Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin lähteä lähetystyöhön, mutta
28.09.2009 |
en taida voida. Vanhempani ovat jo iäkkäänpuoleisia ja taitavat pian tarvita minun apuani. On minulla siskokin, mutta en oikein usko,että hänestä on vanhempiamme avustamaan. :(
Lisäksi mietin lapsiamme, jotka on adoptoitu. Taitaa olla liian julmaa ensin hakea heidät kaukomailta tänne ja sitten rehata taas jonnekin.
Mutta silti ajatus ei jätä minua rauhaan...
Kommentit (23)
Siihen asti voit osallistua lähetystyöhön esim. tukemalla jotain toista lähettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tosiaan tajunnut, että iäkkäämpänäkin voi lähteä. Ehkä se tosiaan onnistuisi sitten. Kävin vuosi sitten Afrikassa enkä sen jälkeen ole saanut rauhaa. Tuntuu, että näin silloin liikaa ja että minun pitäisi tehdä enemmän auttaakseni maapallon vähäosaisia.
Ongelma on myös se, että minulla ei ole sopivaa koulutusta. Eli pitäisi jokin järkevä ammattikin hankkia. Olen nyt hakemassa aikuiskoulutukseen, mutta emmin, pitäisikö yrittää sosiomiksi vai sosionomi-diakoniksi. Diakonin hommat Suomessa eivät oikein iske, mutta se olisi varmaan parempi ammatti tuon lähetystyöajatuksen kannalta. En tiedä, enkä tunnu saavan asiaan mitään selkeyttä, vaikka kuinka pohdin. Pitäisi kai enemmän rukoilla kuin pohtia, mutta olen aina kuulunut sarjaan "huonot rukoilijat". Mutta jos te "paremmat rukoilijat" vain viitsitte, niin esirukoukset kelpaavat kyllä. :)
ap
hienoa että on vielä paloa evankeliumin eteenpäin viemiseksi.
Jos on määrä sun lähteä, niin Jumala pitää huolen vanhemmista, lapsista ja kaikesta muusta. Lähetysvuodet vaativat lapsilta toki sopeutumista, mutta toisaalta ne antaisivat hyvin erityisiä muistoja ja opettaisivat ymmärtämään että elämää on muuallakin kuin täällä.
Hakeutukaa jollekin lähetyskurssille ja puhukaa tilanteestanne. Tässä yksi linkki:
http://www.flom.fi/index.php?/koulutus/C20/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kai sitä pitäisi ajatella, mutta silti koen syyllisyyttä jo siitä, että kuvittelen lähteväni. Tunnen syyllisyyttä siitä, että jättäisin huolehtimatta itse vanhemmistani ja siitä, että riepottelisin lapsiani minne sattuu ja veisin heiltä yhteyden isovanhempiinsa.
Toisaalta tiedän, että lapset oppisivat jossain kehitysmaassa paljon sellaista mitä eivät täällä tule oppimaan. Ja ehkä olisivat jopa suunnilleen onnellisia. Köyhistä maista kun löytää niin paljon helpommin onnellista seuraa kuin täältä Suomesta.
Miehen kanssa olen joskus puhunut siitä, että tahtoisin lähteä. Hän ei sano selvästi vastaan, mutta ei suoraan lupaakaan. Minusta tuntuu, että hänen mielestään haihattelen... Mutta jos meidän tarkoitus on lähteä, Jumala varmasti antaa tämän saman kutsumuksen hänellekin.
Nyt kun vain valkenisi, mihin koulutukseen sitä lähtisi, millaista ammattitaitoa minun olisi tarkoitus lähetystyössä tarjota, jos joskus lähden. Näillä ammateilla (perhepäivähoitaja ja suomen kielen opettaja) ei kauheasti lähetystyötä tehdä...
ap
esimerkiksi suomalaisten lasten opettamiseen lähetysmailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin olinkin löytänyt vain nuo Suomen lähetysseuran sivut. Muittenkin lukeminen oli hyödyllistä, varsinkin tuo opettajien lähetystyöjärjestö,en ollut ikinä sellaisesta kuullutkaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei luokanopettajan, mutta aineenopettajan. Eikä siellä minusta lukenut, että on vain luokanopettajien yhdistys. Toivottavasti.
ap
Tai kielenkääntäjäksi, kun suomenkielesi on erinomainen, niin vielä sopiva afrikkalainen kieli hallintaan? Esim oppimateriaalia lähetystyökohteen kouluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en tiedä, oppisinko mitään uutta kieltä enää niin hyvin, että kykenisin kirjoittamaan sillä selkeää ja yksiselitteistä tekstiä. Ja toisekseen minusta tuntuu, että parhaat oppikirjat syntyvät paikallisten tekeminä. He kun ovat omien asioittensa ja ajattelutapansa asiantuntijoita. Tietysti alkuvaiheessa voisin heitä avustaa, että saavat homman hanskaan.
ap
Kuinka vanhoja lapset ovat? Onko heillä erityisongelmia? Mietin sopeutumista uuteen ympäristöön... Ehkä synnyinmaa toisi heissä jotain erityistä pintaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetystyössä voidaan soveltaa mitä moninaisemmin suomalasita koulutusta. Sinulla on opettajan pätevyys (kieleen). Sillä tekee kentällä vaikka mitä. Sinulla on kokemus myös lastenhoitamisesta eli voisit vaikka opettaa / vetää seurakuntien äiti-lapsikerhoja, opettaa papinpuolisoille / tuleville srk:n työntekijöille lastenhoitoa jne. Mikä on puolisosi ammatti? Teidät lähetetään kuitenkin pariskuntana. Monilla kentillä on teologisten tai lääketieteellisten aiheiden lisäksi monia, monia muita tehtäviä, joihin voidaan soveltaa melkein ammattia kuin ammettia. Lisäksi muslimimaihin saa työluvan helpommin jos ei ole teologista ammattia tai sitten on kaksoisammatti joista toinen on ei-teologinen.
Mitä adoptiolapseen tulee, niin hänen maailmansa tukipilarit olet sinä ja puolisosi sekä kodin rakkaimmat esineet (lelut) sekä arkirutiinit ja ne pysyvät vakiona myös maailmalla.
Teidän kannattaa selvittää mahdollisuutta osallistua ns esikoulutuskursseille joita eri lähetysjärjestöt järjestävät (SLS: http://www.mission.fi/osallistu/koulutus/). Kursseilla saa hyvän pohjan kansainvälisestä työstä ja vahvistaa omaa paikkaa lähetystyössä eli onko se maailmalla vai kotimaassa.
Siunausta ja Taivaan Isän johdatusta teille
Kannattaisko lähetystyön sijasta ajatella kehitysyhteistyötä.
Miehenikään ammatilla ei oikein mitään tee. Itse asiassa moneen maahan se on jopa rasite (on tällä hetkellä puolustusvoimilla töissä). Mutta on kai hänellä jotain koulutuksen tuomia sivutaitoja, joilla voi tehdä jotain. En oikein tarkasti tiedä, mutta jotain tekniikan juttuja hän parhaiten kai osaa.
Olen minä uskossa, tosin aina välillä tuo uskon liekki tuntuu lepattavan hyvin heikosti. Niin esimerkiksi nyt, kun tunnen velvollisuutta kahteen suuntaan. Koen, että minun täytyisi sekä huolehtia vanhemmistani ja tarjota lapsilleni edes jotain pysyvää ja samalla tunnen, että paikkani on maailmalla auttamassa ihmisiä vaikeissa oloissa ja samalla kertomassa Jeesuksesta. Jokin aika sitten minulla oli hyvin voimakas kutsumus lähteä opiskelemaan diakoniksi ja sitten lähetystyöhön, mutta nyt kun hakuaika alkoi, tunne katosi. Nyt vain mietin, millä rahoitan opiskelut, miten lasten hoito järjestyy jne.
Nykyisen adoptiolapsemme kotimaahan voisi lähteä lähetystyöhön, se on yksi perinteisistä alueista. Mutta, odotamme nyt toista lasta toisesta maasta, koska tuo ensimmäinen maa meni aivan tukkoon. Eli tuntuisi tavallaan väärältä olla vain toisen lapsen kotimaassa ja kahdessa on paha yhtä aikaa olla. :)
ap
Jos on määrä sun lähteä, niin Jumala pitää huolen vanhemmista, lapsista ja kaikesta muusta.
Aivan liikaa näkee perheitä, joiden vanhemmille lähetyskutsu on ollut lasten hyvinvointia tärkeämpi asia. En väitä, etteikö asetelma voi onnistuakin: varmasti on paljon onnellisia lähettiperheitä ja heidän sukulaisiaan.
Mutta sitten on liikaa niitä, joissa vanhemmilta on suoraan sanottuna karannut mopo käsistä. Henkilökohtainen läsnä jossain periferiassa on vanhemmille niin tärkeää, että lapset sysätään johonkin kalseaan sisäoppilaitoksiin 7-vuotiaina, ikään kuin pois vanhempien kutsumuksen tieltä.
Samaa voi soveltaa myös ikääntyviin vanhempiin: ihmisen oma kutsumus on niin tärkeä, että hän unohtaa huolehtia vanhemmistaan, jotka ovat saattaneet hänet elämän taipaleelle.
Minusta nämä esimerkit ovat surullisia. Järjen käyttö on sallittu, vaikka ihmisellä kutsumus onkin. Ei ole Jumalan mielen mukaista hylätä perhettään kutsumuksen nimissä. Lähetystyötä voi tehdä kriittisissä elämänvaiheissa muutenkin kuin lähtemällä henkilökohtaisesti ulkomaille.
3
Henkilökohtainen läsnä jossain periferiassa
3
tänään en enää vastaa kysymyksiin tai ehdotuksiin. :) Kiitän kuitenkin kaikkia, sain taas lisää aineksia pohdintoihini ja rukouksiini.
ap
sinulla on selvästi kutsumus, ehkä aika vain on myöhemmin. Rukoile Jumalalta johdatusta.