Lue keskustelun säännöt.
Onko muita neulomaholisteja?
25.09.2009 |
Siis mulla on tullu tavaksi ostaa paljon käsityölehtiä ja lankoja, aloittaa uusia töitä ja sit jättää ne kesken tai purkaa. Harvoin kukaan käyttää mun tekeleitä. Nautin vaan niin niistä langoista, niiden väristä, pehmeydestä, rakenteesta. Siitä kun neulepintaa alkaa syntyä. Ihan sama tuleeko siitä vaatetta.
Onko tämä huolestuttavaa? Vai kelpaako kotiäidin terapeuttiseksi harrastukseksi? Mulla on lankoja jo monta kiloa varastossa.
Kommentit (6)
eipä mulla niin paljon muita harrastuksia olekaan, ehkä mä vaan nautin tästä hyvällä omallatunnolla!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni pitäisi liittää mukaan tälläiseen yhdistykseen, jos sellainen olisi,heh. Ostaa aina uudet käsityölehdet ja aina kun tulee uutuuslankoja niin ostaa niitä. En valita, tulevalle vauvalle on tehnyt vaikka mitä ja aina kun antaa lahjoja niin tietää, että siellä on itsetehtyä ja jotain uniikkia. Itse en osaa kutoa pätkääkään, mä taas leivon kaikkea erikoista ja kokeilen vaikka mitä.
neuleita koko perheellä ja ystävillä. Heikoimpina hetkinä olen vaan neulonut suoraa kaitaletta ja sitten purkanut sen.
Alkaa olla vaikeaa löytää mitään uutta haastavaa mallia.
Siellä tosin on varmaan vain eläkeläisiä seurana, mutta saat neuloa niin paljon kuin sielu sietää, ja menee hyvään tarkoitukseen; Intiaan kodittomille peitoiksi. Tämä on anoppini rakas harrastus.
t. ap
mutta kun alkaa jotain tekemään, niin -äh, ei tästä langasta jne...viikko sitten otin taas kaikki langat katsoakseni ja lajitellakseni, laitan pakastepusseihin ettei langat repsota ja sotkeudu, kaksi pahvilaatikollista kertynyt, ihania. Olin just Tarjoutalosta löytänyt 3 keltaista vauva-lankakerää eurolla kpl ja sinistä Nallea ostin myös lisäksi "varastooni", keltaisesta aloitinkin sukulaisvauvalle yhdestä kappaleesta neulottavaa nuttua.
Nyt yöllä neulon illalla vietäväksi tyttövauvalle tossut, sellaiset joissa on ikään kuin sukka ja "kenkä". Ovat tosi kivat tehdä.
Katsoin netistä Isoäidin aikaan-nettimyymälän neuleita ym. Siellä on käsin neulottuja vanhemman tyylin mukaan. Tossut maksavat n.18€ vauvalle, vähän saman tapaiset kuin mitä teen nyt. Ihanat ne pitkävartiset vauvan sukat, menee polven päälle.
Kun katsoin aloitettuja neuleita, niin tosian on tullut jätettyä tekemättä esim. johonkin lapsen tossuun se toinen pari, löytyy monta paritonta.
En heittänyt pois näitä, vaan ajattelin ommella neulotut tossut kankaalle, väliin jotain aloitettuja resoreita ym. Saa nähdä millaisen seinävatteen tai torkkupeiton saan.
Olen usein surffaillut neuleohjeiden perään netissä, tulostanut aina kun löytyy kivoja. Googleen laitan esim. 1950-luvun lasten neuleet jne. Englanninkielisiä olen ottanut myös, paljon kivoja saatavilla.
Nyt menen vähäksi aikaa neulomaan, katson jotain tallennettua samalla, äsken katsoin kadonneita-ohjelmaa, Madeleinin perheestä. Kirjoitelkaa lisää mitä neulotte jne.
Neulominen on hyvä harrastus. Mä oon viime vuosina innostunut ja lankojakin on alkanut pikkuhiljaa kertyä. Välillä on pakko päästä lankakauppaan ihan vain hiplailemaan niitä pehmeitä ihanuuksia ja ahmimaan silmillä värien paljoutta. Eli ymmärrän sua. :)
Mä neulon lähinnä lapsille. Sukkia ja muuta pientä menee myös sukulaislapsille lahjoiksi jne. Tykkään hirveästi opetella uusia malleja ja tekniikoita, nautin siitä kun saan kaunista jälkeä aikaan ja opin jotain uutta.
Ja neulominen tosiaankin on terapeuttista. Sehän on ihan yleisestikin tiedetty tosiasia, että käsillä tekeminen rentouttaa ja saa endorfiinit hyrräämään. Itse olen kokenut neulomisen erityisen tärkeäksi kun joskus on ollut tosi rankkoja aikoja elämässä. Se vain rauhoittaa mieltä kun vääntää silmukan ja rivin toisensa jälkeen.
t. toinen holisti :)