Tottelevatko teidän 3-vuotiaat? Miten lapsen saa tottelemaan?

Nyt kesä mennyt aivan loistavasti niin hoidossa kuin kotona, oikeasti kertaakaan ei ole tarvinnut suuttua ja asiat menee perille kertasanomisella (poika 3.5v). Mutta tänään kun mentiin uuteen harrastukseen, niin jo oli helvetti irti. En saanut minkäänlaista järjellistä kontaktia ohjeita kuuntelemattomaan, rimpuilevaan ja juoksevaan poikaan. Siellä harrastuksessa touhuttiin ryhmässä oman vanhemman kanssa ja niin minusta kuin lapsestakin saatiin varmaan aika "mairitteleva" kuva näin ensitapaamisella ;) . Poika siis juoksi eikä kuunnellut ohjeita ja minä pää kolmantena jalkana hänen perässään..



Tsempit sulle!

mutta muuten on aika tottelematon..siis kiusaa pikkuveljeään jne.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset minullekin, mitä tehdä. Ja kaikki tapaukset eivät siis ole sellaisia tyyliin vaaratilanteita, että lapsen voi vain hakea pois, vaan tilanteita, jossa homma pitäisi saada sujumaan ihan tavan vuoksi (nukkumaanmeno, pukeminen, syöminen, vessakäynnit...)



Onko se vaan sellaista siinä iässä, ja helpottaa sitten joskus?

pääasiassa ja ei kiipeile tai mitään. Mutta vauhti kiihtyy nollasta sataan alle kahden sekunnin pikkusiskon kanssa. esikoinen siis 3 ja nuorempi vajaa 2v. Vauhti kiihtyy ja tavarat lentelee ja millon ollaan siskon päällä jne. menee ihan yliriehumiseksi ja silloin ei mene mikään perille ja sillon menee hermo. ja olen miettinyt myös, että onko se kaikilla tuollaista... lisäksi jos kiellän esim. "älä hakkaa lelulla seinää" niin SILTI pitää pamauttaa kiellon jälkeen vielä se kaksi kertaa ainakin... huokaus.. hermo menee välillä...

Pysy rauhallisena ja käännä kielto kehoitukseksi. Lisää vinkkejä:

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1719512

Elämä nyt todella hankalaa :(



Ei oikein tottele mitään, nauraa vaan päälle. Unirytmi on ihan kököllään, kun nukkuu päiväkodissa kunnon päiväunet, muttei illalla saa unta vaikka on jo kahdeksalta sängyssä. Sitten saa aamulla herätellä ja päiväunilla tietenkin väsyttää. Ollaan juteltu tästäkin asiasta päiväkodissa ja yhteistyössä yritetään nyt kääntää päikkäreitä vähän lyhyemmiksi jotta ilta sujuisi paremmin. Tekee tuhmuuksia ja rikkoo sisarusten tavaroita (tai ainkin yrittää). Onneksi päiväkodin porukka on ihanasti mukana ja tunnen tosiaan että saamme kasvatustukea ja sitä peräänkuulutettua varhaiskasvatusta sieltä :) Keskusteluissa sovittiin taas yhteiset tavat toimia - ihan pikkujuttuja, mutta että saadaan yhtenäinen linja mm. jäähykäytännössä jne.



Tämä on kolmesta lapsestamme nuorin ja ainoa poika ja ensimmäinen tällainen uhmaikä. Toivottavasti kohta asettuisi hiukan helpommaksi.

Äidille nauraa vaan. Isän ei tarvitse kuin vähän korottaa ääntään ja tuijottaa julmasti niin tottelee. Ehkä poikamme ei kunnioita minua koska mieheni komentelee minua samalla tavalla kuin poikaansa..

Meillä tää kuopus on tosi paljon pahempi kuin esikoinen, tavallaan... Uhkailu ja kiristys auttaa... "esim. ei isi anna iltasuukkoa jos tollain rähjäät, ja hammaspeikot nakertaa sun hampisiin reikiä, jos ei pestä. Illalla ei mennä harrastuksiin jos nyt aamulla myöhästytään töistä. Sisko ei leiki sun kanssa jos olet ilkeä. Jne..."

Aika karua, mutta tepsii. Joskus kiristetään purkalla (..jos olet nyt kiltti niin...)tai sillä että ei äiti jaksa leikkiä jos olet hankala...

Vanhemmuus on vaikeata, riippuu toki lapsesta

nimim. esikoinen enkeli, kuopus kapinallinen.

no tänään oli. Kiipeili täälläkin ja näpräsi tavaroita, kun tein ruokaa. Kielsin useamman kerran ja lopulta uhkasin jäähyllä. Ei totellut ja jäähyä tuli. Oikein katsoo ilkikurisesti tehdessään sopimatonta, että katso nyt mitä mä teen! Poika siis 3,5 v.



Vaikka on kovapäinen pänkäpää, niin jäähy on aika tehokas. Sitten voin rangaista myös ettei saa tarraa (keräävät tietyistä asioista tarroja) tvs.



Mutta tämä poika on kuitenkin sen verran herkkis, että jos olen tosi kovana ja tiukkana, niin joskus tehoaa paremmin halaukset ja puhe kuin rangaistus rangaistuksen perään.

Jos jotain kielletään, niin sen pitää sitten kanssa olla kiellettyä. Eli jos kiellät kiipeämästä, niin siten kanssa haet sen lapsen pois sieltä.



Kaikki nyt vaan eivät ole niin helppoja, että uskovat pelkkää puhetta, vaan joitain lapsia saa olla sata kertaa päivässä hakemassa pois kielletyistä tai pitämässä kädestä kiinni, jotta uskoo, että takki tosissaan laitetaan naulaan.



Tuota sitten vaan pitää jaksaa niin kauan, että alkaa uskoa jo pelkästä sanomisesta, että äiti on tosissaan.



Eri lapsilla toimii eri jutut. Yksi kaipaa selityksiä miksi näin tehdään, toinen selkeää käskemistä ilman sekoittavia selityksiä. Pitää löytää ne omat tavat.



Ja kasvattaminen on kärsivällisen työtä. Meillä kovapäisempi tappeli neljä vuotta nukkumista vastaan joka armaan ilta ja ne kaks ekaa vuotta myös päiväunet. Nyt tekee iltatoimet ihan vain sanomalla. Harvoin enää lähtee karkuun.

mitä mieltä olette nurkkaan laitosta jos ei sana tepsi3

Meillä kielletään vain kerran ja siten lopetetaan se "pahanteko". Lapset tietävät, että kieltoa tai käskyä seuraa välittömästi teko eli esim. sanon, että "laita kaukosäädin paikalleen" niin en jää odottamaan, että lapsi tekee vaaditun vaan otan otteen säätimestä ja yhdessä laitamme sen paikalleen. Sanon lapselle, että "kiitos, nyt on kaukosäädin paikallaan."Jos lapsi ottaa sen uudestaan, toistan saman (tosin 3v harvoin on niin tyhmä, että jatkaa). Tosin käskyä tms. seuraa yleensä ehdotus tehdä jotain muuta tyyliin "annetaan kaukosäätimen olla ja mennään yhdessä tekemään voileipiä/pelaamaan tms." eli lapselle keksitään muuta tekemistä.

Meillä on hurjan tyhmä lapsi, hän raukka tottelee todella helposti. Ei ole vielä koskaan kuullut kahta kieltoa ilman toimintaa.