Lauantait on kamalia päiviä!
Inhoan näitä....... Olen ihan puhki työviikosta ja tiedät ettei pitäisi istua tässä vaan siivota, järjestää, pestä, raivata pyykkiä, laittaa ruokaa koko seuraavaksi viikoksi, käydä kaupassa, harrastaa liikuntaa, nähdä kavereita.
Mutta kun en jaksa :( Miten te muut jaksatte puuhata viikonloppuna täysillä? Meillä käy siivoja kaksi kertaa kuussa, joten sitä on turha ehdottaa ratkaisuksi, mutta silti siivottavaa ja järjestettävää riittää koko ajan. Viikon aikana kaaos vaan leviää vaikka kuinka yritän jaksaa viikollakin järjestää. Aina on jotain kausiluontoista hommaa tai joku kaappi kaatuu päälle. Ja lastenkin kanssa pitäisi jaksaa puuhata, isovanhemmilla käydä jne.
Kommentit (26)
Lopeta suorittaminen!!
Kaikkea ei voi saada. Jos teillä käy siivooja niin kuulostaa aina sekopäiseltä toi teidän puuha.
AINA pitää siivota. Kokoajan lähtee iholta ja hiuksista siivottavaa ja tavarat kulkeutuu vääriin paikkoihin. Asenteesi on virheellinen!
Ei sun tartte käydä mummolassa väenväkisin! Vai onko sulla jäänyt käymättä ja tarttis mennä muttei jaksa?
Minun korvaan kalskahtaa kun ei kaupassa jaksa käydä tai ystäviä nähdä.
pistä nainen vapaalle :D
tuut kotiin niin korkkaa siideri ja syö litra jäätelöä ja kuuntele rauhottavaa musiikkia..
pidä taukoa!
tarviiko aina rehkiä? no ei..
tee juttuja hieman vaikka sunnuntaina niin inhoisit niitä vähän enempi!
Lauantait on rentoja päiviä ;)
kokeile!
Yleensä koko perhe on vielä 11 aikaa yöpuvuissa. Ja silti ehditään päivän mittaan harrastaa, ulkoilla, kestitä vieraitakin - jos siltä tuntuu. Joskus on isällä oma meno, joskus äidillä. Koti välillä pommin jäljiltä, välillä ihan siistiäkin.
Nauti elämästä hyvä nainen, älä suorita, niinkuin joku jo kirjoitti!!
Ensinnäkin työ on liian raskasta, jos työviikosta toipumiseen menee koko viikonloppu. Tajuathan sinä varmaan itsekin, ettei sellainen ole inhimillistä. Työ ei ole koko elämä, ja ihmisellä on oikeus vapaapäiviin.
Ja jos teillä käy siivooja, niin pelkkä järjestely ei pitäisi uuvuttaa. Sun homma ei ole hoitoo yksin koko siisteyspuolta. Opeta lapset ja mies siivoamaan omat jälkensä: Tavarat laitetaan aina omille paikoilleen, pyykit viedään pyykkikoriin eikä sinne päin, jokaisella on oma viikkotehtävänsä, jonka hän hoitaa, jne.
Ja joka viikonlopulle ei kannata "ohjelmoida" jotain ylimääräistä. Pitää jättää kalenteriin myös sellaista aikaa, että perhe saa vain oleilla keskenään kiireettömästi.
AP, sun ei ihan oikeasti ole pakko tehdä kaikkea sitä mitä luettelet, ei ainakaan yksin. Onhan se sun miehen ja lastenkin koti. Eikä kaikkea tarvitse tehdä lauantaina, myös sunnuntai on olemassa. Jos haluat vapaata, passita lapset moikkaamaan isovanhempia. Tai isovanhemmat lasten kanssa puistoon.
Mun mielestä lauantai on ihana päivä. Ollaan kotona koko porukka, aamulla ei ole kiirettä, mies yleensä siivonnut jo pe ja mä SAAN laittaa ruokaa koko viikoksi. Tykkään siitä, mutta tiedän, että se on monille taakka. Jos niin on, pitää ruokahuolto ratkaista toisin; arki ei saa vetää ketään perheessä piippuun. Kone pesee pyykit, tytär on innostunut ripustamisesta(!).
En todellakaan siivoa, en pese pyykkiä, en silitä... Nautin vaan ihanasta vapaapäivästä, lauantai on viikon ehdottomasti ihanin päivä!
Mä tosin olen kotiäiti, joten en ole ihan puhki työviikosta - mutta olen ihan puhki lastenhoidosta, vaipanvaihdosta, imetyksestä, pyykinpesusta, uhmaiästä, ulkoilusta, ruuanlaitosta, kaikesta mikä viikolla on kuitenkin pakko tehdä. Lauantaina tahtoisin vaan olla ja levätä, ettei silloin tarvis pestä pyykkiä, siivota, käydä kaupassa tai mitään muutakaan. Toivoisin, että kaikki tuo olisi hoidettu viikon aikana, koska se on kuitenkin mahdollista. Itse yritänkin näin toimia, hoidan esim. viikon ruokaostokset yhtenä päivänä viikossa, ja teen ruokaa pakkaseen, pesen vähintään yhden koneellisen pyykkiä joka päivä, jottei sitä pääsisi kertymään, järjestän tavarat paikoilleen käytön jälkeen etteivät jää kuljeksimaan... mutta kun mies-armaani ei vedä yhtä köyttä tässä. Monesti olen hänelle toiveeni kertonut, ja hän sanoo että okei, tehdään niin. "Mä imuroin perjantai-illalla ja pesen vessan, ni pese sä sitten lattiat." Kuitenkin joka hemmetin perjantai-ilta mies toteaa ensimmäisenä kotiin tullessaan, ettei jaksakaan imuroida, joten jos hän sitten imuroi, pesee lattiat sekä vessan huomenna, "niin saat sä sitte kuitenki levätä ku oot koko viikon siivoillu ja hoitanu lapsia". Ja minä tyhmä suostun - lauantaiaamuna selviää, että onhan sitä kuitenkin kaupassa käytävä, kun mies ei ole sitä ja tätä ja tuota muistanut ilmoittaa tarvitsevansa kaupasta, ja siivouskin on tehtävänä, ja olisihan hänellä oikeastaan kyllä töitäkin, ettei hän kyllä sittenkään ehdikään sen kummemmin käydä kaupassa kuin siivotakaan.
Oletpahan työvuorolistan itsellesi laatinut. Mikä pakko? Oletteko kovin allergisia vai miksi näin: esim.siivota, pestä(mitä), laittaa koko vkon ruoat itse etukäteen, eikö puolivalmiita ja valmiita pakasteita voi käyttää myös? Meillä on viikon työvuorolista jääkaapin ovessa, jokainen perheenjäsen tekee jonkin homman joka viikonpäivä, toki mitä pienempi lapsi sitä köykäsempi homma, tokihan jokainen esim.omat leikkinsä siivoaa ja jättää likapyykkinsä pyykkikoriin, kun mennään vaik pesulle. Viikonloppuna yhdessä puuhaamista on esim.pihatyöt, ruoanlaitto, iltasel saunotaan ja ehkä pelaillaan tai katsotaan vain tv.tä tai dvd:ltä jokin leffa. Ei sen tarvitse sen ihmeempää lähdetään stressillä, tuhlataan rahaa ja tullaan iha väsyneinä kotiin -juttuja olla.
Kyläilyt meil tehään silloin, kun tulee sellainen fiilis, joskus arki-iltoina, joskus pyhäaamuna.
Jos joku on ihan väsy, niin sit on ja lepää, ilman syyllisyyttä.
ovat minustakin kamalia päiviä! Mutta, vähän eri syistä. Tänäänkin kävimme koko perhe kahvilassa ja sen jälkeen kaupassa. Retket ovat täyttää tappelua, huutoa, komentamista jne.
Arkipäivät sujuvat meillä paljon paremmin.
että sun pitää nyt laittaa joksikin viikonlopuksi lapset yhdessä miehen kanssa mummolaan kylään ja jäädä kotiin vain viettämään ihan omaa aikaa. Tekemään joku pitkä kävelylenkki ihanassa syyssäässä, käydä kahvilassa istumassa, vuokrata joku leffa illaksi ja olla vaan.
EN pääse perhettäni pakoon töihin, kun on pakko viettää aikaa sisällä, jumissa kotona. Pakenen perhettäni työhuoneeseen ja siemailen konjakkia. Teen muka jotain äärimmäisen tärkeää.
Vieraannuin perheestäni jo vuosia sitten kovan työnteon seurauksena. Vietän töissäni enemmän aikaa kuin kotonani ja pidän työpaikkaani kotinani. Työntekijöitä perheenäni. Niin se vaan on julkisivu on pidettävä kunnossa.
T: Viikonloppuja vihaava Leijona
On ihanaa, kun voi puuhailla kotona, siis jos ei ole töissä. Lapset on kotona, ei ole kiirettä mihinkään, voi siivoilla rauhassa, syödä paremmin ja kaikki voivat yhdessä tehdä vaikka ruokaa, retkiä, mitä vaan.
Inhoan, että meillä on tosi harvoin lauantaipäiviä perheen kesken, kun aina on joku töissä, itsekin paraikaa. Huomenna olen sitten väsynyt ja arkiviikko jo häämöttää.
Tekeekö joku oikeasti koko viikon ruuat lauantaina? Pistättekö ne pakkaseen ja sitten sieltä kaivatte viikolla? Pysykö ne hyvinä sielä ja kuinka suuria pakastimia teillä oikein on?
siinä kaikki kotityöt. Olipa valtava suoritus :)
Olin lapsen kanssa kaupungilla, syötiin siellä ja käytiin vähän ostoksilla. Hämmästyttävä suoritus 4-vuotiaan kanssa, meni melkein 3 tuntia eikä hermot lähestulkoon kertaakaan. Sitten käytiin keräämässä lähimetsästä vähän puolukoita ja touhuttiin hetki omalla pihalla. Iltaruuaksi lämmitän eineksiä. Kotona on pieni kaaos mutta en jaksa välittää, mies on reissussa joten eipä senkään tarvitse raataa... Sotkettiin keittiötä vesiväreillä ja liimalla, se pitäisi jaksaa raivata.
En suorita tänään.
Ajanjakso perjantai klo 17 - sunnuntai klo 10 on parasta aikaa elämässä! Lauantai päivistä paras, perjantai illoista.
Sunnuntait on kammottavia, kamalampia ovat vain maanantait. Teen kaikki ikävät hommat sunnuntaina koska ne on niin masentavia, klo 15 jälkeen ei huvita enää mikään. Juuri kun pääsi vapauden makuun pitää alkaa valmistautua arkeen.
Pakkoko lauantaina on suorittaa koko ajan? Siirrä osa sunnuntai-iltapäivään kun on muutenkin onnetonta.
Siis jaksamisessa ja yleisessä elämänasenteessa. Ettet vain ole masentunut? Mulla kulki suunnilleen kylmät väreet, että mitenkä jollekulle voi elämä olla noin raskasta. "PITÄISI nähdä ystäviä. PITÄISI kokata. PITÄISI harrastaa liikuntaa"...Siis nämähän on IHANIA, virkistäviä asioita. Juuri niitä, joiden pitäisi auttaa jaksamaan töissä ym.
Meillä kokataan lauantaisin koko perheen voimin. Avataan hyvä pullo viiniä, siemaillaan sitä lasilliset samalla kun pilkotaan yhdessä vihanneksia ja kuullotellaan sipuleita koko perheen voimin. Jutellaan viikon jutut ja laitetaan taustalle rentouttavaa musiikkia, maistellaan ja katetaan pöytä hienosti. Mikäs siinä kokkaillessa ja yhdessä ollessa. Miehen kanssa vähän pusutellaan ja halitaan siinä keittiön lämmössä, kyselen pojan kouluviikosta.
Sitten iso satsi ruokaa uuniin ja kynttiläillallisen jälkeen loput pakkaseen/jääkaappiin seuraavaa viikkoa varten.
Liikuntaa on ihana harrastaa, kun hakee itselle sopivan lajin. Me käymme koko perhe uimassa ja seinäkiipeilemässä. Aivan ihanaa yhdessäoloaikaa kiireisen työ- ja kouluviikon vastapainoksi.
Ja ystäviä vasta mukava onkin nähdä. Käydä kahvilla, syödä hyvä leivos ja juoruilla. Tai illalla istua drinkin ääreen.
Ja siivous ja järjestyksenpito: Ei kai siitä kukaan nauti, mutta kun koko perhe tekee oman osansa ja jatkuvasti vähän ylläpitosiivotaan, ei meillä ainakaan mikään erityisesti räjähdä käsiin. Perusteet nyt kuntoon: kaikille tavaroille omat, järkevät paikat, joihin jokainen perheenjäsen ne omalta osaltaan huolehtii (esim. likaiset vaatteet heti pyykkikoriin, tiskit heti tiskikoneeseen). Ylimääräinen tavara pois nurkista kulkemasta. Ja selkeä työnjako perheeseen. Pieninkin osaa tehdä paljon, ainakin siivota omat lelunsa ja leikkinsä päivän päätteeksi.
Ei elämä ole noin vaikeaa. Avaa suklaalevy ja keitä kunnon kaffet.
Ihme kysymyksiä sulla nro 14. Sitähän varten pakastimet on olemassa että siellä säilytetään ruokaa joten voisi ihan maalaisjärjellä olettaa että ne pysyy siellä hyvänä.
Tekeekö joku oikeasti koko viikon ruuat lauantaina? Pistättekö ne pakkaseen ja sitten sieltä kaivatte viikolla? Pysykö ne hyvinä sielä ja kuinka suuria pakastimia teillä oikein on?
Teen usein erilaisia "pohjia", lyhyeen liemeen keitettyjä keittoaineksia, patoja, kastikkeita; liotan ja keitän papuja yms tulevien aterioiden raaka-aineiksi. Ehkä kerran kuussa pidän isomman kokkausviikonlopun. Tykkään ihan älyttömästi laittaa ruokaa ja voi sanoa, että se on harrastukseni. Viikonloppuisin voin laitta myös vähän "työläämpiä" tai "hitaampia" ruokia perheelle.
Pakastimessa ruuat säilyvät hyvin ja sitä pitempään, mitä vähemmän rasvaa niissä on (se on ikäänkuin pakastimen idea). Välillä kyllä pakastimessa on ahdasta ... :)
Se ruuanlaitosta nauttiva
Työ on liian raskasta, mutta taloudellisesti en halua hypätä poiskaan ( palkka mahdollistaa mm. siivoojan) Työn vaatimukset ovat vaan täysin mahdottomia, noin 10h päiväkään ei riitä puoliinkaan siitä mitä pitäisi.
Mies on patalaiska kotihommissa ja minä perfektionisti, joten vaikea yhtälö. Oma pinna ei vaan kestä sotkua (saadaan riita aikaan vaikka jätepaperikasasta, minä haluan että sekin on suora eikä välissä ole ryttyisiä lehtiä. Tiedostan että vaatimus on älytön, joten hoidan jätepaperit itse. Silloin saan järjestää ne miten haluan)
Lapset ovat vielä pieniä, joten he eivät kovin montaa kotihommaa pysty tekemään.
Ja joku ehdotti kurjuuden siirtämistä sunnuntaille; no silloin yleensä pikkuhiljaa virkistyn ja jaksan jotain tehdäkin. Mutten osaa ottaa rennosti / käydä kävelyllä / lähteä kavereille ENNENKUIN koti on siistissä kuosissa. Lapsuudenkodissa oli rankasti se visio, että kokoajan pitää tehdä jotain hyödyllistä; laiskotella ei saa. Ja sitä taakkaa kannan raskaasti mukana, en kerta kaikkiaan osaa levätä ellen ole huhkinut vähintään 10h ennen sitä ( oli kyseessä sitten arki tai vapaa)
- käymme viikolla viikon ruokaostokset kerraalla tai mies ostaa lidlistä 100 eurolla- maidot milbona hylamaitoa 12 litraa- 1 euro/ tlk/ 4 hlöä perheessä