Synnytys edessä. Antakaa kiltit hyviä positiivisia neuvoja!

Oma kroppa neuvoo sua viisaasti. Monesti pystyt asennot ja liikuskelu helpottaa avautumisvaiheessa kipuja. Huokailu, äänen käyttö yms. voi myös auttaa. Kyllä se kipeetä tekee mutta toisaalta kivulla on tarkoitus: saada vauva maailmaan. Olis varmaan outoa jos ei tuntuis missään! Se kipu jos olis vaikka jalka poikki on ihan erilaista. Supistuksiin tulee aina tauko ja kerkiät vetää henkeä. Lisäksi supistukset voimistuvat vähitellen ja kerkiät tottumaan niihin. Ja jokaisella supistuksella voit ajatella että vauvan syntymä on lähempänä. Älä panikoidu tai jännitä kipua vastaan vaan antaudu aallon vietäväksi. Sitten kun tuntuu tosi tukalalta niin vauva jo syntyykin!



Ponnistusvaiheesta olen vähän eri mieltä kun yksi kirjoittaja aikaisemmin. Itse en ole ainakaan juuri käyttänyt voimaa koska jos hirveellä voimalla ponnistat niin voit revetä. Tietysti jos vauva on "tiukassa" niin voi olla tarpeenkin ponnistaa kovemmin mutta minä en ole ainakaan ponnistanut mitenkään täysillä. Kaks ekaa tuli pelkästään supistuksilla ulos ja kolmatta piti hiukan punnata mutta sekin meni niin että vähän ylävatsan lihaksilla annoin vauhtia ja sitten lähti tulemaan. Pystyasennossa ponnistaminen on monesti helpompaa. Synnytys on tosi upea kokemus! Alkuvoimaista ja alkukantaista meininkiä mutta toisaalta aina ihmettelen että miten hienosti naisen kroppa kestää ja toimii siinä. Itse vaan menet mukaan ja kroppa toimii automaattiohjauksella...

Positiivisin av-ketju kautta aikain? Hyvä mammat!

niinpä! :)

samoja neuvoja täältäkin tulee: älä suunnittele tarkasti synnytystä, antaudu vaan sen vietäväksi. kivut kyllä kestää, itseäni helpotti suunnattomasti se, ettei kipu ole yhtäjaksoista, vaan supistusten välillä saa vähän hengähtää ja kerätä voimia seuraavaan supistukseen. itse myös pidin todella paljon altaasta. jos synnytyssairaalassasi on ammehuone, kannattaa kysyä jos se olisi vapaana. lämpimän veden kivunlievitys oli uskomaton! lisäksi se kelluminen siinä oli mahtavaa, laitoin lisäksi vatsan päälle paksun pyyhkeen, joka oli siis kastettu siihen lämpimään veteen. suihkukin on tosi hyvä, jos amme ei ole mahdollinen, esim jos vedet menneet tai muusta syystä.

älä myöskään hämmenny tai nolostu omasta eläimellisyydestäsi. ;) itse esim huusin todella lujaa, kaikuisassa kylpyhuoneessa ei varmaan ollut kätilöillä kivaa. mahtoi korvat soida. :D

hienosti se menee. synnytykset on olleet kyllä oman elämäni hienoimmat kokemukset. nauti siitä!

ja älä liikaa mieti. Tilanne on tosi upea ja mieletön palkinto.

Suomessa meillä on loistava henkilökunta sairaaloissa, kyllä ne pitää susta hyvää huolta.

Ja jos olet edes miettinyt mitään luomujuttua, unohda. Sitä varten ne lievennykset ovat, että niitä käytetään.

Suosittelen lämpimästi näiden kahden kirjan lukemista:

Kantamisen kausi - aika raskaudesta sylihoitoon

Isä syntymässä - Vauvan odotus, syntymä ja hoito



Molemmissa on käsitelty synnytystä todella hyvin ja niistä saa lisääkin kirjavinkkejä, jos lukuintoa riittää! "Isä syntymässä" sopii niin äidille kuin isällekin.

Saitko näistä "meidän" neuvoista apua? Milloin on la?

Itselläni auttoi suunnattomasti avautumisvaiheessa kun keskittyi hengittämiseen. Aina supistuksen tullessa keskityin vaan siihen että saan happea ja samalla piti saada puristaa kädellä jotain. Avautumisvaihe oli itselläni se, jota pelkäsin kummallakin synnytyskerralla. Ensimmäisellä kerralla ei käveleminen tullut mieleenkään, toisella kerrallakin se onnistui kivun keskeltä vain osittain. Siinä synnytyksen edetessä huomaa, mikä on itselle sopivin juttu.



Esikoista synnyttäessä jotenkin tosiaan myös enemmän kuvitteli olevansa kätilöiden armoilla. Toisen synnytyksessä olin enemmän oman synnytykseni pomo ja vauva syntyikin parilla ponnistuksella, vauhdilla seisten. Hyvä että kätilö sai kiinni :)



Puudutusaineita kannattaa pyytää ja ottaa, jos vähänkin siltä tuntuu. Omat synnytykset olisi olleet aivan järkyttäviä ilman epiduraalia.



Tsemppiä! Luonto ja oma kroppa opastaa kyllä, ja kätilöt :)

Eka synnytyksessä olin petissä ties kuinka kauan, vauva ei laskeutunut eikä syntynyt helpolla ja kivut tuntuivat kamalilta.

Tokassa, kaksosten synnytyksessä olin jalkeilla ja liikkeessä (nojasin ikkunalautaan ja pyrittelin lantiota) viime hetkiin saakka ja tuntui tosiaan paljon paremmalta ottaa se kipu vastaan niin ja yrittää samalla rentoutua.

Sitten kun mut käskettiin petiin, kasoset syntyivätkin n20 minuutin sisään:)

Mulla ainakin toi kynttilänpuhallustreeni pelasti ekassa synnytyksessä kun epiduraali vei tunnon enkä tiennyt milloin supistaa (kätilö käski ponnistaa supistuksen ajan). Jos en olis etukäteen treenannut niin olisin ollut aika pihalla et mitä pitää tehdä.



Kyllä tuollakin tekniikallakin voimaa saa puserrukseen. Tärkeintä on pitää pakaraosasto rentona. Jos kauheesti jännittää pinnistäessään ja ponnistaessaan niin laittaa samalla vastaan eikä vauva pääse ulos.



Kipua ei kannata pelätä. Sitä tulee, mutta onneksi välillä on hetkiä että ei satu.



Mua auttoi ihan ajatus siitä että kivulla on tarkoitus tai miten sen nyt sanois - se ei ole mikään päänsärky joka ei johda mihinkään. Jokainen kipeä supistus tuo vauvan lähemmäs tätä maailmaa.

siis oikeat kivut niin ei silloin kävellä tai liikuta... mut siis ota ajoissa epiduraali, älä turhaan kärvistele. itse olen kärvistelly ja heti kun saanu epiduraalin on vauva syntynyt.

Mä en tajua, miten kaikissa synnytyksissä telkkarissa naiset makaa sängyssä. Eihän siinä voi olla.



Mä olen kolme lasta alakautta synnyttänyt ja jokaisessa olen ollut pystyssä. Kipu on tuntunut paljon lievemmältä, enkä ole tarvinnut edes kipulääkkeitä.



Keskity itseesi. Synnyttäminen on niin intensiivistä, että kyllä se vauvakin siinä unohtuu, vaikka vähän hassulta tuntuu sanoa näin.