Miksi katoatte mammamaailmaan?

jättää lapset naapuriin ja lomailla kahdestaan?

Siinä sitten luovitaan vanhemmuuden ja parisuhteen yhteensovittamisen ihanassa tilassa.

Vauva-aika se varmaan vaativin aika onkin, mutta aikansa kutakin.

Elämä on.

elämä vaan on pelkkää imetystä. Ei kai se kumppanikaan niin idiootti ole, etteikö ymmärtäisi sen olevan vain väliaikainen, pieni vaihe? Ja kun lapset kasvavat, osallistuvat molemmat harrastuksiin ym.

a) maitokone

b) kanniskelukone

c) kotitalouskone

d) seksikone ja

e) miehen miellyttämiskone.



Jos jotakuta ulkopuolista haittaa, niin se on voi voi.

Onneksi meilläpäin aikuiset ei ole niin lapsellisia, etteivät ymmärtäisi, että aika aikaa kutakin. Meillä aikuinen joustaa ja pienin lapsi tulee tarpeineen ensin.

elämä vaan on pelkkää imetystä. Ei kai se kumppanikaan niin idiootti ole, etteikö ymmärtäisi sen olevan vain väliaikainen, pieni vaihe? Ja kun lapset kasvavat, osallistuvat molemmat harrastuksiin ym.

jonka elämä on vain pelkkää imetystä? Millaiseksi koet miehesi ja parisuhteesi?Onko mies vain välttämätön paha elämässä?

Mielenkiintoista.

En ole koskaan osannut ajatella että elämä on vain pelkkää pikkulasta. Kyllä siihen elämään ja pikkulapsiaikaan on mies kuulunut vahvasti mukaan.

en ole kyseinen kirjoittaja, mutta vastaan, että varmaan aika tavalliselta. Kuulostaa ihan omalta ja kaikkien tuttujeni elämältä.

Täytyy elää pätkittäinen. Pari tuntia parisuhde-elämää, muutama tunti lapsiperhe-elämää jne. Ja aina pitää kiikuttaa lapset hoitoon tietyksi ajaksi vuorokaudessa, että voi olla vain miehen kanssa kahden. Näitä eri kuvioitahan ei voi mitenkään sekoittaa ja on kovin vanhanaikaista elää sellaista kokonaisvaltaista elämää perheenä. Mutta hyvinhän se sujuu, että vie vauvan heti laitokselta suoraan naapuriin, että voi rauhassa pussata miehen kanssa. Olisihan se kamalaa, jos lapset näkisivät jotain hellyydenosoituksia äidin ja isän välillä. Sitten taas mies jäähylle ja lapsia hoitamaan. Ja sitten pitäisi jossain vaiheessa vielä työelämäkin tähän ujuttaa.

Aika moni, uskon.

elämä vaan on pelkkää imetystä. Ei kai se kumppanikaan niin idiootti ole, etteikö ymmärtäisi sen olevan vain väliaikainen, pieni vaihe? Ja kun lapset kasvavat, osallistuvat molemmat harrastuksiin ym.

jonka elämä on vain pelkkää imetystä? Millaiseksi koet miehesi ja parisuhteesi?Onko mies vain välttämätön paha elämässä?

Mielenkiintoista.

En ole koskaan osannut ajatella että elämä on vain pelkkää pikkulasta. Kyllä siihen elämään ja pikkulapsiaikaan on mies kuulunut vahvasti mukaan.

Tuntuisi kyllä pahalta, jos mieheni muuttuisi ääliöksi eikä ymmärtäisi tämän hetkistä asian tilaa. Olemme onneksi eläneet niin kauan yhdessä, että molemmat tajuamme, että erilaisia vaiheita tulee. Kun perheessä on pieni vauva, minä olen erittäin vahvasti sen vauvan 1. hoitaja. Mutta jo ihan pian onkin taas kaksi tasavertaista hoitajaa.

Koen parisuhteeni vahvaksi ja kantavaksi tekijäksi elämässäni.

tulevasta en tiedä, mutta tällä hetkellä kukaan ei ole yksinhuoltaja. Pikkulapsiajat alkavat olla vähitellen 10-15 jälkeen takanapäin useimmilla. Avioliitot ovat kestäneet tällähetkellä sellaiset parikymmentä vuotta.

ja on jaksanut. Kun elämäni on oli kuukausia pelkkää imetystä, valvomista, vauvan kanniskelua, sairaalassa ravaamista ja olemista, vauvan oireiden selvittelyä ja huolta. Onneksi muskariakin joskus. Siksi minä katosin mammamaailmaan.

Olen huomioinut miestäni, mutta lapsista olemme ehkä 2 kertaa vuodessa erossa niin, että ovat hoidossa. Huomioin miestäni arjessa, seksiä on viikottain, ei paljon, mutta on kuitenkin. Elämä pyörii lasten ympärillä, ehkä jonkun mielestä liikaakin, mutta koen näin oikeaksi.



Mies kertoo olevansa tyytyväinen. Ihailen häntä paljon, ja kerron sen ääneen ja usein.

ja on jaksanut. Kun elämäni on oli kuukausia pelkkää imetystä, valvomista, vauvan kanniskelua, sairaalassa ravaamista ja olemista, vauvan oireiden selvittelyä ja huolta. Onneksi muskariakin joskus. Siksi minä katosin mammamaailmaan.

Ja eikö siinä maailmassa olisi kaivannut rinnalleen toista aikuista? Syliä ja läheisyyttä ja juttelua kun vauvan kanssa on rankkaa ja huolta?

Onko sellainen mies aikuinen mies, joka jättää vaimonsa yksin näiden asioiden kanssa?

Et ehkä tarkoittanutkaan että miehesi olisi jättänyt sinut vauvan ja huolien kanssa yksin.

ja on jaksanut. Kun elämäni on oli kuukausia pelkkää imetystä, valvomista, vauvan kanniskelua, sairaalassa ravaamista ja olemista, vauvan oireiden selvittelyä ja huolta. Onneksi muskariakin joskus. Siksi minä katosin mammamaailmaan.

Ja eikö siinä maailmassa olisi kaivannut rinnalleen toista aikuista? Syliä ja läheisyyttä ja juttelua kun vauvan kanssa on rankkaa ja huolta?

Onko sellainen mies aikuinen mies, joka jättää vaimonsa yksin näiden asioiden kanssa?

Et ehkä tarkoittanutkaan että miehesi olisi jättänyt sinut vauvan ja huolien kanssa yksin.

Päävastuu kuitenkin siirtyi automaattisesti minulle. Sairaalassa oli mukana kun pystyi, mutta imetyksen vuoksi minä olin se, joka siellä ympäri vuorokauden olin. Eikä mieskään aina pystynyt joka kerta olemaan poissa töistä lääkärikäynneillä. Niinpä minä olin se, joka tiesi asioista ja vauvasta kaikkein eniten. Siten elämäni oli suurelta osalta noita. Vauvaa mieskin kanniskeli, mutta riitti minullakin kannettavaa. Minä taas olen se, jonka syömä ruoka vaikuttaa rintamaitoon ja arkipäivisin ruokkii vauvan, joten toki allergiatkin jäivät suurelta osin minun pohdittavikseni.

Päävastuu kuitenkin siirtyi automaattisesti minulle. Sairaalassa oli mukana kun pystyi, mutta imetyksen vuoksi minä olin se, joka siellä ympäri vuorokauden olin. Eikä mieskään aina pystynyt joka kerta olemaan poissa töistä lääkärikäynneillä. Niinpä minä olin se, joka tiesi asioista ja vauvasta kaikkein eniten. Siten elämäni oli suurelta osalta noita. Vauvaa mieskin kanniskeli, mutta riitti minullakin kannettavaa. Minä taas olen se, jonka syömä ruoka vaikuttaa rintamaitoon ja arkipäivisin ruokkii vauvan, joten toki allergiatkin jäivät suurelta osin minun pohdittavikseni.

[/quote]

Voimia ja jaksamista sinulle!

Voimia ja jaksamista sinulle!

Ja ihan hyvin olen kaikesta edellä mainitusta huolimatta jaksanut. Mutta mammamaailmaan katosin jokseenkin täysin ja aika paljon vieläkin. Enkä aio ihan heti pois tulla, on täällä mukavaakin:)

Halusin vain kertoa, miksi jotkut katoavat mammamaailmaan, eivätkä jaksa miettiä hirveästi parisuhdettaan. Tuskin olen ainoa. Näitä eivät aina tuttavatkaan tajua. Vaikka asioista tietäisi, ei ulkopuolelta usein tajua kuinka kokonaisvaltaisesti asiat saattavat energian viedä.

Mietin tätä koko päivän.



Tätä arvoisat mammat on mammautuminen ja sillä voi olla vakavia seurauksia:



Muut kuin lapsiasiat eivät kiinnosta enää. Elämänpiirisi supistuu hyvin pieniin ympyröihin: koti, kauppa, äitikerho, puisto, piha, netti. Keräät muutamia lisäkiloja ja pukeutumisesi muuttuu. Kuuminta hottia ja kalliimpaa ja tyylikkäämpää makua edustaa Me&I tunika jolla voi yrittää tehdä vaikutuksen puistossa. Mutta itseasiassa mikä tahansa rätti kelpaa, kunhan vielä mahdut siihen.

Kun sitten joskus ilmaantuu satunnainen tilaisuus tai iltameno niin huomaat ettei sinulla ole mitään päälle pantavaa etkä oikeastaan edes tiedä miten ihmiset nykyään pukeutuu ja mikä on muodissa ja pelkäät näyttäväsi juntilta ja siksi laitat AV:lle aloituksen "mitä päälle yökerhoon??Please auttakaa!!" Kampaajalla et tietenkään ole käynyt vuosikausiin koska on niin paljon tärkeämpääkin rahanmenoa kuten kerätä kaapit täyteen ihania lastenvaatteita joita ei muksu ehdi pitää kuin kerran päällä ja sitten oletkin jo myymässä niitä huuto.netissä:) Pahimmassa tapauksessa huomaat että kaupunkikuva on muuttunut niin että et enää tunnista sitä. Ravintoloita joissa ennen kävit ei enää ole.



Ja kun olet muussa kuin äitiympyröissä et löydä puheenaiheita sillä et ole seurannut pitkään aikaan mitä maailmassa tapahtuu. Et osaa enää entistä työtäsi tai aika on ajanut siitä ohi ja työllistyminen vaatisi lisäkoulutusta. Sinulta on mennyt itsetunto ja ulkomaailmaan palaaminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Kotihoidontuen loppu kuitenkin häämöttää, joten ehkä valitset tutun reitin ja kolmen vuoden lisäajan ja saatat uuden pullan uuniin.



Miehesi mielestä olet tylsä sillä puhut vain lapsista ja lastenvaatteista, olet vanhentunut ja rumentunut sillä olet mättänyt suuhusi mitä sattuu, jättänyt liikunnan sillä "koskaan ei ehdi", et huolehdi itsestäsi, et meikkaa (vaikka syytä olisi)kampaajakäynti tuntuu tarpeettomalta samoin kuin uudet vaatteet "mitä väliä kun en koskaan käy missään". Seksi ei enää kiinnosta sillä mielenkiintoisemmat asiat kuten me&I -mallistot, muumimukit ja niiden keräilykoodit, ruokareseptit ja sisustusideat täyttävät mielesi. Jonkin ajan kuluttua huomaat että miehelläsi on suhde (tai miehelläsi on suhde vuosia mutta et huomaa sitä keskittyessäsi täysillä mammailuun)



Ette tarvitse kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa sinun mielestäsi koska asiaan kuuluu että nyt on perhe ja toistat mantroja kuten "lasten ehdoilla tässä mennään". Unohdat olevasi nainen ja yksilö. Mies järjestää sinulle omaa aikaa mutta et tiedä yhtään minne menisit ja mitä tekisit koska et tiedä enää mitä haluat (paitsi ne kaikki siitä uusimmasta me&I-mallistosta).



Itse et huomaa sitä, mutta sinusta tulee muiden silmissä tylsä, ikävystyttävä, taantunut ja tyylitön. Et myöskään näe asioita laajemmin eikä se kiinnostakaan. Kun myöhemmin palaat ulkomaailmaan tajuat tämän kaiken. Tai sittet koskaan palaa. Jäät työkkärintuella "kotiäidiksi" koska ensin lapset tarvitsevat sinua kouluikään saakka ja sitten sinun tarvitsee olla kotona kun pikkukoululaiset tulevat koulusta. Sitten et enää muistakaan miksi sitä kotona edelleen pitää olla, mutta töihinkään et enää osaisi mennä.

Meidän elämä on nyt tällä hetkellä yhteistä lapsiperhe-elämää. Yhdessähän tässä ollaan, vaikka maito tuleekin minusta. Niitä kahdenkeskisiä matkoja tehdään sitten muutaman vuoden päästä. Tätä me kumpikin haluttiin!

oikeasti?

olen jäämässä kohta hoitovapaalle ja mua pelottaa että tuo mammautuminen vielä tulee ja tainnuttaa mun vielä jotenkin itsenäiset aivosolut.



Tykkään tosi kovasti työstäni, mutta käytännön syistä jään hetkeksi kotiin, ja mua pelottaa että haasteiden puutteen ja tylsistymisen vuoksi repsahdan nuorekkaasta, miehen mielestä seksikkäästä äidistä, nahistuneeksi ja valittavaksi epänaiseksi.



Merkit on jo ilmassa, eikä oo hauskaa.. että 19 puhui kärjistetysti, mutta asiaa.