Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on talousvaikeuksia!
24.09.2009 |
Minkälaisia vaikeuksia teillä on, miten se näkyy arjessa jne? Ihan mielenkiinnosta kuulisin, että miten ihminen voi joutua talousvaikeuksiin, jos perhettä ei kohtaa yllättäen työttömyys tms. "katastrofi" mikä vetää talousasiat kuralle.
Ihmettelin vain, kun kuulemma tavallinen tarina on se, että nuoret perheet lähtevät tuosta vain etelänmatkalle missä visa vinkuu ja sitten ollaan syksyllä todellisissa vaikeuksissa, kun ei ole rahaa maksaa edes ruokaa. Miten näin voi käydä? En tjaua.
Kommentit (24)
koska teemme vain lapsia, olen itse lähes jatkuvasti kotona. Ja mies älystään ja DI:n koulutuksestaan huolimatta ei tee rahaa, vaan on surkealla tutkijan palkalla. Emmekä halua tinkiä lasten harrastuksista jotka ovat kalliita ja kuskaamisiin tarvitaan 2 autoa. Ruuasta ja vaatteista sitten täytyykin tinkiä ja ulkomailla emme ole ikinä käyneet.
Lisäksi tulee aina jotain ylimääräistä kun on romutalo ja romuautot. Just jouduttiin ottamaan 50 000 euroa lisää lainaa kun tuli vesivahinko jota vakuutus ei korvannut. Ja talossa on jatkuva laajennus meneillään kun on liian ahdasta.
No, itse olemme tämän valinneet ja ajottaisesta laskuahdistuksesta huolimatta olemme kyllä ihan onnellisia. Lottovoitto tosin olisi ihan tervetullut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerrankin jotenkin niin rehellistäkin eikä sitä tavallista av-rehentelyä!
Teillä kaikilla on ns. järkisyyt talousvaikeuksiin, kuten työttömyys, hoitovapaa, sairastuminen.
Itselläni on vähän toisenlainen tarina. Ihan omaa tyhmyyttäni (ja miehen tyhmyyttä), joka aiheutti meidän perheen talousvaikeudet.
Mutta miehellä oli peliriippuvuus, jonka vuoksi minäkin jouduin ottamaan käyttölainaa, että sain menoja maksettua. Siitä tuli kierre, lainaa maksettiin lainalla, eräpäiviä siirrettiin yms. Lapsen saaminen siinä välissä vain pahensi tilannetta. Nyt ollaan sitten molemmat luottotiedottomia. Mies on velkajärjestelyssä, itse en siihen pääse koska minulla ei ola vakituista työtä.
Silti kukaan ei päältä päin uskoisi että olemme ns. velkavankeudessa. Meille jää kuussa yhteensä rahaa tällä hetkellä vähintään 4000 euroa. Siitä tietysti maksetaan vuokra ja velat, mutta silti olemme plussan puolella. Voi itseasiassa jopa sanoa, että ulosottoon joutuminen oli jollain tavalla helpotus, koska meille jää nykyisin enemmän käyttörahaa kuin ennen.
sellainen kliininen talousvaikeus arjessa.
Olemme molemmat opiskelijoita, yksi lapsi, asumme kaupungin todella kalliissa vuokrakaksiossa ja kaikki tulot (tuet) ovat siis erittäin minimissä.
Mitään lainoja (paitsi opintolaina) ei ole, mutta muutamat osamaksut ja muut laskut joka kuukausi vetää selvitytymisen tiukille.
Silti ei ole ongelmaa pitää kiinni luottotiedoista. Ja harrastamiseenkin jää varaa.
Meillä on talous todella tiukalla sen takia, että mies opiskelee, hänellä on vakityö, mutta on opintovapaalla ja tavoite olisi löytää valmistuttua koulutusta vastaava työ. Entisessä työssään ei enää jaksa/viihdy, on kolmivuorotyö. Ja itsellä tällä hetkellä vain osa-aikatyö, ei kokoaikatyötä meinaa löytyä tällä hetkellä, koko ajan haen. Tiedän että tämä on hetkellistä, mutta kyllä tässä alkaa jo parisuhde olemaan tämän paineen alla todella heikoilla. Niin ja mainittakoon vielä että miehen kanssa molemmat ollaan tarkkoja rahan käytössä, ikinä ei olla tuhlattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siis uskon että erittäin moni jolla olisi meidän tulot kokisi lähes mahdottomaksi selvitä joa kuukausi eteenpäin.
Olen huomannut että monet paljon suurituloisemmatkin kokevat olevansa aivan pulassa.
Mies ollut yrittäjä jo edelisen laman aikana ja vieläkin sen aiheuttamat velat tuntuvat ja tavallaan maksuvaikeudet vain siirtyvät eri asioihin.
Lisäksi meillä talousvaikeuksia toi työntekijän kavallus. Kavalsi suuren summan rahaa ja nyt makselee sitä kohtuullisella korolla pienen erän kuussa takaisin. Toki se piti neuvotella kavaltajalle kohtuulliseksi, että maksaa vain puolet kavaltamastaan summasta takaisin.
Tämä kavallus aiheutti sen, että jouduimme lopettamaan tuottavan paikan, josta olisi tullut vuodessa ihan kivasti voittoa. Mutta siinä vaiheessa kun kavallus selvisi, niin meillä ei ollut varaa korjata tilannetta rahallisesti heti.
Toki siinä menetti useampi henkilö työpaikankin ja me hyviä/luotettavia työntekijöitä.
Lisäksi laman alussa meni useampi lähes varma yrityskauppa pieleen ja se toi ongelmia, joihin ei oltu varausuttu. Ja puhumattakaan nyt tästä tilanteesta, jonka tämä lama aiheuttaa. Lainat on kuitenkin hoidettava ja rahat ei riitä kaikkeen.
Pyysimme toimeentulotukea, mutta sitä ei yrittäjille anneta, joten jouduimme ottamaan korkeakorkoista käyttöluottoa, jotta pystyimme maksamaan sähköt, vedet jne.
Meillä ei todellakaan tehdä mitään matkoja, ei tule lehtiä, ei polteta, ei juoda, ei harrasteta, ei käytetä rahaa mihinkään ylimääräiseen.
Mainittakoon vielä, että tämä kavaltaja kävi heittämässä vielä kivan Thaimaan matkan, vaikka oli jäänyt kiinni ja poliisilla oli työ tutkinnna alla. Silti sen jälkeen oli niin huolissaan, kun ei tiedä, miten on varaa maksaa. Ja sitten vingutaan halpaa korokoa ja anteeksi kavallussummaa ja puhutaan todella pieni kuukausierökin. Me olimme aika voimattomia, kun tytöllä oli pätevä asianhoitaja valtion puolesta. Silloin kyllä muutaman kerran mietti, että kukahan sen tytönkin matkan maksoi ja kukahan sen olisi oikeasti ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tili nollilla, enkä ymmärrä miksi? Aina kun luulee,että jotain jäisi niin tuleekin joku yllättävä lasku.. Ainoa velka on meillä autolaine, visakortteja: eikiitos!
Aina joutuu kaupassa käydessä vähän tinkimään ja mihkään ylimääräiseen ei ole rahaa... Mutta se on tätä nyt... Ja mies lomautettiin pari vk sitten, mutta ukko se on sellanen sankari että on jo uusi työpaikka, mutta pienemmällä liksalla, joten nyt tulee olemaan entistä tiukempaa... =(
Haluaisin vielä kysellä että onko teillä kellään muilla parisuhde koetuksella talousvaikeuksien takia? Meillä nimittäin todellakin on, mies siis lähti vakityöstään opiskelemaan, käy tosin muutamia kuukausia välillä työssä. Ja minulla osa-aikatyö nyt. Tuntuu että olen miehelle vihainen että hänen opiskelu aiheuttaa minulle valtavat paineet, koen siis että minun elätettävä perhe, työn saanti ei ole vain niin helppoa, koko ajan haen ja stressaan. On tässä toki paljon muutakin, kuten että isompi asunto olis pikku hiljaa saatava, nyt 2 h + k ja kaksi lasta, 5 v. ja 3 v. Nyt omistusasunto, mutta vuokrallekin olisin ainaki minä valmis joksikin aikaa lähteen. Ja se kolmannen lapsen hankinta sitte, mies pelkää että jos ei saakaan valmistuttuaan päivätyötä, ei jaksa kuulemma kolmivuorotyötä kolmen lapsen kans. Mutta ku tuo ikä tulee mulla kohta vastaan, nyt yli 34 v. olen. Kommentoikaahan tilannetta ja kertokaa omastanne lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei ole ollut paljon rahaa, mutta varsinaisiin vaikeuksiin jouduttiin, kun mies sairastui aika pahasti ja menetti työnsä. Oli ensin pitkään sairaslomalla, ja sitten pomo alkoi vihjailla, että takaisin ei tarvitse tulla... Mies ei ollut pitänytkään kyseisestä työstä ja sairauden myötä tuli siihen tulokseen, ettei enää tahdokaan viettää joka päivää paikassa, jota inhoaa, joten sanoutui sitten suosiolla irti.
Meiltä meni tuolloin koti. Ei ollut varaa minun palkallani maksaa. Mies ei pystynyt hakemaan uusia töitä, kun oli sairas siis. Loppujen lopuksi kuitenkin muutettiin ihan mukavaan vuokra-asuntoon, mies parani, ja sai uutta työtä. Muuton yhteydessä kuitenkin minulta meni työpaikka... Se olikin ollut vain määräaikainen. Mies pitää uudesta työstä, mutta palkka on paljon pienempi kuin ennen. Sen jälkeen olen itse tehnyt joskus määräaikaista työtä, nyt olen itse pitkäaikaissairas ja opiskelen osa-aikaisesti.
Arkeen tilanne vaikuttaa niin, että kaikki pitää harkita ja punnita ja laskea tarkkaan. Joka kuussa tarkkaan laitetaan "syrjään" rahat vuokraan, laskuihin, bussilippuihin (autoa ei ole varaa pitää) sun muuhun. Jäljelle olevat rahat jaetaan viikkosummiin, jotka sitten voi käyttää ruokaan ja muihin perustarpeisiin.
On aika tavallista, että ennen miehen palkkapäivää meillä ollaan aika peeaa. Se oikeastaan johtuu siitä, että melkein joka kuussa tulee jotakin menoa, jota ei alkukuussa oltu odotettu: eläinlääkärimaksua, ylimääräisiä lääkekuluja, jotain menee rikki tms. Ei me ilman ruokaa olla kuitenkaan, kun täydennän kaappivarastot aina kuukausittain. Jos ei muuta ole, niin kyllä mä aina jonkun puuron tai risoton saan aikaiseksi, ja kyllä aina on jokunen lantti, että saadaan maitoa ja leipää ja jotain vihannesta ostettua...
en nyt muista numeroa, mutta olen tuo yrittäjäperheen luuseri =).
Välillä tuntuu, etti edes koko parisuhdetta edes ole. Olemme vain kaksi ihmistä saman katon alla, jotka yrittävät pitää hegissä 3 lasta ja talon itsellämme. Meillä taas ei ole mahdollista muuttaa vuokralle, koska vuokrat olisi niin korkeat ja toisekseen luottotiedottomat mitään vuokra-asuntoa edes saa.
Olen myös miehelle vihainen, vaikka tiedänkin, ettei ole mitään välinpitämättömyyttään "sössinyt". Silti ahdistaa jatkuva pelko ja huoli tulevasta. Toisinaan jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja toisinaan tuntuu, ettei mikään riitä.
Miehelle tämä ottaa tietysti miehisyyden päälle ja se vaikuttaa moneen asiaan, kuten seksiin.
Lapsia meille ei enää lisää tule ja olen 35v.
Meillä mies tuntuu kestävän stressiä paljon paremmin kuin minä. Ja toisaalta ei olenkaan tajua minun stressin määrää. Ja minusta taas tuntuu, että kun ei stressaa, niin vastuu on minulla ja minulla taas tuntuvat keinot olevan vähissä.
Eroa en kuitenkaan ole harkinnut, ei edes ole jaksanut sitä miettiä. meidän elämä on kuitenkin sellaista, että sitä en toivo edes pahimmille vihamiehillekään.
Haluaisin vielä kysellä että onko teillä kellään muilla parisuhde koetuksella talousvaikeuksien takia? Meillä nimittäin todellakin on, mies siis lähti vakityöstään opiskelemaan, käy tosin muutamia kuukausia välillä työssä. Ja minulla osa-aikatyö nyt. Tuntuu että olen miehelle vihainen että hänen opiskelu aiheuttaa minulle valtavat paineet, koen siis että minun elätettävä perhe, työn saanti ei ole vain niin helppoa, koko ajan haen ja stressaan. On tässä toki paljon muutakin, kuten että isompi asunto olis pikku hiljaa saatava, nyt 2 h + k ja kaksi lasta, 5 v. ja 3 v. Nyt omistusasunto, mutta vuokrallekin olisin ainaki minä valmis joksikin aikaa lähteen. Ja se kolmannen lapsen hankinta sitte, mies pelkää että jos ei saakaan valmistuttuaan päivätyötä, ei jaksa kuulemma kolmivuorotyötä kolmen lapsen kans. Mutta ku tuo ikä tulee mulla kohta vastaan, nyt yli 34 v. olen. Kommentoikaahan tilannetta ja kertokaa omastanne lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
konkurssia ei tullut mutta asuntokaupan hiipuminen vaikutti aivan suoraan miehen yrityksen toimintaan ja tämän kuun lopussa lähtee lopetusilmoitus. Palkkaa hän ei ole saanut nostettua koko vuonna mutta YEL-maksut mm. ovat silti pakollisia ja YEL määrää sitten sen mitä miehen tuloina pidetään eri virastoissa, mm. Kelassa.
Omaisuutta meillä ei ole, joten mitään ei käytännössä voida menettää mutta omalla opintotuellani ei tätä perhettä elätetä. Opiskelen itselleni uutta ammattia, koska töitä ei vanhalla koulutuksella saa.
Miehenkin pitää lokakuussa ilmoittautua työttömäksi ja yrityksen lopetusilmoitus pitää tehdä juuri siksi, että toimeentulotukea eivät yrittäjät tosiaan saa, mutta työttömiä autetaan kyllä. Aika surkea on järjestelmä, jossa pitää mennä kaiken ihan päin hemmettiä ennen kuin saa mistään apua. Kaikeksi onneksi parisuhteemme ei rakoile.
köyhyyteen vaikuttavat monet asiat: miehellä ei koulutusta ja tekee sitä sun tätä töitä. Toimii yrittäjänäkin ja siinä tienaa kivasti ja saamme säästettyä siitä aina jotakin. Mutta sitten osan vuodesta tekee muita hommia ja rahaa tulee aina liian vähän, jolloin joudumme ottamaan säästöistä rahaa ja aina kun yritystoiminta alkaa jälleen kaikki tilit ovat aivan tyhjät! Lisäksi yritystoiminta on pikkasen epävarmaa välillä....
No munhan pitäisi sitten tienata enemmän, mutta mä olen ollut pitkään äitiyslomilla ja hoitovapaalla ja yhden erityislapsen ja miehen kummallisten työvuorojen (tekee paljon iltoja) takia mun on hankala ottaa tai aloittaa mitään muuta työtä tai työtä jossa joutuisin olemaan kotoa poissa 10 h...
Nyt teen itsekin yrittäjänä hommia, mutta yritän pitää työajan vain 6h/päivä ja se tietty näkyy palkassakin... Lisäksi asiakkaat ei varmaan aina tykkää kun en voi ottaa vastaan lisää töitä. Lasten ja elämäntilanteen takia pidän tämän sitten näin.
Ei me ikinä olla nälkää nähty ja aina on ollut varaa ostaa joululahjoja ja vaatteita lapsille ja vähän itsellekin. Talokin meillä on ja rutkasti lainaa! Mutta tuntuu että ollaan liian "rajoilla" koko ajan. Vähän niin ja näin menee.
Olisi varmaan eri asia jos mulla ois ollut joku vakipaikka mihin mennä lasten jälkeen. Olisi ollut helpompi kun lapset ovat sairastelleet, tai sitten ei. Yrittäjänä ei tietenkään ole tarvinnut kenellekään poissaoloja selittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
köyhyyteen vaikuttavat monet asiat: miehellä ei koulutusta ja tekee sitä sun tätä töitä. Toimii yrittäjänäkin ja siinä tienaa kivasti ja saamme säästettyä siitä aina jotakin. Mutta sitten osan vuodesta tekee muita hommia ja rahaa tulee aina liian vähän, jolloin joudumme ottamaan säästöistä rahaa ja aina kun yritystoiminta alkaa jälleen kaikki tilit ovat aivan tyhjät! Lisäksi yritystoiminta on pikkasen epävarmaa välillä.... No munhan pitäisi sitten tienata enemmän, mutta mä olen ollut pitkään äitiyslomilla ja hoitovapaalla ja yhden erityislapsen ja miehen kummallisten työvuorojen (tekee paljon iltoja) takia mun on hankala ottaa tai aloittaa mitään muuta työtä tai työtä jossa joutuisin olemaan kotoa poissa 10 h... Nyt teen itsekin yrittäjänä hommia, mutta yritän pitää työajan vain 6h/päivä ja se tietty näkyy palkassakin... Lisäksi asiakkaat ei varmaan aina tykkää kun en voi ottaa vastaan lisää töitä. Lasten ja elämäntilanteen takia pidän tämän sitten näin. Ei me ikinä olla nälkää nähty ja aina on ollut varaa ostaa joululahjoja ja vaatteita lapsille ja vähän itsellekin. Talokin meillä on ja rutkasti lainaa! Mutta tuntuu että ollaan liian "rajoilla" koko ajan. Vähän niin ja näin menee. Olisi varmaan eri asia jos mulla ois ollut joku vakipaikka mihin mennä lasten jälkeen. Olisi ollut helpompi kun lapset ovat sairastelleet, tai sitten ei. Yrittäjänä ei tietenkään ole tarvinnut kenellekään poissaoloja selittää...
Niin se mun piti vielä kirjoittaa, että toisaalta nyt kun pienin lapsista on jo yli 3v voisin ottaa vastaan enemmänkin töitä, mutta sitten tulikin tämä pirun lama! Sen vaikutus kyllä osaltaan näkyy munkin työssäni. Toimeksiantoja on vähän vähemmän tai sitten niistä halutaan maksaa vähemmän. Voihan peeee. Että tuntuu aika pahalta että kun Suomessa meni hyvin, olin kotona lasten kanssa ja sit kun ois mahiksia tehdä hommia, niin hommia ei ole.
11
jotenkin tyhminä ei tajuttu, että kun olin hoitovapaalla yhteensä viisi vuotta, niin se laittoi perheen talouden aivan sekaisin ainakin 15 vuodeksi eteenpäin
jotenkin tyhminä ei tajuttu, että kun olin hoitovapaalla yhteensä viisi vuotta, niin se laittoi perheen talouden aivan sekaisin ainakin 15 vuodeksi eteenpäin
Ekan lapsen kanssa sitä vielä pystyi hyvin olemaan pitkään, mutta entä kolmannen? Ei ole enää yhtä paljon säästöjä, isompien lasten hankintoihin menee jo paljon rahaa jne. Kyllä se meilläkin on vaikuttanut paljon. Kyllä miehellä pitää olla iso palkka ettei hoitovapaa vaikuttaisi yhtään mitään!
11
konkurssia ei tullut mutta asuntokaupan hiipuminen vaikutti aivan suoraan miehen yrityksen toimintaan ja tämän kuun lopussa lähtee lopetusilmoitus. Palkkaa hän ei ole saanut nostettua koko vuonna mutta YEL-maksut mm. ovat silti pakollisia ja YEL määrää sitten sen mitä miehen tuloina pidetään eri virastoissa, mm. Kelassa.
Omaisuutta meillä ei ole, joten mitään ei käytännössä voida menettää mutta omalla opintotuellani ei tätä perhettä elätetä. Opiskelen itselleni uutta ammattia, koska töitä ei vanhalla koulutuksella saa.
Miehenkin pitää lokakuussa ilmoittautua työttömäksi ja yrityksen lopetusilmoitus pitää tehdä juuri siksi, että toimeentulotukea eivät yrittäjät tosiaan saa, mutta työttömiä autetaan kyllä. Aika surkea on järjestelmä, jossa pitää mennä kaiken ihan päin hemmettiä ennen kuin saa mistään apua. Kaikeksi onneksi parisuhteemme ei rakoile.
Hui, miten ihmeessä sitten maksatte elämisen esim. vuokran, jos ei koko vuonna ole saanut nostettua palkkaa? Jos sinä olet vielä opiskelija.
Itse kanssa yrittäjä ja tiukkaa on. Mutta on ollut kyllä pakko edes sen vuokran verran palkkaa maksaa, mistään muualta kun ei mitään saa.
tehtyä mm. opettajan sijaisuuksia opintojen ohella, että olemme saaneet asumisen maksettua. Jonkin verran ovat myös omat vanhempani meitä avustaneet ja lisäksi minulla oli alkujaankin vähän rahaa sukanvarressa. Nyt on sekin varanto sitten kadonnut ja käytetty.
t. 10
talousvaikeuksia, mutta kaikki menee mitä tulee. Ollaan myös reissattu Visan voimalla ja tiedän, että kesäkuun matkaa maksetaan vielä pitkälle syksyyn, mutta tiedän myös sen, että se saadaan maksettua. Talo on rakenteilla kans.
Viime kesänä oltiin molemmat vakitöissä, minä hakenut amk:hon. Miehellä yötyö, eikä juuri lukion jälkeistä koulutusta. Oli aika rasite jo parisuhteellekin toi yötyö, mutta oli selvää, ettei voinut siinä jatkaa, kun perhettä halusimme. Meni sitten kouluun (2. asteen aik. koulutus) ja tätä ennen minäkin sain sen koulupaikan. Jatkoin toki töissäni osa-aikaisena. Taloustilanne ei vielä näyttänyt huonolta tuolloin. Eli siis ajateltiin, että teinistä koko ikänsä töitä tehnyt mies saisi jotain kokoaikaista työtä koulun loputtua, vaikkei edes siltä alalta. Paremmat mahdollisuudet kuitenkin ammatin kanssa.
Nyt sitten kesä oli tosi tiukkaa, miehen koulu jatkui siis silloin. Opintolainat käytetty, kun ei saanut töitä koulun ohella. Mullakin opintolainat käytetty, kun syksyllä otin mm. yhteisiin hankintoihin, kun yhteen muutettiin. Tammikuussa sitten lisää, kun olin joulukuussa paljon saikulla ja nämä rahat sitten tulivat vasta huhtikuussa. Lisäksi kesäkuun vuokraan tarvitsi sitä opintolainaa, kesäkuussa kun en enää saanut opintotukia 5. päivä vaan ainoastaan pienen palkkani 15. päivä, jolloin siis vuokranmaksupäivä jo ohitettu. Kesällä en sitten lupauksista huolimatta juuri enempää työtunteja saanut, enkä kauheasti lisätyötäkään jaksanut ottaa, raskaus kun oli jo edennyt ja työni kun ei ole siitä leppoisammasta päästä. Koko päivä jalkojen päällä ja kiireessä, esim. 6h päivässä yksi 10 min kahvitauko.
6kk olin sitten niin vähän töissä ensin opintojen, sitten raskauden takia, että en saa äitiyspäivärahaa kuin 56 päivää hieman korotettuna. 2007 taas olin puoli vuotta ulkomailla vailla verotuloja, joten pienipalkkaisena ei riittänyt sekään verotus (siis oikeasti vain puolen vuoden tulot). Kelassa voi saada erikoistapauksissa muutettua tuota aikaa, olen esim. kuullut tapauksesta, joka sai edellisvuoden verotuksen mukaan laskettua päivärahan. Omassa konttorissa sanoivat, että koitetaan 6kk jakso ennen opiskelujani, siis viime vuoden maalis-elokuulta.
No, tämä olis varmaan mennyt läpi, jos olisin ollut esim. työtön tai sairauslomalla. Opiskelu ei kuulemma ollut syy. Vaikkei tohon lasketa opiskelijan reaalituloja, eli opintotuki+työtulot. Siis työttömänä olo ok, mutta opiskelu vähempi arvoista? Kokopäiväopiskelijana kun mulla on ne KElan rajatkin, paljonko saan kuussa tienata. Myös sairausloma olisi kelvannut syyksi, muttei se, että tein ne vähemmät työtuntini, kun siihen kykenin, enkä ottanut lisää, kun olisi johtanut siihen sairauslomaan. Toki olisin sitäkin saanut, mutta ennemmin mä kestin töissä, kun työni pystyin hoitamaan, eikä kivuista huolimatta ollut vaaraa vauvalleni tai minulle. Tässä kaksi esimerkkiä samasta tapauksesta, miten kannustetaan siihen, ettei tekisi mitään. Siis olemalla työttömänä viimeisen 6kk:n aikana tai pidemmän aikaa sairauslomalla, saisin nyt enemmän äitiyspäivärahaa. Enpä tätä osannut sitten ennakoida, joten tyhmänä opiskelin ja tein töitä ohessa ja kesälläkin tein töitä niin paljon kuin pystyin sen sijaan, että olisin ottanut tunteja enemmän ja sitten joutunut sinne saikulle.
Eli, nyt siis mennään sillä, että saan kaksi ensimmäistä äitiyspäivärahaa hieman korotettuna. Ekahan tulee siis siltä 30 päivältä ja sitten kun alkaa 25 päivän jaksoissa, saan ekalta kuulta satasen enemmän kuin minimi. Sen jälkeen minimi, joka on verojen jälkeen 440e. Lapsilisä 100e. Mies saa peruspäivärahan, josta käteen jää n. 400e plus taitaa tulla sitten pieni lapsikorotus. Asumistukea saamme 240e ja vuokra lähes 600e, kun ajattelimme kaksiossa pärjäävämme 1-2 vuotta pienen lapsenkin kanssa. On muuten niin hyvä hinta-laatusuhde vuokrakämpässämme.
Eli ei tuosta paljon käteen jää! Aika paljon on nyt kesän aikana pitänyt ihan peruskauppalaskuista tinkiä, vaikkemme aiemminkaan mitään isoja summia käyttäneet tai ihmeellisyyksiä ostaneet. Esim. erilaiset tuoremehut vaihtuneet lantrattaviin, kalaa paljon harvemmin, hedelmiä ja tuoretta salaattia vähemmän.
Toivottavasti mies sais pian jotain töitä. Osapäiväiseen ei vaan perheellisen kannata, ennemmin hänkin on sitten aluksi vauva-arjessa mukana samalla rahalla. Toki ens vuoden puolella niitäkin on sitten hankittava, ei työmarkkinoilta voi olla hirveen montaa kuukautta täysin pois. Nyt pistänyt hakemuksia jokaiseen paikkaan, johon on mahdollista hänen koulutukseltaan, työaika vähintään 25h/viikko (tämän alle ei tosiaan mitään järkeä perheellisellä, tuossakin sitten varmaan putoaa asumistuki, eli rahallinen hyötö nolla) ja yli 3kk työsuhde. Ens vuoden alusta sitten voi katsoa niitä lyhyempiäkin pätkiä, mutta nyt ei oikein, kun lapsi syntyy just. Ei varmaan kukaan ottaiskaan, kun olis heti 3vko isyyslomalla. Laittanut myös esim. kaikkiin kauppoihin avoimia hakemuksia. Oman alan töitä ei ole tainnut olla yhtään, tai sitten on vaatimuksissa on jotain, mitä ei täytä.
No, kai me näillä vähän aikaa pärjätään, mutta pakko olis joku kokopäiväinen työpaikka saada viimeistään sitten, kun mun koulu jatkuu ens vuoden syyskuussa. Jos ei saa pian töitä, niin ehkä voisin itse yrittää saada omalle työpaikalleni vanhempainrahakauden alkaessa sunnuntaivuoroja: nämä kun eivät siihen päivärahaan vaikuta. Niin sais vähän lisätuloja. Tosin vaikuttavat sitten siihen asumistukeen.