Lue keskustelun säännöt.
Nyt tsempatkaa kestämään 6-vuotiaan kiukuttelua!!
22.09.2009 |
Nyt on hermot ihan katkeamispisteessä. 6 v esikoinen ei ole tänään klo 13 jälkeen tehnyt YHTÄÄN mitään muuta kun kiukutellut, rääkynyt ja haastanut riitaa pikkusisarusten kanssa. Aika monta kertaa olen kuullut tänään "mä en rakasta sua yhtään. En rakasta ketään". Olen vaan sanonut, että "minäpä rakastan sinua ihan kamalasti". Jos rehellisiä ollaan niin tekisin mieli pamauttaa, että en minäkään sinua kun olet tuollainen, mutta tietenkään niin ei voi lapselle sanoa. Kertokaa MITEN te kestätte tälläisten isompien lasten kiukuttelun ja mielenosoituksen. Itse huomaan tämän olevan paljon vaikeampaa kuin pienemmän uhmiksen kiukun kohtaamisen. Yritin kysellä onko eskarissa ollut jotain kurjaa, mutta kuulemma ei.
Kommentit (14)
Meillä on kans tätä, toisaalta meillä ei erosta ole kauaa aikaa enkä siis voi olla varma kummasta johtuu vai molemmista. Ei varmaan mikä paras aika ollut erolle. 3-vuotias on käytännössä eroon suhtautunut paljon "helpommin" ainakin siis käytksellään. 6-vuotias on kyllä verbaalisesti osannut loukata ja syyttää äitiään todella pahasti asioista. Isäänsä ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti aika ilkeä. Odotan innolla murrosikää...
Tsemp, tsemp!
Korota hieman ääntäsi ja RANKAISE kiukuttelusta. Lapsi kaipaa rajoja, ei rakkautta piipittävää vanhempaa. Kun saat lapselta suun tukkoon ja istutettua vaikka arestissa jonkin aikaa, sitten ota hänet keskusteluun. Kysy, mikä painaa mieltä ja miksi hän kiukutteli. Kerro, että moista käytöstä voi odottaa 2-3-vuotiaalta mutta ei enää isolta 6-vuotiaalta. Se on HUONOA KÄYTÖSTÄ. Tästä eteenpäin voitte ottaa vaikka tarrataulukon käyttöön, ja joka päivä saa tarran, jos on ollut kiukuttelematta. Kun on vaikkapa 20 tarraa kehissä, saa jonkin pienen palkkion.
näyttämistä puoltaa myös asiantuntijat ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Jos vain piipittää rakastavansa, lapsi on hämillään, kun mikään kiukku ei saa aikuisessa pintaan mitään isompaa tunnetta.
olen istuttanut jäähyllä ja korottanut ääntäkin, mutta ei. Yhtä kiukuttelua ollut tämä päivä. Mitään järkevää syytä kiukuttelulle en ole kuitenkaan saanut selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rangaistukset. Vie jokin suosikkilelu tai pelikonsoli varastoon useaksi päiväksi. Takaisin saa vasta, kun käytös muuttuu. Tai älä päästä kavereiden kanssa pihalle moneen päivään, jos vain kiukuttelee. Nyt pitäisi saada tajuamaan, ettei voi käyttäytyä noin ilman seurauksia.
Tsemppiä!
Meillä on 6-vuotias "murrosikäinen", kauhea uhmaaja, kikuttelija, kiusaaja. Paiskoo ovia, muljauttelee silmiään ja tuhahtaa ylimielisesti, kun jotain häneltä pyytää. Kiusaa pikkusiskoaan aamusta iltaan ja usuttaa kaveritkin pikkusiskon kimppuun. Kotirauhaa rikkoo myös 3-vuotias erittäin uhmakas pikkusisar.
Eli tsemppi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin murrosikäinen käyttäytyy... meillä ei suvaita huonoa käytöstä (siis fyysinen riehuminen, tavaroiden heittely, tai muu, eikä myöskään sanallinen eli toisten haukkuminen ym)
Eli kiellän sen. Mutta kiukuta saa,koska uskon että se kuuluu ikään ja on aina tyhmää palkita siitä että ihminen ei koskaan kiukustu(siis tarroilla ym) Meillä ei saa palkkiota siitä ettei kiukustu tai rangaistusta kun kiukustuu koska tunteet pitää saada näyttää ja vanhemmat silti rakastaa.Mutta huonoa käytöstä ei tartte suvaita.Sanonkin että sinua nyt kiukuttaa ja minä en kuuntele tuollaista suunsoittoa ja mene yläkertaan ja tulet takaisin kun olet rauhoittunut.
Tämä toimii....kiukutellen sitten menee ja syliin tulee takaisin. Kysyn mikä kiukutti mutta ainahan siihen ei ole syytä sanoa ja sekään ei haittaa...
jos auttaisi: Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys
6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuo on vielä todella pientä verrattuna siihen mitä on tulossa kun ikää on tuplasti. mutta niinhän sen pitää ollakin, lapset kasvattavat vanhempiaan pikkuhiljaa.
Yritä muistuttaa itsellesi olevasi aikuinen, venytä pinnaa ja ajattele että tuo on kehitykseen kuuluva luonnollinen vaihe, joka lapsen kuuluu käydä läpi. Joskus on vaan pakko sivuutta nuo mielenpurkaukset, ja antaa tilanteen mennä ohi. Kaikkeen ei vaan voi puuttua.
voi olla, että teilläkin tulee vielä vastaan sekin vaihe, kun lapsi huutaa ja kiroaa ja vastauksena keskusteluyrityksiin on että "haista sinä vitun huora paska".
meillä myös käytössä etuuksien poisvienti....
eli jos ei huono käytös mene ohi yläkerrassa rauhoittumalla niin sitten ilmoitan että esim. arestia seuraava pvä. Tuon ikäinen jo tajuaa sen ja tämä toimii lähinnä silloin jos esim.kieltää lasta lähtemästä pihalta ominpäin ja jos lähteekin niin on sitten seuraavan päivän menemättä kaverille kun ei uskonut kieltoa.
Tuo kiltteyestä palkitseminen vaan jotenkin minusta tyhmää. Tietysti kun tottelee ja käyttäytyy hyvin niin tehään kivoja juttuja(uimassa, kavereille, saa katsoa jonkin videon tms, eli kaikki sujuu ja jos töppäilee niin kivat asiat vähenee ja tulee itselle paha mieli(siis lapselle itselleen)) Mutta jos erikseen palkitaan tarroilla siitä että ei koskaan kiukustu niin luulen että siitä ei hyvää seuraa kun ei elämässä kukaan niitä tarroja sitten erikseen jaa jos et kiukustu, asiat vain sujuvat paremmin kun käyttäytyy ja se on itsessään se palkinto.
En halua että lapsi oppii että kiltteys ja se ettei koskaan suutu on jotain superhienoa millä saa jotain erikoista. Kun tavallaan hyvä käytös on itsestään selvyys, ilman tarrapalkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuo on vielä todella pientä verrattuna siihen mitä on tulossa kun ikää on tuplasti. mutta niinhän sen pitää ollakin, lapset kasvattavat vanhempiaan pikkuhiljaa.
Yritä muistuttaa itsellesi olevasi aikuinen, venytä pinnaa ja ajattele että tuo on kehitykseen kuuluva luonnollinen vaihe, joka lapsen kuuluu käydä läpi. Joskus on vaan pakko sivuutta nuo mielenpurkaukset, ja antaa tilanteen mennä ohi. Kaikkeen ei vaan voi puuttua.
voi olla, että teilläkin tulee vielä vastaan sekin vaihe, kun lapsi huutaa ja kiroaa ja vastauksena keskusteluyrityksiin on että "haista sinä vitun huora paska".
oma lapsi, mutta eipä IKINÄ voisi käyttää tuollaista kieltä! Hankaluuksia toki on ollut, mutta ei koskaan tuollaista uskaltaisi huutaa
kuin murrosikäinen käyttäytyy... meillä ei suvaita huonoa käytöstä (siis fyysinen riehuminen, tavaroiden heittely, tai muu, eikä myöskään sanallinen eli toisten haukkuminen ym) Eli kiellän sen. Mutta kiukuta saa,koska uskon että se kuuluu ikään ja on aina tyhmää palkita siitä että ihminen ei koskaan kiukustu(siis tarroilla ym) Meillä ei saa palkkiota siitä ettei kiukustu tai rangaistusta kun kiukustuu koska tunteet pitää saada näyttää ja vanhemmat silti rakastaa.Mutta huonoa käytöstä ei tartte suvaita.Sanonkin että sinua nyt kiukuttaa ja minä en kuuntele tuollaista suunsoittoa ja mene yläkertaan ja tulet takaisin kun olet rauhoittunut. Tämä toimii....kiukutellen sitten menee ja syliin tulee takaisin. Kysyn mikä kiukutti mutta ainahan siihen ei ole syytä sanoa ja sekään ei haittaa...
Tosin tänään tyttö on sitten viettänyt lähes koko päivän kiukkuillen ja äksyillen huoneessaan. 15 minuuttia sitten hiljeni ja tuli pyytämään kiukuttelua anteeksi.:) Tiedän kyllä hyvin, että tämä liittyy kehitykseen ja toisaalta missään tapauksessa en halua kieltää tunteiden osoittamista sinäänsä. Itselläni kun on jotain lapsuuden "traumoja" tästä ts. kiukuttelua ei suvaittu yhtään eikä muutenkaan mitään negatiivisia tunteita.
Ap
Meillä alkoi tämä :(