Lue keskustelun säännöt.
Onko jollakulla hyvä anoppisuhde? Minulla on vain poikia ja enempää lapsia ei tule
25.09.2009 |
Jotenkin surettaa, että saanko osallistua tulevaisuudessa lapsenlapsieni elämään. Oma anoppi kuollut, ennen kuin häntä tapasin, joten häneen en voi verrata.
Kommentit (41)
Anoppini on kiva ja tulemme oikein hyvin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä sanoa, mutta pidän anopista enemmän kuin äidistäni. Eikä äitinikään ole mikään hirviö, mutta hänestä on vanhemmmiten tullut aikaansaamaton kaikesta (omaan elämäänsä liittyvästä) valittava mummeli.
Mulla ja anopilla on hyvä suhde! Hän ei tuppaudu elämäämme liikaa, on fiksu ja kasvattanut poikansakin fiksuksi ja osaavaksi (tekee kotitöitä, on kohtelias, koulutettu ja huomaavainen). Auttaa tarvittaessa paljonkin ja on ystävällinen. Antaa meidän elää omaa elämäämme, eikä jakele tuomitsevia mielipiteitä kasvatusasioista (kuten aika monien anoppi tuntuu tekevän). Anoppi voi tiukan paikan tullen tukeutua meihin ja me häneen. Anoppi on minulle luotettava ystävä muiden joukossa ja läheinen myös pojalleen. Usein näitä hyviä anoppeja ei vaan huomaa kehua!
anoppini on ihana minua kohtaan ollut aina.
kun olemme siellä käymässä anoppini juttelee minulle kuin parhaalle kaverille ja teemme naisten juttuja miesten katsoessa televisiota :)
Anoppini käy meillä kerran kuukaudessa noin ja tuo aina oma tekoista mehua :)
Mieheni siskolla on kaksoset, mutta meille tulossa vauva niin vielä enempi siitä innoissaan.
että todella läheinen olen itse anoppini kanssa kyllä
riipu pelkästään anopista. Kyllä niissä miniöissäkin on eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella hyvät ja läheiset suhteet anoppiini. Ajoittain on ollut jopa paremmat suhteet anoppiini kun omaan äitiini, jonka kanssa on ollut todella kivikkoista polkua välillä.
Mikset saisi osallistua lastenlastesi elämään. Aika paljon riippuu sinusta minkälaisen suhteen alussa luot tulevaan miniääsi. Ja millainen tuleva miniäsi sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muihinkin ihmisiin. Silti elän omaa elämääni, eikä olla paljon tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole yhtään kiinnostunut käsitöistä, hilloamisesta enkä varsinkaan hänen naapureidensa edesottamuksista. paljon mieluummin katselisin apen kanssa televisiota ;)
anoppini juttelee minulle kuin parhaalle kaverille ja teemme naisten juttuja miesten katsoessa televisiota :)
Voihan se miehenkin anoppi olla kammotus. Miehelläni ainakin on maailman historian hirvein anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaisi meille läheisemmätkin välit ja vaikka lastenhoitoapu joskus, nyt nähdään kerran kuussa pari tuntia, eikä anoppi pahemmin lasten kanssa auta. Tulisi kyllä hengehädässä apuun varmasti.
Ostaa kyllä lapsille kivoja lahjoja ja juttelee heille mukavia, kun tavataan.
Onhan meillä tietysti joistakin asioista erilainen ajattelutapa, mutta en mä kavereidenkaan kanssa aina ole samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[mun anoppi yrittää tätä ja se on tosi ahdistavaa
en ole yhtään kiinnostunut käsitöistä, hilloamisesta enkä varsinkaan hänen naapureidensa edesottamuksista. paljon mieluummin katselisin apen kanssa televisiota ;)]
mun anoppi ku on nuorekas ja tykkää metsästyksestä, kynsien laitosta, baareiluista ja sellaisista nuorekkaammista jutuista mitkä onki mun mieleeni niin ehkä mä siksi jaksanki sen kans olla ja tehdä jos siellä ollaan käymässä..
että jos oma anoppis onki joku seitenkymppinen ja tykkää virkkauksesta niin en minäkään sellaisen kanssa jaksaisi touhuta, mutta kun on kyse ihan erilaisesta anopista
mutta mun mielestä metsästys ja baareilu anopin kanssa olisi vielä pahempi vaihtoehto...
[mun anoppi yrittää tätä ja se on tosi ahdistavaa en ole yhtään kiinnostunut käsitöistä, hilloamisesta enkä varsinkaan hänen naapureidensa edesottamuksista. paljon mieluummin katselisin apen kanssa televisiota ;)] mun anoppi ku on nuorekas ja tykkää metsästyksestä, kynsien laitosta, baareiluista ja sellaisista nuorekkaammista jutuista mitkä onki mun mieleeni niin ehkä mä siksi jaksanki sen kans olla ja tehdä jos siellä ollaan käymässä.. että jos oma anoppis onki joku seitenkymppinen ja tykkää virkkauksesta niin en minäkään sellaisen kanssa jaksaisi touhuta, mutta kun on kyse ihan erilaisesta anopista
onhan vakisuhteessa elävällä homollakin anoppi!
Mutta tosiaan, ei kannata ottaa murheita etukäteen.
Minulla aivan ihanat appivanhemmat ja lapsilla rakkaat isovanhemmat. Erityisen arvokasta kun omat vanhempani ovat kuolleet.
tai jos heistä tuleekin homoja. ehkä ei kannata mennä asioitten edelle. ei ainakaan "surra" moisia.
Omalla anopilla on myös vain poikia. Meidän häissä hän jopa totesi, että tätä päivää hän on niin odottanut, kun vihdoin tulee "tytär" perheeseen :)
Minä ja anoppini ollaan aika erilaisia. Kiinnostuksen kohteet ja mielipiteet eriävät joskus kovastikin. Se ei kuitenkaan haittaa. Me jutellaan niistä asioista, mitä meillä on yhteistä: miehestäni, lapsistamme, muista tutuista, ja sellaisista asioista, mistä ei muutenkaan tule kismaa. Kummatkin ollaan varmaan aika kohteliaita ihmisiä, kun riitoja ja erimielisyyksiä ei tule eroista huolimatta.
Luulen, että syynä on seuraava: minä ajattelen anoppia nimenomaan mieheni äitinä. Mies on minulle rakas, ja tämä nainen on hänet synnyttänyt ja kasvattanut, ja on miehelleni tärkeä. Luulen, että anopilla on samanlainen (mutta käänteinen) lähestymistapa. Hän on sanonutkin, että mikään ei ole sen parempaa, kuin tietää, että hänen pojallaan on vaimo, joka oikeasti rakastaa, välittää ja huolehtii...
On meillä matkan varrella ollut muutakin kuin idylliä, varsinkin avioliiton alkuvuosina. Olin itse vähän herkkä kokemaan, että anoppi muka sotkeutuu, jos hän kommentoi mitään tai vaikka rupesi siivoamaan meillä. Ja anoppi puolestaan ei oikein pidä minun perheestäni, ja varmaan minäkin häntä joskus ärsytän. Aika kuitenkin on tuonut sen, että ollaan päästy rauhalliseen yhteisymmärrykseen.
silti et pysty yksin rakentamaan suhdetta miniöihin. Miniöissä on myös näitä epäsosiaalisia ja ilkeitä sadisteja, jotka eivät tulisi kenenkään anopin kanssa toimeen. Esimerkiksi minulla on kaksi veljä, joista toisen vaimo tulee erittäin hyvin (asiallisen ystävälliset) toimeen äitini kanssa kuten tuli toisenkin eksä. Tämän toisen nykyinen on alusta asti ollut jotenkin vastaan ja piilovihainen. Olen kuullut veljeltä, että tällä nykyisellä oli entisen anoppinsa kanssa ongelmia ja siksi on ottanut alusta asti äitiimme hirveän nihkeän linjan ja harrastaa äitini latistamista ja nöyryyttämistä. Edellisessä liitossa kai anoppi puuttui kaikkeen ja aloitti nyt uudessa alusta asti sen linjan, ettei anoppi kuulu elämään. Se vaan tuntuu pahalta, että vanhempiani ei edes kylään kutsuta, tehdään äiteinpäiväohareita, jouluna tullaan vaan ovelle tuomaan lahjat kiireellä, vaikka äiti on kattanut kahvipöydän. Lapseton pari ja asuvat lähellä, niin miksei voi tuntia istua edes joulun kunniaksi kahvipöydässä. Joskus viivähtävät, mutta eivät koe myöskään huonoa omaatuntoa perua ruokailua (about kerran-kaksi vuodessa), vaikka äiti odottaa siellä pöytä katettuna ja ruuat höyryten. Syyksi riittää, ettei jaksetakaan tulla. Lahjat (rahaa) tietysti haetaan nokka pitkänä ja siinä kaikki.
Mun mieskin joskus ihmettelee tämän toisen kälyn toimintaa ja motiiveja, koska äitini on aika harmiton hössö ja ei puutu mihinkään. Veljeni käy joskus vanhemmilla yksin kylässä, mutta silloinkin tämä tyttis soittelee viiden minuutin välein ja haluaa kotiin jollain verukkeella.
oma anoppini kun ei ole vanha ja uusiin naimisiin mennyt ukkonsa kanssa joka myös on melkoisen nuori ihminen ja he käyvät ihan joka toinen viikko tanssimassa ja baareilemassa ja monasti ennen raskauttani kävimme yhdessä baarissa neljästään laulamassa karaokea ei minun mielestäni ole rikos sinänsä :D
toiset tosin tulee toimeen anopin kanssa ihan erilailla kuin toiset ja se ikäkin on tietty eriasia ja onko miten mummo
vaikka itsekin olisit jo edesmennyt ennenkuin poikasi vaimoutuvat.
tai jos heistä tuleekin homoja.
ehkä ei kannata mennä asioitten edelle. ei ainakaan "surra" moisia.