Loppuraskaus ja järjetön väsymys

Rv 37 ja voisin nukkua ja torkkua vuorokauden ympäri. Aiemmissa raskauksissa ei ole tällaista lamaannuttavaa väsymystä ollut. Päin vastoin, sitä on jaksanut vaikka mitä lyhyilläkin yöunilla.

Tänään jaksoin viedä lapsen kouluun ja käydä neuvolalääkärillä, loppupäivä on mennyt sohvalla ja sängyllä maatessa pikkuisen kuumepotilaan kanssa. Silmät painuu väkisin kiinni.

Lohduttavaa kuulla että kohtalotovereita löytyy! Ite rv 36 ja niin väsynyt ja uupunut kokoajan, että voisin vaan nukkua kans vuorokauden ympäri. Vitamiinit ja raudat syön ja silti väsyttää. Liikunta on pitänyt lopettaa lähes kokonaan supistusten takia. Jos yritän tehdä mitään, alkaa supistelemaan, öisin kipeästikin. Harmittaa kun ennen raskautta olin tosi aktiivinen ja liikunnallinen, nyt vaan joutuu makaamaan sohvalla. Kotityöt jää tekemättä ja siitä on jatkuvasti huono omatunto. Odotan esikoistani ja tuntuu että kaikki muut tuttavapiirin odottajat ovat niin energisiä ja valmistautuneita vauvan tuloon, ja mä odotan edelleen sitä loppuraskauden energiapiikkiä ja pesänrakennusinnostusta - missä ne viipyvät? Vauva on kyllä erittäin odotettu ja tervetullut milloin hän päättäkään tulla! Haluaisin vain olla energinen ja harrastaa liikuntaa loppuun asti - niinkuin neuvolassa alussa ohjeistettiinkin. Mutta mites sitä liikut, kun heti alkaa supistelut (kohtu supistellut rv 29 asti aina rasituksen yhteydessä/jälkeen) ja lisäksi väsyttää niin paljon ettei jaksakaan? Lisäksi on niin utuinen ja heikko olo ja minkäänlainen toiminta vaatii valtavasti ponnisteluja. Oon niin kyllästynyt tähän raskaana olemiseen! Toivottavasti saan synnytyksen jälkeen rakkaan vauvan lisäksi vielä oman itseni takaisin.

Mua vaivaa myös väsymys, olisin toivonut löytäväni neuvoja täältä, että miten voisi piristyä. Tuntuu vaan, että enemmän löytyy väsyneitä ihmisiä tätä kautta, kuin neuvoja.

Itselle tuli mieleen, että voisiko säännöllisellä syömisellä olla tekemistä asian kanssa? Itsellä rv 35 menossa ja kai se kasvava energian tarve vaikuttaa. En siis tarkoita, että pitäis enemmän ehkä syödä, mutta säännöllisesti kuitenkin. Kun verensokerit laskee ja nousee niin saattaa väsyttää. Tuli mieleen, kun iltapäivästä oma väsymykseni pahenee, enkä koskaan keksi, mitä lounaan jälkeen söisin yksin kotona. Ja kun se lounaskin on monesti nuudelia jos ei satu olemaan mitään eiliseltä.

Tässä vaiheessa kuulemma yöunetkin pitäisi muuttua pätkiväksi, joka taas on valmennusta tulevan vauvan hoitoon. Miksei siis päivällä voisi hetken nukkua, jos yöllä uni ei enää virkistä samalla tavoin. Itse odotan kyllä ensimmäistä, joten minulla on se etu kun ei ole vahdittavia. Voisitteko pyytää jonkun vahtimaan pieniä, kun itse lepäilette?

Mä nukun päiväunet hyvällä halulla, usein monta tuntia päivässä kun mies on töissä. En kyllä toivoisi päiviäni näin kuluttavan, mutta tiedän, että tilanne on kuitenkin sama kun vauva syntyy; yöllä valvotaan vauvan kanssa ja päivällä nukutaan vauvan kanssa kun yöstä on aiheutunut univelkaa. Paras on kun kuuntelee omaa jaksamistaan ja tekee sitä mikä tuntuu hyvältä.

Helle ei helpota väsymystä, kun yöt ovat vielä katkonaisempia kuin muuten olisivat. Menossa viikko 31. Saisipa enemmän aikaiseksi.

Vanha ketju, mutta ihana lukea kohtalotovereita. Mäkin olen ihan zombi jo siitä, että istun tietokoneella tätä kirjoittamassa... En jaksa kävellä enää minnekään enkä edes uskalla, kun jo portaiden nousu tai esikoisen pukeminen hengästyttää tajuttomasti ja saa kohdun supistelemaan.

Mulla syyksi väsymykseen löytynyt alhaiset rautavarastot (ferritiini 19). Hemoglobiini on ok, 124, mutta se ei kerro kaikkea. MYös B12-vitamiini mulla on melkein alarajalla (mulla 46, alaraja 35), ja sekin aiheuttaa väsymystä. Syön purkista nyt rautaa 2krt päivässä ja B12-vitamiinia, mutta tiedän, että arvojen nousu tulee olemaan hidasta ja sitä ennen pitää vielä synnyttää :( 

Eka raskaus oli niin helppo tähän verrattuna. Olisinpa tajunnut syödä rautaa jo ennen tätä tokaa/kolmatta raskautta! Rautavarastot on tyhjentänyt pitkä imetys (2v 4kk), kohtuullisen runsaat menkat ja vielä verenvuoto kohdunulkoisessa raskaudessa.

Jatkossa aion neuvoa kaikkia raskaana olevia tai sitä suunnittelevia tarkistamaan hemoglobiinin lisäksi rautavarastonsa. Raudan syöminen on helppoa, mutta hidasta. 

Muistaakseni alku- ja loppuraskaudet olin hyvin väsynyt. Se vaan suojelee vauvaa kun ei hötkyile liikaa tuossa vaiheessa.

Mua väsytti erityisesti kolmatta odottaessa alkuraskaudessa vaikka silloin "pohjakuntoni" ja veriarvoni olivat kovimmat. Ihan siis jouduin nukkumaan parin tunnin päikkärit päivittäin (teen töitä kotona toiminimiyrittäjänä). Liekö sitten ollut isompien lasten kanssa niin paljon hommaa. Myös loppuraskaudesta iski älyttömät liitoskivut ja väsymys vaikka edelliset raskaudet olivat pelkkää hehkua. Synnytyskin oli hitusen aiempia pidempi ja kärsimyksellisempi, tosin helppo ja ongelmaton ollakseen synnytys. Ehkä keho ei vain tykkää olla raskaana joka toinen vuosi, saa nähdä miten vaikea neljännen odotus sitten aikanaan on.

Vierailija kirjoitti:

mutta kun ei jaksaisi kiinnittää niihinkään huomiota....vaikka kait se pakko kohta on...eihän tällasena voi mennä synnyttämäänkään, mistä sen energian siihen sit repii....

Olo on ihan kuin ois pahasti masentunut kun vois vaan nukkua ja mikään ei kiinnosta vaikka kaikki asiat on paremmin kuin hyvin.

Mulla ihan sama. Jotenkin saamaton ja väsynyt olo. Nyt rv 36+0. Yön nukuin ihan hyvin mutta silti tuli aamupäivästä nukuttua useampi tunti. Ihan koomainen olo. 😴

Aivan järkyttävä väsymys riivaa, rv 35 nyt. 😔 Tää on jotain ihan hirveetä kun olo on muutenkin tukala.