Miksi ET halua enempää lapsia?

ja yksi lapsista on erityislapsi, joten nykyinen perhe on riittävän haastava... sitä paitsi, miksi pitäisi synnyttää kauheasti lapsia?

jo olemassaoleville lapsille ja tehdä heidän kanssaan kaikkia sellaisia juttuja, joita ei voisi tehdä jos perheessä olisi pieni vauva. Esim. matkustelu olisi monella lailla rajoittuneempaa, ja monet monet muutkin jutut.



Minäkin luulin kolmen lapsen jälkeen että nuo riittivät, oska voimat olivat niin kertakaikkisen lopussa jatkuvan valvomisen ym. vuoksi, muta niin vaan vielä kasi tein, ja hyvä niin.

Ei sen kummempaa syytä. Meillä on jo helpompaa, kun nuorinkin jo 3v, eli kyllä se siitä helpottuu ajan kanssa ap! Lapsista on kyllä toisilleen kovasti iloa ja seuraa, että hyvä juuri näin.:)

Olemme molemmat kroonisesti sairaita, minä niin että se vaikuttaa raskauteen ja jaksamiseen pikkulasten kanssa, mieheni täytyisi lopettaa lääkitys ainakin vuodeksi (selviää kyllä, elämä vähän hankalampaa).

Sairauteni takia on taloudellisesti tiukkaa, asumme ahtaasti ja kolmannen lapsen kanssa pikkukolmiossa olisi jo tosi ahdasta.

Nyt ovat 5v. ja 2v. veljekset. Alkaa jo vähän leikkikin sujua ja matkustamaankin on lyhyille reissuille päästy koko porukalla, päivähoito sujuu hyvin, työn ja perheen yhdistäminen kohtuullisesti (niinkuin nyt ruuhkavuosina voi olettaa), harrastuksille ei vielä ole ollut juurikaan aikaa mutta olettaisin, että tästä kun vuosi pari mennään, alkaa se "oma elämäkin" vauvavuosien jälkeen taas onnistua vähän paremmin, toki sitten lasten harrastusten ohella...



En todellakaan kaipaa tähän nyt taas uutta vauvahärdelliä, etenkään, kun en niinkään siitä vauvavaiheesta edes tykkää. Se vaihe on enemmän sellaista ympäri vuorokauden huolehtimista ja vastuuta ja nyt vähän isompien kanssa se kommunikaatio ja lapsen persoonan tunteminen on aivan erilaista.



Alkaa myös ikä tulla vastaan (itseni kohdalla, en väitä, että muilla sama pätisi) eli nyt kohta 37. Eka raskaus meni ihan "siinä sivussa", toinen oli paljon hankalampi ja raskaampi, vaikka edes mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, verenpaineet ym. ihan ok. Mutta huomasi kyllä eron jo muutaman vuoden breikillä. Toki vaikuttaa sekin, että ekan kanssa sai lepäillä silloin kun siltä tuntui, toka raskaudessa oli se esikoinen hoidettavana, väsytti tai ei...



Lisäksi kaksi lasta on aika ideaali suhteutettuna ns. keskivertoasuntoihin ja keskivertoautoihin, ei tarvi lähteä mihinkään tila-autoihmeisiin tai etsiä/laajentaa asuntoa ja silti tilaa piisaa hyvin.



Kolmilapsisuustrendille tai tuttavien "eikö nyt vielä yksi kun meillekin tulee" -jutuille en jaksa korviani lotkauttaa, muotijutut ei saa vaikuttaa näin tärkeisiin seikkoihin.



Että siksi meillä näin, hyvin menee, ei minkäänlaista vauvakuumetta kummallakaan vanhemmalla.

Emme uskalla ottaa riskiä, että kolmas lapsi ei olisi terve, vaikka kyseessä ei olekaan mikään kuolettava/vakava sairaus, periytyvyys 25% luokkaa.

Haluamme myöskin säilyttää hyvän elintason, ja useampi lapsi kyllä syö sitä. Kolme on siis nyt.

kuopus on 3,5 vuotta ja oikein nautin nyt kun vauvavaiheista on päästy. Esikoinen on 6 v, joten alkaa tosiaan olla helpompaa.

enkä halua enempää. En voi,saa,halua tulla raskaaksi, en haluaisi enää käydä sitä rääkkiä läpi. En jaksa herätä enää öisin, en siis jaksaisi uutta vauva-aikaa.

Miehen kanssa tunnemme, että näille kahdelle pystymme tarjoamaan sen kaiken mahdollisen mitkä ovat meille tärkeitä asioita. Elämämme on ollut lasten kanssa todella helppoa ja olemme onnellisia näin.



Iän puolesta voisimme saada vielä lapsia mutta olemme kokonainen perhe näin, hyvä olla eikä mitään puutu.

- Raskaana olo on niin syvältä, että ei kiitos sitä enää ikinä.



- Haluan jo elämääni muutakin kuin kitinää, käninää, uhmaa, pukemista, vaipanvaihtoa etc.



- Olematon tukiverkko, en jaksaisi enempiä hoitaa ilman mitään apuja



- Jos seuraava ei olisikaan terve, en ehtisi/ jaksaisi olla yhtä paljon läsnä jo olemassa oleville lapsilleni.

Olen sitä paitsi jo liian vanhakin.

Olen nimittäin jo 42-vuotias, ja lapsiakin on siunaantunut kolme.

Jos olisi vaikka viisi vuotta nuorempi, niin varmaankin harkitsisimme vielä yhtä lasta.

Oli jälkeenpäin ajateltuna pieni ihme että syntyi terveenä, ns. normaalina vauvana eikä kamalasti kiinnosta leikkiä tulella toista kertaa :/.

Ja myönnän olen tässä asiassa materialistinen. Meillä onkaksi lasta.



1. Menisi talo ja kaksi autoa vaihtoon. Tulisi kalliiksi. Muutenkin lapset maksavat paljon. Kaikki tarvikkeet, harrastukset, aikanaan opiskelu jne.



2. Haluan osallistua lasteni elämään. Mitä useampi lapsi sitä vähemmän kullekin jää yksilöllistä aikaa.

että mukauudenhalu vie voiton. Nyt pääsen jo niin helpolla kun molemmat on jo koululaisia.

meillä lapset 3,6ja 8. eikä aikaa tosiaankaan enää olisi neljännelle lapselle (eikä hermoja)

enkä enää jaksaisi valvoa vauvan kanssa ja on ahdistavaa ajatellakkin että joku pieni roikkuisi jaloissa. vaikka vauvat ihania ovatkin..



kaikki vaikeutuisi.. auto pitäisi vaihtaa, muuttaa huonejärjestystä, hannkkia kaikki vauvan tarvikkeet uudestaan, matkustaminen yms. lasten kanssa olisi taas hankalempaa...





voin onneksi lainata sukulaisten vauvoja jos tarve vaatii :)

nämä kaksi riittää :) nyt pystytään nauttimaan myös tietysti elintasosta ja tyylistä.

Olen vuoisen aikana sairastellut paljon, samoin lapsemme. Meillä 2 lasta. Minä haluan olla näille olemassa oleville lapsilleni niin hyvä äiti kuin jaksan ja pystyn, ei olisi kenenkään etu jos tulisi lisää lapsia joita en jaksaisi hoitaa.

Lapset pienellä ikäerolla ja nyt kun ovat kouluiässä elämä on helppoa.



Molemmat lapset terveitä, enkä luota tuuriin enää kolmannella kerralla.



Minun hyvinpalkattu työ



Perheen aktiivinen elämä tällä kokoonpanolla, matkustelu helppoa jne.