Lasten kanssa toimivat ammattilaiset, miten kestätte nähdä lasten hätää?

sehän on toisinaan yhtä helvettiä. Yksinkertaisesti. Mutta sen kanssa täytyy oppia elämään. Vaikeaa on itselleni ollut käsitellä niitä tunteita, joita kokee tavatessaan näitä vanhempia; vihaa, inhoa jne. Kyllä ne tunteet ovat olemassa vaikka ne eivät näkyä saakaan. Nyrkkisääntö on, että työt on jätettävä työpaikalle ja työajalle, muuten ei yksinkertaisesti jaksa.Entisestään asiat konkretisoituivat kun sain omia lapsia; toisinaan todella kylmää...

jos vanhemmat yrittävät parhaansa - se ei taida riittää?

Miksi niin monet lapset sitten voivat pahoin, jos vanhemmat yrittävät parhaansa - se ei taida riittää?

syy halveksia ja inhota tai vihata vanhempia.

Lisäksi on otettava huomioon, että jo lapsten spyykeen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin kotiolot. Hyvät kotiolot suojaavat paljolta, mutta ei sentään aivan kaikelta.

jos vanhemmat yrittävät parhaansa - se ei taida riittää?

tai sitten niin, että vanhemmat eivät ole itse saaneet mitään mallia vanhemmuudesta eivätkä vaikkapa rakastetuksi tulemisen kokemuksia lainkaan.

Kun oma lapsi sitten vaatii ja odottaa asioita (kuten lapsen tuleekin), vanhempi/vanhemmat saattavat huomata, että ei ole mistä ottaa, tai vain vaipuvat voimattomuuteen sen pimeyden edessä joka omasta lapsuudesta avautuu eteen vanhemmaksi tulemisen jälkeen.

Ensinnäkin täytyy olla oma pää kunnossa ja sinut itsensä kanssa, tai siis tasapainossa. Lisäksi täytyy osata rajata se mitä voi tehdä, ei voi ryhtyä "hoitamaan koko maailmaa". Pitää osata jättää työasiat taakseen. Työnohjaus on välttämättömyys sekä hyvä esimies ja luotettavat työkaverit tai se työpari siinä.



Kyllä välillä on tosi raskasta mutta vuosien varrella näiden asioiden kanssa on oppinut tulemaan toimeen. Sitäpaitsi, kun huomaa että omalla työllä on jollekin ollut jotakin merkitystä (postiiviiseen suuntaan) antaa se toki lisäpontta tehdä tätä.

Kyllä jokainen vanhempi ajattelee ja toivoo toimivansa oikein ja hyvin lasta kohtaan, mutta aina ei voimavarat riitä.

Kaikki vanhemmat eivät todellakaan rakasta lapsiaan, tai edes pidä heistä. Jotkut suorastaan vihaavat omia lapsiaan. Kaikki eivät todellakaan halua toimia oikein ja hyvin lapsiaan kohtaan, ja se on asia, joka myös on myönnettävä, tai lapsia kohtaan tehdään entistä pahempaa vääryyttä.

Yksi mun elämäni käännekohdista on ollut se, kun eräs tuttu aikuinen sanoi mulle, että sun isäsi on ihan paska. Hän oli nähnyt jo todella pitkään isäni käytöstä, joka oli mua kohtaan täysin ala-arvoista.

Siihen asti olin aina ajatellut, että vika on minussa, mä en vaan osaa olla oikein jne. Silloin tajusin, että hei, näinhän se on kuten minusta tuntui, vika todellakin on isässänieikä minussa.

Musta on NIIIN väärin, että lapsille aina hoetaan, että kyllä isi ja äiti yrittää parhaansa, kyllä ne sua rakastaa, kyllä ne on kivoja jne. EI ne vaan välttämättä ole. Ja lapsellekin on suuri helpotus, kun joku sen sanoo ääneen, eikä koko ajan vähättele lapsen tuntemaa hätää ja tuskaa. Se aiheuttaa meinaan hulluna syyllisyyttä, kun vihaa vanhempiaan (syystä), ja muut siinä ympärillä vaan selittää, et eiks ne kuitenkin oo aika kivoja, ja varmasti tekevät parhaansa jne. Siis ihmiset, jotka kyllä näkevät mikä se meininki oikeasti on.

kaikki eivät edes yritä. JOillekin lapsi on vain taakka, tai hyödyke, jonka avulla voi saada rahaa, mutta kaikki hoito laiminlyödään. Lasta käytetään oman pahan olon purkamiseen mitä moninaisimmin keinoin.



JOs vanhemmat oikeasti yrittävät, se on asia erikseen. Mutta silloin sitä apua pitää hakea ja vastaanottaa. jos ei siihen pysty, on lapsen elämä aivan liian arvokas uhrattavaksi vanhempien omien traumojen takia.

ja lapsesta on jo saatettu tehdäkin ilmoituksia, ne vaan ei aina johda mihinkään. Mutta itse kysymykseen, raskaalta tuntuu ja vanhempiakaan en osaa syyllistää, koska näen etteivät pysty vaan parempaan.

Nykyinen lastens. laki edellyttää varsin mittavaa ja tarkkaa syyniä, lapset ja aikuiset haastatellaan tarkkaan, ja apua työnnetään vaikka perhe ei haluaisi sitä vastaanottaa, joten ilmoitus ei ole johtanut mihinkään, ei perheessä myöskään mitään ns. tuen tarvetta ole.

Eikös se nyt ole ihan tunnustettu fakta, että suomessa on lastensuojelupuolella ihan liikaa töitä, eli kaikkea ei ehditä hoitamaan, ja myöskin se, että suomessa esim. huostaanotot tehdään ihan liian myöhään, silloin kun vahingot on jo niin suuria, että niitä on jo lähes mahdoton korjata.

jotka nostattavat "hankalia tunteita" näiden vanhempia kohtaan?

ja oppi tekemään työn työnä-myös lastensuojelutyön

"kohtelevat lapsiaan miten kuten". Tai ainakaan tahallaan laiminlyövät näitä. Joskus on tietysti niin,e ttä vanhempien oma sairaus on niin paha, että lapset jäävät liian vähälle. Joskus taas lapsen oma sairaus on jotain mihin vanhemmat ei osaa reagoida oikein. Mutta kyllä ne melkein kaikki yrittävät ihan tosissaan. TYöni ei siksi oikeastaan ole henkisesti kovin raskasta, vaan pikemminkin palkitsevaa, kun saan etsiä keinoja selvitää tilanteita ja ongelmia.



Olen lastenpsykiatrian sairaanhoitaja.



Poliisin kanssa tehtävässä sosiaalityössä ehkä on rankempia tilanteita. Meillä on lähinnä vanhempia, jotka yrittää, mutta silti epäonnistuu. Ei se ole paha.

asiaa sikseen jos näkee lasten kaltoinkohtelua, vaan siitä on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Ei kai tämä ole kenellekään lasten parissa työskentelevälle epäselvää?

noita lapsia on valitettavasti todella paljon ihan normaaliryhmissäkin, saati erityisryhmissä. Vaikeaahan se on henkisesti, etenkin, kun työnohjaukseen ei ole ollut rahoja vuosikausiin. On vain tehtävä parhaansa lapsen kanssa ja koetettava jaksaa. Lisäksi nuo vanhemmat usein hyökkäävät henkilökuntaa vastaan...

teillä tulevat erityisesti esille? Mikä on sellaista suht tavallista huolestuttavaa?



Kyselen kun mietin että syyllistynkö tietämättäni johonkin mikä näyttää ulkopuoliselle kamalalta. Esim. jostain luin että on eritasoisia juttuja joista tehdään joku tarkkailumerkintä, ja yksi oli että lapsen kengät ovat liian pienet. Voin kuvitella että multa saattaa mennä hetki ennen kuin tajuan lapsen kenkien olevan liian pienet. Jne.

vanhemmat puhuvat lapselle AINA negatiiviseen sävyyn, todella rumasti ja alentavasti

lapsia kiskotaan ja revitään

lapset ovat epäsiistejä- ei siis pientä tahraa vaan vaatteisiin saattaa tulla tahroja ja samat vaatteet voivat olla päällä vielä kolmenkin viikon kuluttua, samat tahrat tallella... ja vieläpä toisinaan koko ajan samoin päin nurinpäin, eli lapsi ei välttämättä edes riisuudu kertaakaan tuona kolmen viikon aikana (saati käy pesulla)

pieni lapsi on huolissaan perheen raha-asioista- siitä, miten auto saadaan tankattua tai saadaanko ostettua maitolitra

lapsi on huolissaan tai peloissaan perheen tapahtumista (ei välttämättä kerro niistä suoraan, mutta asiat tulevat esille esim. leikeissä tai piirustuksissa)

lapsi on hyvin levoton ja ahdistunut käydessään päivälevolle

lapsi hätkähtää poikkeuksellisella tavalla, kun häntä koskettaa

ja muut lukuisat merkit...

teillä tulevat erityisesti esille? Mikä on sellaista suht tavallista huolestuttavaa?

Kyselen kun mietin että syyllistynkö tietämättäni johonkin mikä näyttää ulkopuoliselle kamalalta. Esim. jostain luin että on eritasoisia juttuja joista tehdään joku tarkkailumerkintä, ja yksi oli että lapsen kengät ovat liian pienet. Voin kuvitella että multa saattaa mennä hetki ennen kuin tajuan lapsen kenkien olevan liian pienet. Jne.

kengistä tai vaatteista mitään tarkkailumerkintöjä tehdä, vaan korkeintaan niistä sanotaan vanhemmille, että oletteko huomanneet.. ja ihan vain siksi, etteivät vanhemmat välttämättä huomaa.

teillä tulevat erityisesti esille? Mikä on sellaista suht tavallista huolestuttavaa?

Kyselen kun mietin että syyllistynkö tietämättäni johonkin mikä näyttää ulkopuoliselle kamalalta. Esim. jostain luin että on eritasoisia juttuja joista tehdään joku tarkkailumerkintä, ja yksi oli että lapsen kengät ovat liian pienet. Voin kuvitella että multa saattaa mennä hetki ennen kuin tajuan lapsen kenkien olevan liian pienet. Jne.

vanhemmat puhuvat lapselle AINA negatiiviseen sävyyn, todella rumasti ja alentavasti lapsia kiskotaan ja revitään lapset ovat epäsiistejä- ei siis pientä tahraa vaan vaatteisiin saattaa tulla tahroja ja samat vaatteet voivat olla päällä vielä kolmenkin viikon kuluttua, samat tahrat tallella... ja vieläpä toisinaan koko ajan samoin päin nurinpäin, eli lapsi ei välttämättä edes riisuudu kertaakaan tuona kolmen viikon aikana (saati käy pesulla) pieni lapsi on huolissaan perheen raha-asioista- siitä, miten auto saadaan tankattua tai saadaanko ostettua maitolitra lapsi on huolissaan tai peloissaan perheen tapahtumista (ei välttämättä kerro niistä suoraan, mutta asiat tulevat esille esim. leikeissä tai piirustuksissa) lapsi on hyvin levoton ja ahdistunut käydessään päivälevolle lapsi hätkähtää poikkeuksellisella tavalla, kun häntä koskettaa ja muut lukuisat merkit...

teillä tulevat erityisesti esille? Mikä on sellaista suht tavallista huolestuttavaa? Kyselen kun mietin että syyllistynkö tietämättäni johonkin mikä näyttää ulkopuoliselle kamalalta. Esim. jostain luin että on eritasoisia juttuja joista tehdään joku tarkkailumerkintä, ja yksi oli että lapsen kengät ovat liian pienet. Voin kuvitella että multa saattaa mennä hetki ennen kuin tajuan lapsen kenkien olevan liian pienet. Jne.

- On levoton päiväunille mennessä, koska ei halua mennä nukkumaan vaan mieluummin leikkii?

- Ei pidä siitä, että joku koskee häneen tai ottaa syliin vastoin tahtoaan, oman tilan tarve on suuri.

ja lapsesta on jo saatettu tehdäkin ilmoituksia, ne vaan ei aina johda mihinkään.

Mutta itse kysymykseen, raskaalta tuntuu ja vanhempiakaan en osaa syyllistää, koska näen etteivät pysty vaan parempaan.

nähnyt henkilökunta osaa kyllä erottaa lapsen, joka ei malta käydä unille lapsesta, jolla on jokin hätä. Ja ei yhdestä asiasta pelkästään vielä mitään päätellä, vaan moni asia yhdessä. Kyllä sen vain näkee, milloin perheessä ei kaikki ole hyvin. Tässä työssä ihmistuntemus kasvaa.





- On levoton päiväunille mennessä, koska ei halua mennä nukkumaan vaan mieluummin leikkii?

- Ei pidä siitä, että joku koskee häneen tai ottaa syliin vastoin tahtoaan, oman tilan tarve on suuri.

Tuli mieleen, että toimitko lastensuojelussa? Mikä on sinun oma lapsuustaustasi? Oletko käynyt läpi sen?

Kun tunnet noin voimakkaasti näitä lapsiaan laiminlyöviä vanhempia, oletko varma ettei se välity heille sinun käytöksestäsi jollain tavalla?

Kyllä jokainen vanhempi ajattelee ja toivoo toimivansa oikein ja hyvin lasta kohtaan, mutta aina ei voimavarat riitä. Inhon ja halveksinnan sijaan nämä ihmiset tarvitsevat ihmisarvoisen kohtelun. Hyväksyntää teolle ei tarvitse antaa tai jakaa, eikä ymmärrystä teolle, mutta niille syille jotka ovat johtaneet väärän toimintaan.

Mietin vielä, että kun saat käteesi uuden lastens.ilmoituksen, olkoot se sisällöltään mitä tahansa, tunnetko automaattisesti inhoa ja vihaa tämän perheen aikuisia kohtaan ? Ajatteletko, että taas yksi lapsiaan kiusaava epäkelpo, kuvottava, vastenmielinen ihminen?

sehän on toisinaan yhtä helvettiä. Yksinkertaisesti. Mutta sen kanssa täytyy oppia elämään. Vaikeaa on itselleni ollut käsitellä niitä tunteita, joita kokee tavatessaan näitä vanhempia; vihaa, inhoa jne. Kyllä ne tunteet ovat olemassa vaikka ne eivät näkyä saakaan. Nyrkkisääntö on, että työt on jätettävä työpaikalle ja työajalle, muuten ei yksinkertaisesti jaksa.Entisestään asiat konkretisoituivat kun sain omia lapsia; toisinaan todella kylmää...