävää muiden lasten silmissä kuin ipana, joka on juoruamassa jatkuvasti opettajille, vanhemmille jne. Miksi tekemällä teette lapsistanne rasittavia nyhjäkkeitä?



Joku joskus kysyi täällä, mitä on curlingvanhemmuus. Tätä se on, tätä nimenomaan.

"käsken 5-luokkalaiset hakkaamaan sut" tai muuten vain ilkeilee ja kieltää menemästä leikkeihin mukaan?? TODELLAKIN puutun tuollaiseen käytökseen ja teen selväksi lapselleni sekä kiusaajan vanhemmille ettei tuollainen peli vetele!

jumaliste puuttuuko jatkuvasti lastenne kaverisuhteisiin! "Mut ku se kiusas mun Nico-Petteriä!". No kyynel, täytyyhän lasten oppia toimimaan tässä maailmassa ihan itse! Mikään ei ole niin ärsyttävää muiden lasten silmissä kuin ipana, joka on juoruamassa jatkuvasti opettajille, vanhemmille jne. Miksi tekemällä teette lapsistanne rasittavia nyhjäkkeitä?

Joku joskus kysyi täällä, mitä on curlingvanhemmuus. Tätä se on, tätä nimenomaan.

Ja tietenkin kysysisin lapsilta, että mikähän eilen meni kaveruudessa pieleen. Kertoisin kaverille että meidän N-P:llä oli paha mieli ja kysyisin, yrittääkö hän tänään puhua nätimmin. Sen jälkeen jättäisin lapset rauhaa ja leikkeihinsä ja yrittäisin osoittaa, että minulla ei ole mitään sitä kaveria vastaan , kun homma sujuu mukavasti.

jumaliste puuttuuko jatkuvasti lastenne kaverisuhteisiin! "Mut ku se kiusas mun Nico-Petteriä!". No kyynel, täytyyhän lasten oppia toimimaan tässä maailmassa ihan itse! Mikään ei ole niin ärsyttävää muiden lasten silmissä kuin ipana, joka on juoruamassa jatkuvasti opettajille, vanhemmille jne. Miksi tekemällä teette lapsistanne rasittavia nyhjäkkeitä? Joku joskus kysyi täällä, mitä on curlingvanhemmuus. Tätä se on, tätä nimenomaan.

Heti, jos joku on vähän ilkeä, niin jo on äidit katkomassa kaverisuhteita. Ne on LAPSIA, ne opettelee vielä sitä sosiaalista kanssakäymistä. Ensimmäisillä luokilla lapset ovat hyvin paljon ilman aikuisten valvontaa keskenään kavereiden kanssa, ja se kaikki on täysin uutta. Siellä sitten kokeillaan puolin ja toisin, mitä saa, voi ja kannattaa tehdä.

Yhdestä tai kahdesta tyhmyydestä ei kannata tietenkään rangaista eikä se edes ole kiusaamista, vasta jos kiusaaminen on järjestelmällistä tai pitkäksestoista, siihen pitää puuttua vakavasti. Ne äidit, jotka huutavat kiusaamista heti, kun kaveruksilla tulee känää keskenään, tekevät suuren karhunpalveluksen omille lapsilleen.

ollut kyse kaverisuhteen katkomisesta, vaan siitä pidetäänkö pientä taukoa tuommoisen tilanteen jälkeen vai ei. Jos tilanne on ollut sellainen, että lapsi siitä itse tulee vanhemmilleen kertomaan, on siihen mun mielestä jollain tapaa reagoitava - ei katkomalla kaverisuhteita, mutta auttamalla selvittämään asia. Ei tarkoita, että äidit ja isät suuna päänä hoitaa asiaa vaan rohkaisee lapsia itse selvittämään välinsä, jolloin leikit voi taas jatkua hyvillä mielin. Ipanat, jotka kokevat tulleensa kiusatuiksi saavat todellakin "juoruta" asiasta aikuisille, niin opeille kuin vanhemmillekin vaikkakin silti pitää osata puolustaa myös itseään. Meillä tehty diili, että itseä pitää puolustaa ja koittaa selvittää asia ensin omin voimin, mutta silti pikku jututkin on hyvä kertoa aikuisille ja erityisesti jos niihin ei lapset itse saa ratkaisua aikaiseksi. Hyvin toimii.

jumaliste puuttuuko jatkuvasti lastenne kaverisuhteisiin! "Mut ku se kiusas mun Nico-Petteriä!". No kyynel, täytyyhän lasten oppia toimimaan tässä maailmassa ihan itse! Mikään ei ole niin ärsyttävää muiden lasten silmissä kuin ipana, joka on juoruamassa jatkuvasti opettajille, vanhemmille jne. Miksi tekemällä teette lapsistanne rasittavia nyhjäkkeitä? Joku joskus kysyi täällä, mitä on curlingvanhemmuus. Tätä se on, tätä nimenomaan.

Heti, jos joku on vähän ilkeä, niin jo on äidit katkomassa kaverisuhteita. Ne on LAPSIA, ne opettelee vielä sitä sosiaalista kanssakäymistä. Ensimmäisillä luokilla lapset ovat hyvin paljon ilman aikuisten valvontaa keskenään kavereiden kanssa, ja se kaikki on täysin uutta. Siellä sitten kokeillaan puolin ja toisin, mitä saa, voi ja kannattaa tehdä.

Yhdestä tai kahdesta tyhmyydestä ei kannata tietenkään rangaista eikä se edes ole kiusaamista, vasta jos kiusaaminen on järjestelmällistä tai pitkäksestoista, siihen pitää puuttua vakavasti. Ne äidit, jotka huutavat kiusaamista heti, kun kaveruksilla tulee känää keskenään, tekevät suuren karhunpalveluksen omille lapsilleen.

"käsken 5-luokkalaiset hakkaamaan sut" tai muuten vain ilkeilee ja kieltää menemästä leikkeihin mukaan?? TODELLAKIN puutun tuollaiseen käytökseen ja teen selväksi lapselleni sekä kiusaajan vanhemmille ettei tuollainen peli vetele!

Siis ap antoi ymmärtää, etää kyse oli yhdestä kerrasta! Miksi te haluatte tehdä lapsistanne uhreja?

Oma lapseni on vielä niin pieni, etteivät verbaaliset lahjat riitä ketään uhkailemaan. Mutta lähes kaikki lapset harrastavat uhkailua ja sosiaalista eristämistä!

Itselläni on ainakin lapsuusaika vielä muistissa; vuoroin kiusattiin, vuoroin oltiin kiusaukseen kohteita. On se vaan jännä, että näin aikuisiällä suurin osa muistelee olleensa koulukiusattuja. Siis haloo! Tollanen turhasta iniseminen vie huomiota niiltä, joita kiusataan järjestelmällisesti.

Ylen jossain keskusteluohjelmassa pari vuotta sitten oli eräs äiti, jota oli kiusattu ja jonka tytärtä myös kiusattiin. Äiti totesikin, että oli todennäköisesti itse opettanut tytölleen uhrin roolin, toki tahtomattaan ja tiedostamattaan.

Itselläni oli eräs ystävä, joka pelkäsi liikkua ulkona koko yläasteajan (tappo jne. uhkauksia perässä). Ei silti ole koskaan kokenut tulleensa kiusatuksi, vaan olleensa "riidoissa".

#3

"käsken 5-luokkalaiset hakkaamaan sut" tai muuten vain ilkeilee ja kieltää menemästä leikkeihin mukaan?? TODELLAKIN puutun tuollaiseen käytökseen ja teen selväksi lapselleni sekä kiusaajan vanhemmille ettei tuollainen peli vetele!

Siis ap antoi ymmärtää, etää kyse oli yhdestä kerrasta! Miksi te haluatte tehdä lapsistanne uhreja?

Oma lapseni on vielä niin pieni, etteivät verbaaliset lahjat riitä ketään uhkailemaan. Mutta lähes kaikki lapset harrastavat uhkailua ja sosiaalista eristämistä!

Itselläni on ainakin lapsuusaika vielä muistissa; vuoroin kiusattiin, vuoroin oltiin kiusaukseen kohteita. On se vaan jännä, että näin aikuisiällä suurin osa muistelee olleensa koulukiusattuja. Siis haloo! Tollanen turhasta iniseminen vie huomiota niiltä, joita kiusataan järjestelmällisesti.

Ylen jossain keskusteluohjelmassa pari vuotta sitten oli eräs äiti, jota oli kiusattu ja jonka tytärtä myös kiusattiin. Äiti totesikin, että oli todennäköisesti itse opettanut tytölleen uhrin roolin, toki tahtomattaan ja tiedostamattaan.

Itselläni oli eräs ystävä, joka pelkäsi liikkua ulkona koko yläasteajan (tappo jne. uhkauksia perässä). Ei silti ole koskaan kokenut tulleensa kiusatuksi, vaan olleensa "riidoissa".

#3

no, kuitenkin, ehkä ymmärrätte pointin



#3

ihan älytöntä opettaa lapset pitkävihaisiksi. Riita täytyy selvittää ja sitten mennä eteenpäin.

lapset tutustuvat toisiinsa paremmin joten ilman muuta pääsis kylään. Ei kannata opettaa omaa lastaan pitkävihaiseksi

Haetaan ulos vain silloin kun KUKAAN MUU ei ole kotona tai tulossa ulos. Ja heti seuraavana päivänä haukutaan paskapääksi ja käsketään painumaan helvettiin (5-6-vuotiaat).

Niin todella pistän lopullisesti katkolle tollaset kaverisuhteet. Pitääkö lapset opettaa että toisia voi kohdella miten vaan ja antaa olla toisten orjuutettavana.

Sinä katulapsen äiti, menepä nainen itseesi ja katso peiliin. Se mitä sieltä näkyy, ei ehkä ole kaunista.

jumaliste puuttuuko jatkuvasti lastenne kaverisuhteisiin! "Mut ku se kiusas mun Nico-Petteriä!". No kyynel, täytyyhän lasten oppia toimimaan tässä maailmassa ihan itse! Mikään ei ole niin ärsyttävää muiden lasten silmissä kuin ipana, joka on juoruamassa jatkuvasti opettajille, vanhemmille jne. Miksi tekemällä teette lapsistanne rasittavia nyhjäkkeitä? Joku joskus kysyi täällä, mitä on curlingvanhemmuus. Tätä se on, tätä nimenomaan.

Heti, jos joku on vähän ilkeä, niin jo on äidit katkomassa kaverisuhteita. Ne on LAPSIA, ne opettelee vielä sitä sosiaalista kanssakäymistä. Ensimmäisillä luokilla lapset ovat hyvin paljon ilman aikuisten valvontaa keskenään kavereiden kanssa, ja se kaikki on täysin uutta. Siellä sitten kokeillaan puolin ja toisin, mitä saa, voi ja kannattaa tehdä.

Yhdestä tai kahdesta tyhmyydestä ei kannata tietenkään rangaista eikä se edes ole kiusaamista, vasta jos kiusaaminen on järjestelmällistä tai pitkäksestoista, siihen pitää puuttua vakavasti. Ne äidit, jotka huutavat kiusaamista heti, kun kaveruksilla tulee känää keskenään, tekevät suuren karhunpalveluksen omille lapsilleen.

varaudu, kohta meillä on lastensuojeluviranomaiset oven takana :D



#3

elä sinä vaan aikuisena puutu tai tee tästä omaa henkilökohtaista sotaasi. hoida omat asiasi

yleensä kuitenkin näissä "kiusaamistapauksissa" on kaksi osapuolta. Siis tällaisissa yksittäisissä tapauksissa, jatkuva kiusaaminen tietysti eri juttu. Meilläkin oli sellainen tapaus, että lapseni kaveri sanoi tosi ikävästi ja soitteli ikäviä puheluja, olin jo sanomassa lapselle ettei voi olla tuollaisen kaverin kanssa. Kunnes aloin selvittelemään asiaa, niin olihan siellä omalla lapsellanikin lehmä ojassa... Asia saatiin sitten selvitettyä ja nyt kaikki taas ok.

Eikä niille mitään voi, lapsille, nih! Turpaan vaan niin että tukka lähtee.

jos kiusaaminen jatkuu niin luultavasti kemiat ei kohtaa ja on hyvä vaihtaa pelikumppania toiseen.

että se, että ei puutu lasten joka nahisteluihin tarkottaisi sitä, ettei yritä opettaa lapsille arvoja, moraalia tms.! Jos joku vanhempi tulisi kertomaan minun lapsen kiusaavan hänen lastaan, tottakai reagoisin! Miten tämä asia ylipäätään kääntyi näin? Että jos minä olen sitä mieltä, että aikuisten ei tule puuttua kaikkiin nahisteluihin, lapsestani tulee automaattisesti kiusaaja? No hyvää päivää!

Eniten sapettaa se, että ne vanhemmat, jotka nillittävät joka naarmusta, eivät usein kykene ottamaan huomioon (kuten jo joku totesikin) että myös heidän lapsellaan voi olla osuutta asiaan. Jos lapsi tottuu siihen, että vanhemmat pakottavat kaverit ruotuun, niin toki tätä myös käyttävät hyväkseen. Esim. jos Jenna-Janica ei saanutkaan tänään olla kotileikeissä pomo, menee hän siitä itkemään mammalle, joka soittaa muiden kakaroiden äideille!

Hälläväliä äitien lapset kiusaa kun "ne nyt vaan on semmosia"Eikä niille mitään voi, lapsille, nih! Turpaan vaan niin että tukka lähtee.

jumaliste puuttuuko jatkuvasti lastenne kaverisuhteisiin! "Mut ku se kiusas mun Nico-Petteriä!". No kyynel, täytyyhän lasten oppia toimimaan tässä maailmassa ihan itse! Mikään ei ole niin ärsyttävää muiden lasten silmissä kuin ipana, joka on juoruamassa jatkuvasti opettajille, vanhemmille jne. Miksi tekemällä teette lapsistanne rasittavia nyhjäkkeitä?

Joku joskus kysyi täällä, mitä on curlingvanhemmuus. Tätä se on, tätä nimenomaan.

on tulteva kertomaan vanhemmille tai opettajalle. Jos lapseni kokee jonkun asian kiusaamiseksi, niin silloin se sitä on ja asiasta täytyy kertoa vanhemmille. Se ei ole mitään curlingia.

Itselläni on ainakin lapsuusaika vielä muistissa; vuoroin kiusattiin, vuoroin oltiin kiusaukseen kohteita. On se vaan jännä, että näin aikuisiällä suurin osa muistelee olleensa koulukiusattuja.

Itse en muista lapsuudestani koskaan tulleeni kiusatuksi enkä kiusannut itsekään, tulin kaikkien kanssa oikein hyvin toimeen.

Siksi varmasti puuttuisin asiaan, jos omaa lastani kiusattaisiin ja vielä hurjemmin, jos tietäisin hänen kiusaavan toisia.

Kiusaamiselle 0-toleranssi!