Osaatteko olla ystävällisiä lapsille, jos olette raivona miehelle?

mutta ei mun tarvitse lapsille raivotakaan vaikka olisin miehelle kiukkuinen. Mutta toisin päin kyllä, jos mies suuttuu mulle, niin siitä kärsii lapsetkin, olenkin kysynyt häneltä että eikö hän osaa erottaa omia lapsiaan minusta?

Sitä ehkä pitää vähän opetella mutta ei lapsen tarvitse kärsiä äidin ja isän parisuhderiidoista. Lapselle voi silti olla ihan ystävällinen.

vaikka pinnan alla kihisen miehelle. Sama tosin pätee kaikkiin jotka nyt sattuvat samassa huushollissa sillä aikaa olemaan. Opettelen kovasti, töissä se onnistuu jo mainiosti

Tuntuu että on vain joko raivo tai hyvällä tuulella. Tai no, raivo aika voimakas sana.

Kovasti yritän itseäni kasvattaa tämän asian saralla että en pahaa mieltä lapselle osoittaisi koska se ei ole hänestä johtuvaa.

vaan pystyn olemaan iloinen hänelle vaikka mielessä myllertääkin. ehkä hieman kireä olen ja vauva voi sen toki aistita mutta en ole myrtinä vauvalle. kaikki tunteet saa näyttää kuhan ei turhaan kohdista niitä lapseen

kehittynyt tässä paremmaksi. Syksy on ollut aika kireät fiilikset miehen laiskuuden, itsekkyyden ja työuupuksen kanssa. Mies on väsynyt ja makaa vain sohvalla kaikki illat ja tiuskii huonoa oloaan perhelleen ja juo liikaa. Ilmapiirihän herkästi tartuu. Pari viikkoa sitten tein päätöksen, että minä en tiuski lapsille, koska he ovat viattomia siihen ettei miehellä nyt oikein suksi luista ja äitiä ottaa toisen käytös kupolista.



Itse olen vain sisäisesti raivoissani siihen, että kaikki taas kerran kaatuu minun niskaani ja koetan tässä kannatella koko korttitaloa. Lapsilleni haluan antaa merkin vahvasta vakaasta aikuisesta joka huonoinakin päivinä varmasti heistä jaksaa huolehtia.