Te joiden mielestä "ohjattuun harrastukseen ehtii vanhempanakin"

kunnianhimoisemmin niitä ei kannata edes harrastaa ennen kuin on pikkulapsiaika ohi

Lapsella saattaa mennä paikat hajalle jo murrosikäisenä jos ei ymmärrä oikeaa tekniikkaa.



Esimerkiksi kamppailulajeissa ja jalkapallossa.



Sitten on niitä lahjakkaita kuten minä jotka edelleen porskuttaa, mutta moni on jäänyt matkanvarrelle polvia valittamaan.

Oli ihan sopiva ikä. Jos kilpauralle aikoo, on varmaan aloiteltava jo aiemmin, mutta omattava myös paksu lompsa:)

Kuullostaa kyllä inhottavalta, että 8-vuotiasta katsottaisiin kieroon, itse en moiseen lastani edes haluaisi laittaa...



Minulla on 9-vuotias poika, jota on pienestä pitäen raahattu monenlaisessa harrastuksessa, mutta aina poika ei ole niistä innostunut.

Jostain syystä kaikki aiemmin aloitetut ovat jääneet historiaan, eli poika on ollut siinä tilanteessa että menee "isona lapsena" uuteen harrastukseen, ja kaiken lisäksi niitä harrastuksia on ollut monta! Poika aloitti nyt 9-vuotiaana kitaransoiton, käy sukeltamassa, skeittaa, rullaluistelee ja temppupyöräilee. Telinevoikan poika aloitti vuosi sitten ja se on yksi lempiharrastuksista. Lisäksi on erilaisia kerhoja, joissa käy ja kesällä oli erilaisia leirejä. Huomaattehan ristiriidan: pieni koululainen ja hirveä määrä harrastuksia! Miten voi ehtiä! Poika kuitenkin käy mielellään:0.



Muut harrastukset paitsi soitto on sellaista, missä käydään kavereitten kanssa ja se onkin varmaan se juttu. On siis kaveriporukka, jossa yhdessä harrastetaan, ja minusta näin on hyvä. Kavereilta nuo vinkit jostain harrastuksesta on kuultukin. Kilpa-uraa en odottele, vaikka mistäs sen tietää... Ei kuitenkaan kuulu omiin intresseihini:).



Oma pointtini harrastuksiin kuskaamisessa on ollut tarjota alkujaan arahkolle pojalle monenlaisia ryhmiä, joissa saa tunnustella sosiaalista kanssakäymistä muiden lasten kanssa, ja toisaalta tietenkin auttaa löytämään tekemistä josta toinen osaisi nauttia. Nyt näen sen kaverisuhteiden lujittamisena ja tottakai harrastuksissa oppii mitä upeampia taitoja. Mukavinta on nähdä oman lapsen into hyvästä harrastuksesta!

Esikoinen, nyt 12v, aloitti jalkapallon futiskoulussa 5-vuotiaana. Oli kotihoidossa ja nuo harjoitukset oli 2x vkossa 45min kerrallaan. Harrastaa lajia edelleen, nykyisin treenit 2x 1,5t /vko ja joka toinen vkonloppu pelit.



Toinen, nyt 9v, oli perhepäivähoidossa pienenä ja siinä oli ihan tarpeeksi virikettä. Eskari-iässä alkoi kulkea kuvataidekerhossa ja sitä on jatkanut erinäisissä muodoissa. Viime talvena kävi luistelutunneilla, mutta se kävi liian kalliiksi kukkarollemme. Nyt on innostunut lentopallosta, eilen kävi ekoissa harkoissa.

Monet itsepuolustuslajit suositellaan aloitettavaksi vasta n.9 vuotiaana aikaisintaan. Esim aikido ja taido ovat tällaisia. Toki esim. karatea voi harrastaa paljon nuorempanakin, mutta mukaan pääsee hyvin vielä vaikka vasta aikuisenakin.



Meillä muuten 8-v on luistelukoulussa ja häntä ei katsota yhtään kieroon. On sielä muitakin 8 vuotiaita. Ovat kaikki sielä parhaiten luistelevien ryhmässä.

tulevaisuuden tähti. Alle kouluikäisetkin harjoittelevat jo monta kertaa viikossa, jos luistelukoulusta etenee pidemmälle. Tavoitteena on tietysti silloin kilpaura. Taitoluistelu on niitä harvoja laleja, jossa valmentamisesta huolehtivat ammattivalmentajat. Tietysti heidän ihanteenaan on mahdollisimman nuori luistelijanalku, jolle opettaa kaikki temput tosi aikaisin.



Tämän takia 8v. luistelukoululaista ehkä katsotaan kieroon. Ja nykyisin ei enää muodostelmajoukkueeseenkaan pääse tosta vaan, vaan sinnekin pitää olla tosi hyvät perustaidot.



Tuli vaan mieleen, kun joku tota luistelujuttua ihmetteli.

Joillain luisteluseuroilla on luistelukouluryhmiä erikseen kouluikäisille lapsille, joten kannattaa kysellä eri seuroista, jos luistelu kuitenkin kiinnostaa. Mihinkään "kilpauralle" näistä ryhmistä ei tietysti yleensä siirrytä, mutta omaksi ilokseen voi luistelutaitoja opetella. Ainakin Tampereelta löytyy ryhmiä "vanhemmillekin" luistelijoille.

ja vasta nyt huomaan että olisivat kypsiä aloittamaan jonkin harrastuksen. Siis sillä tavoin että saavat ehkä jotain siitä irti, menevät mielellään jne. Tähän saakka kaikki mitä on aloitettu on ollut jotai "äidin pakkopullaa".



siksi vähän ihmettelen juuri tätä nykymenoa että on vähän "out" jos ei ole aloittanut jotain jo 5-vuotiaana. Kun eivät kaikki lapset ole henkisesti edes kypsiä sitoutumaan mihinkään vielä siinä iässä.



Mun mieskin aloitti pianonsoiton vasta 10-vuotiaana ja on nykyään siinä maakunnan parhaimpia ja toimii opettajanakin:). Siksi mua joskus naurattaa nämä täälläkin neuvojat, että jonkin soittimen opettelu pitäisi aloittaa tosi aikaisin. Jos lahjoja on, niin soittamaan oppii varmasti nopeastikin, koska on siihen tarpeeksi kypsä kun aloittaa sen vähän vanhempanakin:).

täällä Lohjalla mun tyttö aloitti taitoluistelun 11-vuotiaana. On hyvin pärjännyt ja pari kertaa kiivennyt ryhmästään edistyneempään ryhmään. Ehkä täällä on sit eri meininki eikä yritetä valmentaa tähtiä. Kaikki halukkaat pääsevät mukaan.

On toki myös niitä jumppia, joissa on pitänyt aloittaa tyyliin alta kouluikäisenä, mutta on myös ei-niin-kilpailuhenkisiä jumpparyhmiä, joissa pelaillaan esim. polttopalloa, voimistellaan kukin oman taitotasonsa mukaan jne. Täällä ainakin voimisteluseurat järjestää näitä "nuppujumppia" jne, joissa ei minkäänlaisia lähtötasovaatimuksia.



Sitten kaikki kerhotyyppinen on sellaista, mihin ei tarvita ennakkotaitoja. Kokkikerho, sählykerho, kitarakerho jne jne. Seurakunnalla ainakin on ja koululla.

Sen pienemmille kun ei ole mitään ryhmiä. Harrasruksia on kaikilla vähintään kaksi ja itsekin käyn jumpilla.Hyvin riittää aika. Eikä ikinä ole tarvinnu viedä väkisin. Ovat sosiaalisia ja hyväkuntoisia joten kai nauttivat juuri siksi harrastuksistaan kun ovat taitavia.Itse en kestäs semmosta ett lapset vaan pyöris tuossa ulkona riehuus... Tai tekevät sitäkin paljon kyllä mutta muutakin ohjelmaa on oltava. Ja meillä ei lapset ole yhtään väsyneitä tarhapäivän jälkeen, ehkä on jossakin vikaa jos lapsi on niin väsynyt tarhan jälkeen ettei jaksa harrastaa. Tulee ihan aikuisetkin mieleen jotka vaan syö ja makaa työpäivän jälkeen kun on niin rankkaa.

8- vuotiaita luistelijoita otetaan paremmin jääkiekkoseurojen järjestämiin luistelukouluihin kuin taitoluisteluseurojen järjestämiin luistelukouluihin. Eli jos tarkoituksena on opetella vain luistelemaan, niin silloin voi parempi vaihtoehto olla jääkiekkoseurojen kurssit.

tai kuoro, kuvataidekoulu,

Monet lapsethan vielä vaihtaa harrastuksiaan kouluiässä. Meilläkin tytär halusi vaihtaa tanssin ratsastukseen ja kuvataidekouluun nyt 8-vuotiaana. Ratsatamaan ainakin pääsee, siellä on ihan hyvä vain jos on hieman enemmän ikää.



Uintikerhojakin on tuon ikäiselle, niissä pääsyvaatimus lähinnä minimiuintitaito (esim 25m).



Koulujen ja seurakuntien kerhot on hyviä myös. Meidän tyttö käy tyttökerhoa (tarkoitettu 1.-4.lk tytöille) ja tykkää kovasti siellä touhuta kaikkea kivaa kavereitten kanssa.



Täällä koululta tulee kaikenlaisia harrastuslappuja, mm. partiosta, koriskoulusta, jne. Eli houkutellaan lapsia niiden pariin.



Ehtii kyllä todellakin vielä kouluiässä monenlaisen harrastuksen pariin. Tärkeintä kai, että lapsi löytäisi mieluisan harrastuksen. Ja moneella se voi löytyä vasta kouluiässä, toki joku voi jo aiemminkin löytää sen. Mutta ei kaikki ole ennen kouluikää löytäneet niitä omimpia harrastuksia.