Lue keskustelun säännöt.
Tässä palstassa on se hyvä puoli,
22.09.2009 |
että voi todeta loppujen lopuksi olevansa aika hyvässä asemassa moneltakin osalta, vaikka joskus tuntuu että nuo arjen murheet kasvavatkin suuriksi.
Mies tuntuu silloin tällöin tympivän, mutta kun vertaa siihen mitä voisi olla, on hän kuitenkin ihan hyvinkin onnistunut valinta kokonaisuutena.
Lasten kanssakin (varsinkin teinien) hermot meinaa pettää ajoittain, mutta onneksi ei oikeasti pahoja ongelmia ole, ja se että ylipäätänsä on terveet lapset ja mahdollisuudet pitää heistä huolta, on melkoisen hyvä asia.
Minulla on loppujen lopuksi melkoisen hyvä työ, hyvä palkka, ihana omakotitalo pihoineen mukavalla paikalla, mahdollisuus omaan aikaan ja toisaalta sopivasti sisältöä ja aktiviteettia vapaa-ajalle, mahdollisuus matkustella yksin ja perheen kanssa, rahaa riittävästi että voi tehdä mitä haluaa eikä tarvitse koskaan laskea onko varaa johonkin, terveys on kunnossa ja ulkonäkökin ihan ok. Elämässäni on siis paljon hyviä asioita kunhan vaan näkee ne ja osaa olla niistä kiitollinen, eikä liiaksi katso vaan sitä, mikä ei ole täydellistä.
Kommentit (6)
Kiva kuulla välillä positiivisiakin mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät tietysti on eri asia, heistä tietää enemmän.
No sullahan ei tän palstan kriteerien mukaan ole MITÄÄN valittamista, eikä ainakaan oikeutta valittaa ;)
Minäkin pidän palstasta juuri siksi, että omat ongelmat pienenee huomattavasti "oikeita" ongelmia lukiessa.
Olen itse avoliitossa, mies välillä ärsyttää mutta suurimman osan aikaa aika ihana, ei lapsia (joka varmaan itselleni se suurin ongelma), opiskelen, mies töissä, kaunis koti (ei oma), terveys hyvä ja nättikin olen, vaikka onkin pari ylimääräistä kiloa (ja oikeasti pari, ei kymmentä :). Eli asiat paremmin kuin hyvin :)
Tekee hyvää lukea muiden ongelmista, vaikka kieltämättä välillä tulee paha olo, kun itsellä asiat tosiaan niin hyvin...
juuri niiden 'keskiluokkaisten' kulissien takana piilee ongelmia. Eikä niistä ongelmista kehdata puhua kuin nimettömänä av:llä. Ystävillehän ei sitä voi kertoa jos hyväpalkkainen, hauska aviomies on uskoton tai vaikkapa kännipäissään kohtelee vaimoansa huonosti.
Voi täällä kuikkia nimettömänä sinunkin ystäviäsi.
Toki toki. Varmasti kuikkiikin. Mulla on sen verran pitkä nettihistoria, että olen täysin tietoinen siitä, että meitä on paljon ja yllättävissä paikoissa. Ja että periaatteessa kaikki, mitä kirjoitan voi joskus olla julkista ja oikeaan minään liitettyä... Pelottava ajatus, mutta ei ainakaan linnareissu pelota.
Näin keskiluokkaisena, koulutettujen ihmisten kanssa työskentelevänä ja muutenkin kaveraavana (opiskelut, muutot yms on vaan muovannut kaveripiiriä, mitään tietoista valintaa en ole tehnyt ;) sitä näkee vain aika suppean kirjon ihmisiä. Eikä tietysti niidenkään ihmisten oikeaa elämää, täällä nimettömän on helpompi avautua kuin tuttaville. Ystävät tietysti on eri asia, heistä tietää enemmän.