Jos lapsen kaveri olisi edellisenä päivänä kiusannut ja
ollut ilkeä lapselleni niin päästäisitkö seuraavana päivänä kylään kun olisi tulossa muina miehinä? Minä sanoin lapselleni ettei nyt heti voi tulla. Muutenhan tämä lapsi alkaa pompottamaan ihan miten tykkää. Toisena päivänä kiusaa jne ja sitten kun itselle sopii, tulee taas kylään.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (28)
Itselläni on ainakin lapsuusaika vielä muistissa; vuoroin kiusattiin, vuoroin oltiin kiusaukseen kohteita. On se vaan jännä, että näin aikuisiällä suurin osa muistelee olleensa koulukiusattuja.
Itse en muista lapsuudestani koskaan tulleeni kiusatuksi enkä kiusannut itsekään, tulin kaikkien kanssa oikein hyvin toimeen.
Siksi varmasti puuttuisin asiaan, jos omaa lastani kiusattaisiin ja vielä hurjemmin, jos tietäisin hänen kiusaavan toisia.Kiusaamiselle 0-toleranssi!
Ei mitään tönimisiä, haukkumisia, lumipesuja jne.? Vai todistatko sen pointin, mitä hiukan hain tuossa väitteessä, että kiusaaminen on toisinaan myös tulkintakysymys? Esim. itse en kokenut nimittelyä, lumipesuja jne. kiusaamiseksi, koska oli niin yleistä ja toki pojille (jotka niitä pesuja useimmiten harrasti) myös "kostettiin" tilaisuuden tullen, eli oli kuitenkin enempi leikkiä, vaikkakin raisua.
jumaliste puuttuuko jatkuvasti lastenne kaverisuhteisiin! "Mut ku se kiusas mun Nico-Petteriä!". No kyynel, täytyyhän lasten oppia toimimaan tässä maailmassa ihan itse! Mikään ei ole niin ärsyttävää muiden lasten silmissä kuin ipana, joka on juoruamassa jatkuvasti opettajille, vanhemmille jne. Miksi tekemällä teette lapsistanne rasittavia nyhjäkkeitä?
Joku joskus kysyi täällä, mitä on curlingvanhemmuus. Tätä se on, tätä nimenomaan.
Minä olen sanonut lapselleni, että jos häntä kiusataan,on tulteva kertomaan vanhemmille tai opettajalle. Jos lapseni kokee jonkun asian kiusaamiseksi, niin silloin se sitä on ja asiasta täytyy kertoa vanhemmille. Se ei ole mitään curlingia.
Kun vanhemmat selvittävät tilanteet aina lapsen puolesta!
opettaa lapsellesi sosiaalista kanssakäymistä? Että isomman voimalla? Teette niinku minä teen tai meiän isi tulee käymään?!
Luultavasti kertoisin kaljupäiselle leijona miehelleni. Hänellä on tapana käydä "selvittelemässä" asioita näiden kiusaajaperheiden luona. Kummasti on ääni kellossa muuttunut aina näiden vierailuiden jälkeen. Eli mies asialle niin loppuu kiusaaminen!!!
Ei tarvitse olla kalju lihaksikas koljatti. Miehillä on tapana laittaa asiat jakeluun. Naiset saattavat jatkaa ja pitkittää riitaa. Mies hoitaa asiat kerralla.
mitään tekemistä minkään sosiaalisen käytöksen opettelun kanssa. Vaan siinä on kyse siitä, että kotona ei yritetäkään opettaa yhtään mitään tapoja. KUN LAPSET NE HOITAA OMAT JUTTUNSA. Pikkukinat on pikkukinoja, mutta jatkuva huono käytös milloin ketäkin kohtaan on tyhmyyttä jota ei tarvitsekaan sietää.
Ei mitään tönimisiä, haukkumisia, lumipesuja jne.? Vai todistatko sen pointin, mitä hiukan hain tuossa väitteessä, että kiusaaminen on toisinaan myös tulkintakysymys? Esim. itse en kokenut nimittelyä, lumipesuja jne. kiusaamiseksi, koska oli niin yleistä ja toki pojille (jotka niitä pesuja useimmiten harrasti) myös "kostettiin" tilaisuuden tullen, eli oli kuitenkin enempi leikkiä, vaikkakin raisua.
Eikä ole tullut tietooni, että omat lapseni olisivat myöskään koskaan kiusanneet tai tulleet kiusatuiksi (6- ja 8-vuotiaat, no keskenään kyllä joskus nahistelevat).
Olen varmasti av:n naiivein tapaus, mutten koskaan ole ymmärtänyt kiusaamista...
t.21
mua sitten aina kylmää kun joku sanoo toisen lasta perusilkeäksi. Minun on vaikea tuomita edes aikuisia, mutta etenkään alle 10-vuotiasta en koskaan ikinä sanoisi pohjimmiltaan ilkeäksi tai pahaksi tai huonoksi. "Paha ei kenkään ihminen vaan toinen heikompi toista."
Hänellä on tapana käydä "selvittelemässä" asioita näiden kiusaajaperheiden luona. Kummasti on ääni kellossa muuttunut aina näiden vierailuiden jälkeen. Eli mies asialle niin loppuu kiusaaminen!!!