Vaikea ystävä, koitan avata teille..
Onko ystäväni jotenkin erikoinen, ehkä narsistinen? Vai eikö vain kemiat kohtaa?
Ystävä jonka seurassa en kuitenkaan pysty täysin olemaan oma itseni, koska hänellä on hyvin vahvat mielipiteet ja vaikka sanoisin reilusti omani, keskustelun päätyttyä hän on saanut jotenkin tilanteen käännettyä niin että se hänen mielipiteensä olisi oikea, vahvempi ainakin ja että siihen "päädyttiin" tavallaan. Väittää vastaan tavallaan, yrittää tuoda sitä omaa näkemystään vielä enemmän esiin eikä niin noteeraa sitä toisen.
Ystävä jonka kanssa keskustelut ovat aina sellaista, että hän on aina jotenkin eri mieltä, että vaikka minulla olisi paljonkin tietoa tai kokemusta samasta asiasta, niin hän ei ikinä ole että niin justiin, just tota mä tarkoitan, vaan aina jotenkin toisin. Ei oikein kommentoi sitä minun yritystäni osallistua hänen vuodatukseensa. Hän vuodattaa kaiken paskan niskaani, mutta harvoin kertoilee positiivisia juttuja. Näistä luen fb. Ei kysy mitä kuuluu. Julkaisee tyyöiin kaiken fb, storyt paukkaa kuvia ja pitkiä tekstejä kokoajan.
Olemme olleet myös työkavereita, on todella negatiivinen, mutta jotenkin kierolla tavalla antaa kuvan että olisi positiivinen vaikka suu jauhaa negaa kokoajan, en osaa selittää..sillain että ensin valittaa ja haukkuu muita hyvin painokkaasti,mutta sitten on että hah kun minä pyrin positiivisuuteen ja onpa elämä ihanaa, jotenkin ristiriitaista, vaikea kuvailla.
On vaativa muita kohtaan, eikä nää itsessään ikinä mitään vikaa. Hänellä ei ole yhtään lapsuuden ystävää, välit sisaruksiin poikki, ei juurikaan läheisiä ystäviä, minut hän lukee ystäväksee käsittääkseni, kun taas itse en häntä omakseni, kaveriksi joo, mutta en todellakaan ystäväksi ja mieluiten pitäisin taukoa koko tyypistä. Mitä mieltä, kaipaisin jotain määritelmää tälle käytökselle..
Kommentit (15)
Katso sanakirjasta, mitä ystävä tarkoittaa. Tuollainen ihminen ei ole ystäväsi.
Miksi haluat määritellä? Tuollainen käytös voi johtua monesta syystä, ei tuon sinun selostuksesi perusteella voi diagnooseja jaella.
Hmm, ei nyt välttämättä ihan narsistilta kuulosta, mutta muuten vaan itsekeskeiseltä ilonpilaajalta ja vastarannankiiskeltä.
Olen tavannut samantyyppisiä. Keskustellaan jostain ja ollaan pohjimmiltaan asiasta samaa mieltä, mutta kun olen sanonut ajatukseni, hän aloittaa lähes aina "Eiku..." Hänen pitää päästä aina sanoittamaan asia hänen tavallaan ja muut tavat on väärin. AINA on jotain korjattavaa toisen sanomisissa.
Ja jos vaikka iloitsen uudesta, laadukkaasta ja just täydellisestä nahkalaukustani jolla on elinikäinen korjaustakuu ja heitän että "tätä voin käyttää vaikka koko loppuelämäni", niin hän torppaa sen "no tuskin nyt sentään."
Tai kerron että "löyty muuten semmoset ja tämmöset kirjat jossa on puutarhaideoita, vaan 0,5€ kpl!" "No ei tommosten tietoihin kannata luottaa, ihan vaan ammattikirjallisuuteen".
Jos sanoo jotain vähän kieli poskella vitsaillen, niin "no ei se nyt ihan noin mene..."
Erittäin raskasta seuraa kyseiset tyypit, enkä huolisi kaverikseni, saati ystäväkseni.
Joskus joku voi yrittää laajentaa ikunaa josta maailmaa katselet, silloin se oma vinkkeli alkaa tuntua äkkiä ahtaalta ja vääriltä, vaikka toinen ei sanoisi omaa mielipidettään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei nyt välttämättä ihan narsistilta kuulosta, mutta muuten vaan itsekeskeiseltä ilonpilaajalta ja vastarannankiiskeltä.
Olen tavannut samantyyppisiä. Keskustellaan jostain ja ollaan pohjimmiltaan asiasta samaa mieltä, mutta kun olen sanonut ajatukseni, hän aloittaa lähes aina "Eiku..." Hänen pitää päästä aina sanoittamaan asia hänen tavallaan ja muut tavat on väärin. AINA on jotain korjattavaa toisen sanomisissa.
Ja jos vaikka iloitsen uudesta, laadukkaasta ja just täydellisestä nahkalaukustani jolla on elinikäinen korjaustakuu ja heitän että "tätä voin käyttää vaikka koko loppuelämäni", niin hän torppaa sen "no tuskin nyt sentään."
Tai kerron että "löyty muuten semmoset ja tämmöset kirjat jossa on puutarhaideoita, vaan 0,5€ kpl!" "No ei tommosten tietoihin kannata luottaa, ihan vaan ammattikirjallisuuteen".
Jos sanoo jotain vähän kieli poskella vitsaillen, niin "no ei se nyt ihan noin mene..."
Erittäin raskasta seuraa kyseiset tyypit, enkä huolisi kaverikseni, saati ystäväkseni.
Ihmiset jotka löytää aina sen maailman parhaan asian ja viikon päästä itkee kun se ei ollutkaan paras, vaan huono on myös raskaita. Kultainen keskitie on yleensä miellyttävä ja hyvä.
Niin sanottu "topper" eli pitää saada viimeinen sana kaikkeen. Sinulla ei ole niin iloista tapahtumaa etteikö hänellä olisi vielä iloisempaa. Et voi olla niin sairas etteikö hän olisi ollut vielä sairaampi. Et voi ostaa niin hyvää autoa etteikö hänellä olisi vielä parempi. Et voi murtaa säärtäsi etteikö hänellä olisi murtunut pahemmin. Et voi saada vauvaa etteikö hän saisi kaksosia.
Hankkiudu eroon koko tyypistä. Ghostaa, jätä vastaamatta yhteydenottoihin. Ankeuttaja, joka imee kaiken energia ja ilon ympäristöstään. Poista somesta äläkä ota enää koskaan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei nyt välttämättä ihan narsistilta kuulosta, mutta muuten vaan itsekeskeiseltä ilonpilaajalta ja vastarannankiiskeltä.
Olen tavannut samantyyppisiä. Keskustellaan jostain ja ollaan pohjimmiltaan asiasta samaa mieltä, mutta kun olen sanonut ajatukseni, hän aloittaa lähes aina "Eiku..." Hänen pitää päästä aina sanoittamaan asia hänen tavallaan ja muut tavat on väärin. AINA on jotain korjattavaa toisen sanomisissa.
Ja jos vaikka iloitsen uudesta, laadukkaasta ja just täydellisestä nahkalaukustani jolla on elinikäinen korjaustakuu ja heitän että "tätä voin käyttää vaikka koko loppuelämäni", niin hän torppaa sen "no tuskin nyt sentään."
Tai kerron että "löyty muuten semmoset ja tämmöset kirjat jossa on puutarhaideoita, vaan 0,5€ kpl!" "No ei tommosten tietoihin kannata luottaa, ihan vaan ammattikirjallisuuteen".
Jos sanoo jotain vähän kieli poskella vitsaillen, niin "no ei se nyt ihan noin mene..."
Erittäin raskasta seuraa kyseiset tyypit, enkä huolisi kaverikseni, saati ystäväkseni.Ihmiset jotka löytää aina sen maailman parhaan asian ja viikon päästä itkee kun se ei ollutkaan paras, vaan huono on myös raskaita. Kultainen keskitie on yleensä miellyttävä ja hyvä.
Varmaankin, vaikken nyt tiedä mistä tuo ihmistyyppi mieleesi putkahti.
Kai sitä välillä saa iloitakin asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei nyt välttämättä ihan narsistilta kuulosta, mutta muuten vaan itsekeskeiseltä ilonpilaajalta ja vastarannankiiskeltä.
Olen tavannut samantyyppisiä. Keskustellaan jostain ja ollaan pohjimmiltaan asiasta samaa mieltä, mutta kun olen sanonut ajatukseni, hän aloittaa lähes aina "Eiku..." Hänen pitää päästä aina sanoittamaan asia hänen tavallaan ja muut tavat on väärin. AINA on jotain korjattavaa toisen sanomisissa.
Ja jos vaikka iloitsen uudesta, laadukkaasta ja just täydellisestä nahkalaukustani jolla on elinikäinen korjaustakuu ja heitän että "tätä voin käyttää vaikka koko loppuelämäni", niin hän torppaa sen "no tuskin nyt sentään."
Tai kerron että "löyty muuten semmoset ja tämmöset kirjat jossa on puutarhaideoita, vaan 0,5€ kpl!" "No ei tommosten tietoihin kannata luottaa, ihan vaan ammattikirjallisuuteen".
Jos sanoo jotain vähän kieli poskella vitsaillen, niin "no ei se nyt ihan noin mene..."
Erittäin raskasta seuraa kyseiset tyypit, enkä huolisi kaverikseni, saati ystäväkseni.Ihmiset jotka löytää aina sen maailman parhaan asian ja viikon päästä itkee kun se ei ollutkaan paras, vaan huono on myös raskaita. Kultainen keskitie on yleensä miellyttävä ja hyvä.
Varmaankin, vaikken nyt tiedä mistä tuo ihmistyyppi mieleesi putkahti.
Kai sitä välillä saa iloitakin asioista?
Saa tietenkin. Osalla tuntuu olevan vaan tapana, että kun HE löytävät jotain, se on parasta, vaikka heillä ei olisi edes kertynyt kokemusta siitä. Eräänlainen pätemisen muoto sekin ja mun mielestä liittyy aiheeseen, joku toinen on sitten toista mieltä.
Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu.
Tutki elämänhistoriaasi: mistä tämä malli on saanut alkunsa? Mitä olet jäänyt vaille? Suosittelen kirjoittamaan läpi ihmissuhdehistoriaasi ja tutustumaan syvemmin siihen, millainen suhde sinulla oli vanhempiesi kanssa. Saitko olla lapsi vai otitko aikuisen roolin liian aikaisin?
Ei sille mitään määritelmää ole, ei kuulosta miltään diagnosoitavalta häiriöltä tai sairaudelta. Hän nyt on vaan tuollainen ihminen. Ilmeisesti te ette tule kovin hyvin toimeen, eli kemiat ei kohtaa niin sanotusti. Onneksi ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Tutki elämänhistoriaasi: mistä tämä malli on saanut alkunsa? Mitä olet jäänyt vaille? Suosittelen kirjoittamaan läpi ihmissuhdehistoriaasi ja tutustumaan syvemmin siihen, millainen suhde sinulla oli vanhempiesi kanssa. Saitko olla lapsi vai otitko aikuisen roolin liian aikaisin?
Ymmärsit väärin. Sinun olisi pitänyt analysoida käyttäytyvän kätöstä, eikä sen mahdollistavan. 🤣
Määritelmä on: pissisdraamaa.