Koska ujous on näköjään päivän sana: Onko sinua luultu tylyksi, koska olet ujo?

Asiaa pahentaa vielä se, etten tervehdi tuttuja esim. kaupungilla, koska olen kasvosokea.

Tiedän että kasvosokeus on yksi lukihäiriömuoto eli siis ihan "oikeasti olemassa", mutta minulla olisi yksi kysymys: luuletteko että kasvosokeutenne voisi johtua myös siitä, ettette uskalla tuijotella ensitapaamisella ja painaa toisen ykstyiskohtia mieleen? Olen itse nimittäin aivan tietoisesti opetellut tätä ja uskon että sen opettelu selittää sen, että minusta tuntuu että nykyisin minä olen se, joka muistaa kasvot (en ole siis aina ollut hyvä siinä).

Eihän tämä tietenkään selitä kaikkia (esim. Prinsessa Victoria ei varmaankaan ole kovin ujo, mutta on kasvosokea).

Eihän mistään ensitapaamisen mieleenpainamisesta voi olla kyse, jos ei ihan tuttuja, siis tosiaan tyyliin oma äiti, tunnista muualla kuin äidin luona tai kun äiti käy kyläilemässä.



Olen kyllä ujo, mutta ei se selitä sitä, että mulle ei jää kasvot mieleen. Ei ne vaan jää, vaikka miten yrittäisin.



Ja kun on ujo ja kasvosokea, niin olen kyllä saanut eräänkin kerran kuittailua ylpeydestä ja "hienoudesta" ym. mukavaa.

aika haasteellinen vaiva, josta pitäisi varmasti puhua enemmän. Kiitos kun kerroit siitä täällä!



18

tai ei ainakaan kukaan ole minulle sanonut

Ylpeeksi mua luuli myös moni. Jälkeenpäin kun oltiin paremmin tutustuttu sain usein kuulla että, "mä luulin sua tosi ylpeeks, mutta sähän et oo ollenkaan".

mutta itse olen luullut muutamaakin henkilöä (miehiä) todella tylyiksi, mutta olen myöhemmin päätynyt siihen, että he ovat ujoja.

ylimieliseksi ja vihaiseksi myös.

Yksi oli anoppi :) Viime juhannuksena hän kertoi että silloin kun ekan kerran nykyinen mieheni vei minut vanhempiensa luo (kahdeksan vuotta sitten), anoppi oli ajatellut minun olevan tyly ja ylpeä. Oikeasti olen vain ujo ja silloinkin taisi jännittää aikas paljon. Juhannuksena anoppi lisäsi ilokseni että eipä olisi mieheni parempaa vaimoa saada :)

ylpeäksi, ylimieliseksi, vihaiseksi ja tyytymättömäksi

en edes tajunnut tätä ennen. Kerran olin eräissä bileissä ja sitten illan edetessö yksi nainen sanoi että sinä oletkin tosi mukava vaikka alussa vaikutit vittumaiselta :)



silloin tajusin, että todella annan sen kuvan koska olen niin varautunut....

Varmaan kaikkea negatiivista. Asiaa pahentaa vielä se, etten tervehdi tuttuja esim. kaupungilla, koska olen kasvosokea.

Mulla aivan sama. Aivan piinallista tuo kasvosokeus työelämässä(kin).

Mulla aivan sama. Aivan piinallista tuo kasvosokeus työelämässä(kin).

Kyllä on moniin noloihin tilanteisiin joutunut sen takia.

opiskellessani yksi tyttö sanoi jossain vaiheessa, että muut ajattelivat, etten halua olla heidän kanssaan tekemisissä koska olen vanhempi ja "lukenut" (olin aiemmin yliopistossa), vaikka totuus oli, etten kehdannut lähestyä ketään enkä puhua kellekään, koska tuntui, ettei minulla ole mitään sanottavaa. Sivusta vain seurailin, että onpa nuilla muilla hauskaa.

yhden kesätyöpaikan pomo kysyi, että olenko vihainen jostain, kun muut tytöt olivat sitä miettineet... Muissa tilanteissa sitä ei ole mull enäin suoraan sanottu, eli en tiedä kuinka usein tapahtuu

mitähän lie en ole koskaan kuullutkaan. Vain ihmetellyt kun joku ei tervehdi:)

Vaikka olisi ihan tuttu ihminen, esim. naapuri, työkaveri tai sukulainen, niin vieraassa ympäristössä ei tunnista häntä. Siis esim. työkaverin tunnistaa, kun hän on työpaikalla, mutta jos näkee hänet vaikka kaupassa, niin ei tunnistakaan. Tämä on tosi kiusallinen ominaisuus.

Samaan sarjaan menee myös koppava ja ylimielinen.