Pettäjät! Kuinka oikeutatte pettämisen itsellenne?
Ettekö yhtään ajattele petetyn tunteita tai sitä, millaisen rangaistuksen vielä teoistanne saatte? Lapsistanne puhumattakaan...
Kommentit (7)
... mutta en jäänyt kiinni. Ainakaan vielä. Ja toivon koko sydämestäi etten enää jääkään. Olen moisen typeryyden siis lopettanut. Puolustelen tekoani sillä, että aloitin nykyisen parisuhteeni melkein 20-vuotta sitten, ollessani täysin kokematon. Jokaisessa parisuhteessa on varmasti hyviä ja huonoja hetkiä. Tämä tapahtuma osui itselleni lasteni syntymän jälkeen, jolloin en todellakaan kokenut olevani viehättävimmilläni. Ja sitten kun saikin todella positiivista huomiota vieraalta taholta, niin yhtälö oli valmis. Huono itsetunto + varaukseton ihailu vieraalta mieheltä = väärään petiin.
Nyt lohdutan itseäni sillä, että jos en olisi tehnyt tekemääni, en ehkä olisi koskaan tajunut elämäni ja parisuhteeni arvokuutta ja erityislaatuisuutta.
Olen pahoillani tekemästäni, ja se on minulle ihan oikein. Koskaan en kuitenkaan tunnusta. En aio kaataa tätä paskaa mieheni niskaan ihan vain siksi, että saisin itselleni puhtaan omatunnon. Vaikka parisuhteemme sen ehkä kestäisikin. Eteen päin, "kärsi paska"-asenteella.
Mukavaa syksyä kaikille!
En tiedä miksi exä petti. Olemme jutelleen kyllä asiasta. Hän katuu todella paljon ja eniten toivoisi, että voisimme palata yhteen.
Valitettavasti omat tunteeni ovat jo kuolleet.
Hän on edelleen sitä mieltä, että sai minulta parasta seksiä ja harrastimmekin seksiä todella usein. Molemmat tahtoivat.
Pettämiset tapahtuivat kun hän oli kännissä. Ehkä hän ei vaan ajatellut loppuun asti. Että seurauksena voi olla ero, niinkuin olikin.
Oma vikani pettäminen ei missään nimessä ollut.
molemmat oikeutamme sillä, että halumme ovat varsin erilaiset nykyään.
Ja silti mies petti. Varmasti sai multa aina, kun halusi, ja itsekin olin monesti aloitteentekijä. Kännissä ihmisen harkintakyky pettää. Muita syitä ei mies itsekään pettämiseen keksinyt.
en oikeuta omaa pettämistäni mitenkään, ei sille ole mitään "oikeutusta".
meillä oli silloin paljon paskaa parisuhteessa ja myös mieheni kohteli minua huonosti. minun olisi kuitenkin pitänyt korjata tilannetta muulla tavoin kuin naimalla toista ihmistä, mikä vaaranti suhteemme lisäksi tavallaan myös terveyttä. eihän se vieraitten kanssa paneminen ihan riskitöntä ole.
hirveän pahoillani olen siitä mitä tein ja teen asioita sen eteen, jotta näin ei koskaan enää tapahtuisi ja jotta voisin jotenkin, edes vähän paikata haavoja.
toisaalta myös mieheni on mukana työssä ja ottamassa vastuuta tuosta aviokriisistä.
joskus toivon, että hän vain jättäisi minut, tuntuu niin pahalta se mitä tein, mutta hän on sitä mieltä hyvin vakaasti, että satutimme molemmat toisiamme ja voimme yhdessä paikata vielä suhteemme. hän haluaa yrittää. mielestäni hänellä on oikeus antaa tekoni anteeksi.
ihan kumppanin oma moka