Miksei voi kysyä lahjatoiveita?

Sääli lapsen kannalta. Syytönhän hän on äitinsä tekemisiin.

mä luulen että mun kaikki ystävät tietää, kun joulu on ohi, mä menen vaihtamaan kaikki lahjat mieluisiin.



Kun poika syntyi, päätin että jos hän saa lahjan, ne ovat hänen ja koska hän ei vielä osaa mitään sanoa, hän ei myöskään halua niitä vaihtaa.



Hän sai mm 4 lähes identtistä unilelua, mutta kaikkia on käytetty.

2 vauvakirjaa sai, silloin meinasin vaihtaa toisen, mutta ristiäisten jälkeen ei ollut se ensimmäisenä mielessä.



Mulla on kummilapsia ja ikinä kukaan ei ole antanut lahjavinkkejä. Olen ollut tosi huono täti, olen antanut kengät, jotka olivat n 5 numeroa liian isot jne. Mutta kaikki on aina ilolla otettu vastaan ja mä olen saanut ostaa itselleni mieleisiä lahjoja.



Vinkkini on, jos saatte samaa lahjaa, laitat vaan kirjaan ylös keneltä on tullut ja sitten seuraavassa tilaisuudessa laitatte lahjan kiertämään. Niin niistä päästään.



Älä tee tästä suurempaa ongelmaa kun se itse asiassa on.

se ei tietääkseni ole elättämistä kuitenkaan, jos ostaa synttärilahjan. Jos kuitenkin hankkii lahjan, niin samalla vaivalla se voi olla mieluinen tai joku mitä on jo monta.



Joku siitä siskon ja miehen kanssa pohtimisesta kirjoitti, niin jokainen miettisi, miksi joku ennen selvästi seurasta tykännyt yhtäkkiä kääntää selän noin. Huolestuttaa, onko heillä joku tosissaan vikana, mutta kun ei aukene kysymällä, niin on pakko pohtia ihmisten kanssa, jotka tuntevat ko. henkilöt. Täällä sitä on tavallaan turha pohtia, koska koko ajan leimataan mua joksikin av-tyyliin.



Se muistipeli on nyt sovittu jo, että menee kiertoon, ja eiköhän niistä 3 muusta oo matkaankin peliä. Lähiaikoina ei kovasti matkustella, luultavasti ei koko syksynä. Pikkusisarukselle riittänee samat 3 muistipeliä, mitä oli jo ennestään.



ap

mutta ei kaikki ala juoruilemaan pahantahtoisesti, vaikka joskus törmäisivätkin ihmiseen, joka ei pidä.



Ei kaikkien tarvitse pitää. Ei se ole maailmanloppu, jos oma itsetunto on kunnossa.



Ja jos joku "ennen selvästi seurasta tykännyt kääntää selän", niin eikös se syy ole silloin lähinnä siinä, jolle se selkä käännetään. Turhaan sinä heistä vikaa etsit, katso peiliin.

jotka ovat jääneet vuosien varrella. Ei vain ole enää jaksanut.



Olen tehnyt itsekkään päätöksen karsia elämästäni energiasyöpöt. Minulla on mielestäni oikeus siihen ja sanoa ei jos en jaksa jotain ihmistä.



Olo ja elämä on paljon kevyempää kun karsii turhat ihmiset ympäriltään ja keskittyy olennaiseen.

"Kiitos lahjasta! Tämä olikin jo 4. muistipeli jonka saimme lajaksi."

seuraavana vuonan lähettäisin ainoastaan kortin. Siksi en kysy lahjatoiveita kun ne toiveet ylittävät kuitenkin budjettini. Ostan alekorista jotain kivaa ja koskaa ei ole samanlaista ollut jo saajalla.

esim. isot vaatteet oon vaan odottanut, että kasvaa kokoon. Pieniä ei oo tullut. Yhdet kengät jäi käyttämättä, kun olivat talvikengät, ja sitä kokoa käytettiin kesällä. Möin ne sitten käyttämättöminä pois.



Miksi pitää kirjoittaa ylös, keltä on tullut, jos myy ne tai antaa lahjaksi? Kysyn siis vaan uteliaisuudesta.



Alkuperäinen postaus oli vain harmitus, kun kuitenkin halusivat muistaa, ja kun eivät sitten kysyneet + mä en kehdannut pyytämättä vinkata.



ap

koska tiesivät että hypit seinille, jos ei mitään tule.



Eivät vain panostaneet siihen yhtään, koska eivät pidä sinusta.



Eli tekivät minimin, mutta eivät yhtään yli. Selvä tapaushan tuo on.

laittanut mitään tuollaista viestiä, ihan nätin 2kiitos lahjasta" vain. Ko. ihmiset eivät muuten itse lähetä sitäkään, vaan saa itse kysyä, tuliko lahja perille.

Mä osaan kyllä arvioida, mikä on kunkin budjetti. Yleensä en anna toiveina mitään kallista muuta kuin mummolle ja siskolleni, koska he muutenkin ostavat aina niin kalliita lahjoja. Esim. nyt mummo tuo baby bornin, joka on niin kallis, etten ikipäivänä pyytäisi keltään kummilta tms. sellaista.

En usko, että uno-kortit (kaupassa noin 5 e) tai 1-2 nukkekodin mattoa ovat kalliimmat kuin muistipeli.

ap

"Kiitos lahjasta! Tämä olikin jo 4. muistipeli jonka saimme lajaksi."

seuraavana vuonan lähettäisin ainoastaan kortin. Siksi en kysy lahjatoiveita kun ne toiveet ylittävät kuitenkin budjettini. Ostan alekorista jotain kivaa ja koskaa ei ole samanlaista ollut jo saajalla.

ja nyt sitten onkin jostain syystä liian tiukkaa ja se huolettaa.

Vastasin, että kiitos, lapsi ei tarvitse kenkiä. Meillä on isot varastot niitä. Enkä kertonut kokonumeroa.



Lapsi sai lahjaksi kengät. Liian pienet. Ja kuittia ei tietenkään ole.



Minusta TÄMÄ on ärsyttävää!

kyllä hekin odottavat, että meiltä tulee heidän 9 v:lle lahja jouluksi + synttäriksi. Olemme hänen kummeja.

Mitä tulee tähän pitämiseen ja kuinka kauhea ihminen olen ja energiasyöppö jne., niin en usko, etteivät nyt yhtäkkiä pidä musta. Olemme kuitenkin nähneet, kun ollaan itse käyty heidän paikkakunnalla.

Ei tunnu uskottavalta, että ensin 8-9 v pitivät niin paljon, että olivat jatkuvasti tekemisisissä, pyysivät mm. kummiksi. Kun tulin itse raskaaksi ja äidiksi, niin eivät sitten enää pitäneet. Voi olla ettei liity mitenkään tähän äidiksi tuloon, vaan johonkin muuhun, mitä me ei vain tiedetä.

ap

koska tiesivät että hypit seinille, jos ei mitään tule.

Eivät vain panostaneet siihen yhtään, koska eivät pidä sinusta.

Eli tekivät minimin, mutta eivät yhtään yli. Selvä tapaushan tuo on.

lainaahan se kaikki on, ei he mitään miljönäärejä ole.

Ja kun oli se rahahomma aiemmin.

ap

ja nyt sitten onkin jostain syystä liian tiukkaa ja se huolettaa.

lahjoista kiitetään kauniista, kun joku on vaivautunut jotain hankkimaan. Ei niitä arvostella. Jos ei tarvita anna vaikka spr:n keräykseen. Ihmisillä on yleensä hieman muutamkin mietittävää kuin sukulaisen ainokainen lapsi.

olen ihan aikuinen ihminen, omine murheineni, mutta jaksan kyllä naputtaa viestin ja kysyä toiveita. Meillä on ollut vakaviakin murheita, mulla oli mm. kohdunulkoinen raskaus ja meinasin menettää munasarjan siinä, mutta kiitos kysymästä, nyt on aika hyvin asiat. Huononakin jaksoin kyllä hoitaa tällaiset varsinkin niin, että tekstasin tai kysyi suoraan ja hommasin sen mitä toivottiin. Pääsi paljon vähemmällä, eikä kukaan toivonut mitään kohtuuttoman kalliita lahjoja. Miltä lahjan antajista tuntuisi, jos tietäisivät, että lahja on esim. kierrätetty, myyty tms. ja tilalle ostettu joku muu? Ollaan nyt sovittu, että kun muistipelejä on jo niin monta, niin äiti antaa tämän jollekin muulle lapselle, ja ostetaan tilalle uno-pelikortit tai joku muu kiva peli. Kiitetty on jo, tekstarina. ap

tuohon sinun itsekeskeisyyteesi.

asiaa on yritetty kysyä, monta kertaa, tyyliin "onkos teillä kaikki ihan hyvin, kun teistä ei enää kuulu mitään". Hymistellään vaan, ei kerrota mitään. Joko ei oo mitään ja ei vaan miellytetä rouvaa, tai on jotain, ja kulissit on vaan oltava pystyssä, kunnes romahtaa... Ihmettelin myös, että miksette käyneet sen risteilyn yhteydessä meillä, oltaisiin tehty ruuat ym. kuten ennenkin, siihenkin vaan jotain välttelyä. Elokuussa nähtiin heitä monta päivää, ja mitään ihan älyttömän vakavaa ei näkynyt. Tosin ei oltu yötä siellä, mutta kuitenkin syötiin siellä pari kertaa ja yksi päivä melkein kokonaan. Siis että lapsi olisi lääkityksessä tai sairaan oloinen. Kauhean hiljainen ja ujo, niin kuin aina ennenkin. ap

Itse epäilette että perheessä on jotain joka vie noiden vanhempien ajan ja energian ja sinä viitsit valittaa että antoivat lapsellenne lahjaksi muistipelin vaikka hänellä jo sellainen on! Voi elämä. Sun lapsen synttärilahjako tässä nyt on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta? Ja toinen mikä sulle tulee mieleen on olla loukkaantunut kun teille ei kerrota... Hoh hoijaa, jos siellä nyt jotain rankkoja asioita salaillaan niin miten edes KEHTAAT pohtia lahjatoiveiden esittämistä kyselemättä? Enpä ihmettele ettei teille haluta mitään kertoa. Toisekseen en tajua mitä se haittaa jos on muutama ERILAINEN muistipeli? Vaihteluahan se on kun ei tarvi koko ajan samoilla korteilla pelata. Ostakaa itse ne Unot jos sellaset haluatte!

varsingin kengät on vaikeaa ostaa muutenkaan ilman että lapsi sovittaa tai on tiedossa mitä merkkiä on käyttänyt ja minkäkokoinen siinä merkissä on just nyt.

Vaatteista me saatiin 2 v lahjaksi 104 cm vaatteet, jotka mahtuvat nyt 2 v myöhemmin (ei näiltä kummeilta). Säilytin ja nyt sitten mahtuvat, mutta 2 v kasusvaraa on vähän liiottelua, ja ihmiseltä, jolla on lapsia :-).

ap

Vastasin, että kiitos, lapsi ei tarvitse kenkiä. Meillä on isot varastot niitä. Enkä kertonut kokonumeroa.

Lapsi sai lahjaksi kengät. Liian pienet. Ja kuittia ei tietenkään ole.

Minusta TÄMÄ on ärsyttävää!

jos 8-9 v menee läheisissä väleissä, tavataan usein, pyydetään kummiksi (joka on selvä merkki että ap on kiva heistä) ja sitten yhtäkkiä ap onkin heidän mielestä paska, kun tuli äidiksi.



Lopettakaa nyt tuo typerä av-kiusaaminen.



Ap: mä epäilen että rahavaikeudet siellä mättää.

Yleensä sitä kai käyttävät kolmevuotiaat?



Meillä se on viisivuotiaan koko nyt. Saimme mekin ko. kokoa jo neljä vuotta. Kauniit pöksyt antanut mummelikin kuoli jo kaksi vuotta sitten, mutta pöksyt elää. Kuopus käyttänee varmaan vielä kahden vuoden päästä pois esikoisenkin saamat samanlaiset.

Eiköhän siinä ole pyydetty kummiksi sitä miestä ja siedetty ap:ta kun on pakko.

ja tuo jotain ihan älytöntä krääsää, mikä hajoaa suunnilleen jo synttärijuhlien aikana. Olen yrittänyt kauniisti vihjailla, että meillä on pienet tilat ja mitään krääsää ei tarvittaisi, mutta tekee tuon varmaan tahallaan. ARGH! Tosi kiva sitten katsoa lapsia itku silmässä, kun lahja on mäsänä samantien...