Jippii! Tyttö kohta 8v oppi vihdoinkin pyöräilemään ilman apupyöriä!
Nyt ollaan syksy harjoiteltu pyöräilemistä ilman rattaita. Aikaisemmin meillä oli pyörässä sellainen tanko josta aikuinen piti kiinni ja tyttö polki. Ongelmana on vain ollut se, ettei tyttö ole osannut itse lähteä sillä pyörällä menemään ja toiseksi jarruttaminenkin on ollut hankalaa.
Lisäksi tyttö on vastustellut pyöräilyä ja halunnut aina lopettaa:(.
Eilen sitten laitin miehen kokeilemaan ja hoksasivat lähteä asfaltille, mies itse pyörällä viereen. Kerran oli tyttö kaatunutkin, olivat kuitenkin jatkaneet matkaa ja harjoitelleet lähtemistä ja jarruttamista. Oli sujunut oikein hyvin!!!
Olen niin iloinen koska vihdoinkin meidänkin perhe voisi lähteä yhteisille pyörälenkeille!!
Perheessä kaksi muutakin lasta, toinen 9v, pyöräillyt jo vuosikaudet ja nuorin 3,5v joka istuu vielä istuimessa.
Tytöllä kehitysviivettä (autisminkirjo) ja siksi kaikki uuden oppiminen on hidasta..
Onko muilla yhtä myöhään pyöräilemään oppineita?
(tukipyörien avulla on ajanut kyllä jo vuosikausia, ei vain ole pyöräillyt kovin paljoa koska ei ole halunnut)
Kommentit (15)
Meillä kehitysviiveinen, kohta 8v. tyttö, joka ei ole koskaan tykännyt pyöräillä eikä osaa edelleenkään ajaa ilman apupyöriä. Tyttö on normaalikoulussa ja "normaalin" näköinen, joten aiheuttaa apupyörineen varmasti monenmoista reaktiota, jos kavereita osuu kohdalle... Surettaa ja kaikki konstit pyöräilyn oppimiseksi on loppu. :(
Meillä kehitysviiveinen, kohta 8v. tyttö, joka ei ole koskaan tykännyt pyöräillä eikä osaa edelleenkään ajaa ilman apupyöriä. Tyttö on normaalikoulussa ja "normaalin" näköinen, joten aiheuttaa apupyörineen varmasti monenmoista reaktiota, jos kavereita osuu kohdalle... Surettaa ja kaikki konstit pyöräilyn oppimiseksi on loppu. :(
Mitä konsteja olette käyttäneet? Oletteko harjoitelleet tangon kanssa? Vai eikö tyttö halua pyöräillä (kuten meilläkin on ollut). Me emme tänä kesänä enää edes laittaneet tyttöä pyöräilemään apupyörien kanssa. Toisaalta se on ollut huono juttu, koska silloin ei olla päästy koko perhe koskaan pyöräilemään. Tyttöhän on liian iso istumaan pyöräistuimessa. Ja yksi aikuinen on aina kiinni tytön kanssa kun pyöräilyä on harjoiteltu. Vähän hankalaa kun on muitakin lapsia, erityisesti tuo 3,5v joka mielellään myös polkisi...
Minä jo ehdin tässä välillä luovuttaakin ja ajattelin ettei tuo ikinä opi, kun ei hän ymmärräkään MIKSI tarvitsisi oppia. Kehitysviivettä on siis kaikenlaista.
Tyttäremme on normaaliluokassa myös ja on monella tavoin tavallinen tyttö, paitsi että viivettä on.
Ajattelin jo kysyä apua joltain asiantuntijaltakin, tyttö käy toimintaterapiassa.
Uskon että meillä auttoi nyt se että isä lähti tytön kanssa kokeilemaan. Tähän saakka MINÄ olen useimmiten yrittänyt pyöräilyä tässä pihassa. Lisäksi tietty asfaltti on tasaista ja on helppo polkea.
Toinen asia on nyt sitten miten joskus uskaltaa päästää tätä tyttöä yksin liikenteeseen! Ei kyllä ymmärrä liikennesäännöistä vielä mitään...
ap
Ns. taviksille tiedoksi: autismikirjon ihmisillä on suuria ongelmia oppia pyöräilemään, varsinaisista autisteista vain noin 20% oppii ajamaan pyörällä.
Meillä pojalla on as-dg ja motoriikan erityisongelmia. Ei edes suostu harjoittelemaan, ikää 7v 9kk.
Ns. taviksille tiedoksi: autismikirjon ihmisillä on suuria ongelmia oppia pyöräilemään, varsinaisista autisteista vain noin 20% oppii ajamaan pyörällä. Meillä pojalla on as-dg ja motoriikan erityisongelmia. Ei edes suostu harjoittelemaan, ikää 7v 9kk.
Minä en edes tiennyt tuollaisesta prosenttiluvusta. Eikä meille olla koskaan varsinaisesti sanottu, että vaikeuksia voi tulla esim. pyöräilemään oppimisessa. Tytöllä ei ole mitään motorisia ongelmia mutta hahmotusongelmia on ainakin ollut. Osa on korjaantunut toimintaterapian ja iän avulla/myötä.
No vielä on paljon oppimista. Esim. juuri se koska voi uskaltaa päästää yksin liikenteeseen. Onneksi saa taksikyydin kouluun vielä ainakin pari vuotta, joten aikaa on harjoitella!
t. Ap
Ns. taviksille tiedoksi: autismikirjon ihmisillä on suuria ongelmia oppia pyöräilemään, varsinaisista autisteista vain noin 20% oppii ajamaan pyörällä. Meillä pojalla on as-dg ja motoriikan erityisongelmia. Ei edes suostu harjoittelemaan, ikää 7v 9kk.
Minä en edes tiennyt tuollaisesta prosenttiluvusta. Eikä meille olla koskaan varsinaisesti sanottu, että vaikeuksia voi tulla esim. pyöräilemään oppimisessa. Tytöllä ei ole mitään motorisia ongelmia mutta hahmotusongelmia on ainakin ollut. Osa on korjaantunut toimintaterapian ja iän avulla/myötä. No vielä on paljon oppimista. Esim. juuri se koska voi uskaltaa päästää yksin liikenteeseen. Onneksi saa taksikyydin kouluun vielä ainakin pari vuotta, joten aikaa on harjoitella! t. Ap
En tosin tiedä, onko mukana myös hfa:ta ja assit, vai ainoastaan syvemmin autistiset.
Kyllä se liittyy motoriikan lisäksi juuri tuohon hahmottamiseenkin.
meidän tytön kanssa on pakko käyttää "lievää pakkoa", muuten ei tekisi mitään uutta. Sama oli pienenä esim. piirtämisen tai palapelien tekemisen kanssa. Meidän oli pakko ottaa käyttöön aikataulutus, 15 minuuttia oli pakko tehdä esim. palapeliä tai pitää kynää kädessä! Nykyään tyttö piirtelee mielellään ja kirjoittaa todella hyvin vaikka on vasta ekalla!
Ulkona on ollut ongelmia. Ei tekisi muuta kuin istuisi keinussa. Pyöräily on otettu mukaan ohjelmaan vaikka tyttö ei olisi halunnut. Olemme varoittaneet hyvissä ajoin "että tänään ruoan jälkeen harjoittelemme". Yleensä tyttö on ollut kiukkuinen ja vastentahtoinen, niin oli aluksi eilenkin.
Mutta olisitte nähneet ilmeen kun hän tuli pyöräillen isän vieressä, ilman että kukaan piteli kiinni!! Oli niin ylpeä! Voi vielä olla että alkaa tykätä pyöräilystä yli kaiken kun ymmärtää miten mukavaa se on.
T. Ap
Hän täytti kesällä 7 eikä pyöräilystä tule mitään ilman apupyöriä. Tyttöä itseäkin nolottaa, kun ei osaa. Muita taitoja hänellä kyllä on, lukemaan oppi 4-vuotiaana ja kirjoitti itse "kirjoja" 5-vuotiaana, siis ihan selkeitä tarinoita, jotka kuvitti hienosti. Hän on todella taitava piirtämään, valehtelematta piirsi 4-vuotiaana paremmin kuin monet kolmasluokkalaiset. Mutta nuo liikuntajutut on myrkkyä.
Hän täytti kesällä 7 eikä pyöräilystä tule mitään ilman apupyöriä. Tyttöä itseäkin nolottaa, kun ei osaa. Muita taitoja hänellä kyllä on, lukemaan oppi 4-vuotiaana ja kirjoitti itse "kirjoja" 5-vuotiaana, siis ihan selkeitä tarinoita, jotka kuvitti hienosti. Hän on todella taitava piirtämään, valehtelematta piirsi 4-vuotiaana paremmin kuin monet kolmasluokkalaiset. Mutta nuo liikuntajutut on myrkkyä.
että lapsi oppii ne kun oppii. Tottakai harjoitella kannattaa. Mutta joskus voi käydä niinkin että harjoitellaan, eikä suju, sitten pidetään pidempi tauko ja AVOT pyöräily voikin sujua. Kun se on kypsynyt päässä.
Ostettiin Biltemasta pyörä ilman polkimia, sellainen potkupyörä. Sillä poika oppi 'ajamaan' päivässä ja kesän mittaan vauhti on vaan kasvanut ja ajelee aika hurjia mäkiä myös alas. Täytti just 3 vuotta, ja nyt kokeiltiin pyöräilyä polkupyörällä, jossa on myös polkimet.Apupyöriä ei laitettu. Jouduttiin ehkä tunnin verran harjoittelemaan polkemista, koska poika tahtoi aina alamäessä päästää jalat irti. Mutta kunhan oppi polkemaan niin ajoi sitten jo 20 m ilman kiinni pitämistä.
Tuollainen potkupyörä voisi olla myös niille, joilla on hieman motorisia vaikeuksia, loistava väline motoriikan kehittämisessä.
Muut lapset meillä ajaneet perinteisesti apupyörien kanssa ja niistä pois-oppiminen oli todella vaikeata. Molemmat oppi vasta 3. pyöräilykesänä ajamaan ilman apupyöriä. Nuorimmainen istui kolmipyörän kyydissä viime kesänä, mutta ei vielä jaksanut polkea ulkona.
että ne on tyypillisiä aspergre-lapsille. Eli karkeamotiriikka ikätasoa jäljessä, oppii aikaisin lukemaan, hyvä piirtämään:(
Kun lapsi löytänyt tasapainon eteenpäin potkuttelemalla, on hänen paljon helpompi ruveta harjoittelemaan polkemista ja jarruttelemista.
Meillä kohta 8 v. dysfasia-as-poika, jolla kaiken oppiminen ollut todella hidasta. Meillä riemuittiin juuri n. kk sitten siitä, että oppi hieman uimaan vihdoin monen uimakurssin jälkeen :)! Pyöränä pojallamme oli alusta asti tuollainen potkuttelupyörä ja oppi potkuttelemaan sillä alle 3-vuotiaana (eli tasapaino löytyi pikkumäissä ym). Alle 5-vuotiaana oppi päivässä pyöräilemään samalla pyörällä, kun laitoimme siihen takaisin polkimet.
Onneksi olkoon teille, on se todella ihana tunne, kun lapsi oppii pitkään kaivatun taidon. Voi sitä onnea ;)!
Tytöllä on ollut riittävä tasapaino hallussa jo pitkään mutta jostain syystä pyöräily ei silti ole onnistunut. Joko on aina lopettanut polkemisen, jäänyt seisoskelemaan eikä ole päässyt uudestaan "käyntiin". Pikemminkin se vastus on ollut hänellä henkistä, ei ole ollut haluja eikä jaksuja yrittää.
Mutta todella iloisia ollaan kyllä tästä! Pitäisikin lähteä lenkille taas piakkoin ennen kuin säätä tästä taas viilenevät liikaa:).
ap
mutta 7-8 -vuotiaalle voi olla vaikea löytää sellaista. Ne on yleensä tarkoitettu alle 4-vuotiaille.
Meillä SI-häiriöinen lapsi 6,5 -vuotta, pyörällä ajaminen on apupyörilläkin tuskaisaa ja pelottavaa. Oppiikohan koskaan. Ei edes (nyt jo liian pienellä) potkupyörällä halua mennä vaikka sellainenkin ollaan hänelle hankittu.
meidän tytön kanssa on pakko käyttää "lievää pakkoa", muuten ei tekisi mitään uutta.
Ulkona on ollut ongelmia. Ei tekisi muuta kuin istuisi keinussa.
Meillä assipoika voisi keinua vaikka tuntitolkulla, jos saisi. Taitaa olla jonkin sortin stressinpurkua hänelle, harrastaa myös pomppimista. Niistä saa kehon syväaistimuksia.
Tuo patistaminen on tuttu metodi meillekin. Ja poika on mielellään potkulautaillut, joka on toimintaterapeuttimmekin mielestä hyvää valmennusta pyörälläajoon: treenaa tasapainoa ja ohjausta.
-se as-pojan äiti ketjun alkupäästä -
Tai ehkä jopa ihanamopia, kun niitä on niin kovin odotettu! Kiva että tyttö pääseevielä tänä syksynä nauttimaan uudesta taidosta!
Täällä ihan pyötäilyfriikit pojat, 7-vuotias koululainen ja 4-vuotias apupyörillä huristeleva tarhalainen:)