Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei voi kysyä lahjatoiveita?
22.09.2009 |
saatiin juuri postista 4 muistipeli tähän huusholliin, niitä on tullut jo 2 v ja 3 v synttäreissä, nyt siis on 4 v... Lahjan lähetti kummipariskunta, joka ei koskaan kysy toiveita. Me ollaan myös heidän 9 v tytön kummit, ja kysyin ennen aina, mutta lopetin kun huomasin että he ei kysy.
Kyse ei ole rahasta tai lahjan arvosta, vaan lähettäisi ennemmin vaikka palapelin, koska ne on kuitenkin uusia kuvia.
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämä aloitus on sellainen jota en voi ymmärtää!!
Meillä ei ikinä jäädä pohtimaan monesko samanlainen peli tai lelu saatu lahja on! Olen pelkästään iloinen jos joku muistaa perheemme jäsenten merkkipäivinä. Ihan sama onko se kortti vai samanlainen lahja joka jo meillä on.
Tämän olen yrittänyt opettaa lapsillenikin. Eli kaikista lahjoista kiitetään ja vaikka synttäreilläkin saisi sellaisen mikä jo on tai mistä ei tykkää, niin sitä ei sanota ääneen vaan kiitetään kauniisti. Synttäreiden jälkeen voidaan sitten miettiä mitä ei niin mieluisalle lahjalle tehdään. Annetaanko serkulle (muuten vaan, ei lahjana) vai viedäänkö mökille tai mummolaan.
En ikinä kehtaisi nurista saaduista lahjoista! Vain silloin voisin äänen tuhahdella, jos lahja ei ole sopiva ikätasoltaan lapselle. Esim. vauvalelu 3 veelle tms.
Ja en edes itse aina muista kenelle ollaan ostettu mikäkin lahja. Lahjottavia lapsia meillä on tuttava- ja sukulaispiirissä n.20 ja sen lisäksi lasten kaverit, joten olen pahoillani jos annamme jollekkin samantapaisen lahjan kuin jo aiemmin on annettu! Pitäisikin alkaa pitämään kirjaa annetuista lahjoista...
Hieno juttu! Muuten et jaksaisi ärsyyntyä näin paljon yhdestä lahjasta! (Jonka kuitenkin saitte, mietipä niitä lapsia joita ei muisteta mitenkään)
Ei lasten syntymäpäivälahjat ole sellaisia asioita, joita aikuiset miettivät noin tunnontarkasti.
Ja voin kertoa, että vaikeassa elämäntilanteessa olin helvetin tyytyväinen, että meillä selvittiin tyipäätään hengissä. En todellakaan ensimmäisenä murheena pitänyt sitä saako hemmotellun äidin hemmoteltu mukelo varmasti toivelahjan, josta jopa kiittäisi synttäreillään. Tällä kaverillani on miehensä iso suku naapurissa ja hän jaksaa ilmeisesti pohtia moisia, mutta vakavasti sairaan lapsen tukiverkottomassa perheessä meikkisetit ja muistipelit ovat kyllä jonon hännillä.
Kasva aikuiseksi! Ja hanki elämä, joka ei pörrää nelivuotiaan lahjojen ympärillä.
Mutta yleensä katselen nämä synttärit ja joulut siltä kantilta, että kun niihin kuitenkin ihmiset tulee jonkun lahjan kanssa, niin se lahjatoiveita kyselevä saa jonkun hyvän vinkin jostain, mistä sankari tykkää, eikä niin, että saa jotain 5 minuuttia huvittavaa roinaa tai 5. muistipelin nurkkiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse epäilette että perheessä on jotain joka vie noiden vanhempien ajan ja energian ja sinä viitsit valittaa että antoivat lapsellenne lahjaksi muistipelin vaikka hänellä jo sellainen on! Voi elämä. Sun lapsen synttärilahjako tässä nyt on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta? Ja toinen mikä sulle tulee mieleen on olla loukkaantunut kun teille ei kerrota...
Hoh hoijaa, jos siellä nyt jotain rankkoja asioita salaillaan niin miten edes KEHTAAT pohtia lahjatoiveiden esittämistä kyselemättä?
Enpä ihmettele ettei teille haluta mitään kertoa.
Toisekseen en tajua mitä se haittaa jos on muutama ERILAINEN muistipeli? Vaihteluahan se on kun ei tarvi koko ajan samoilla korteilla pelata. Ostakaa itse ne Unot jos sellaset haluatte!
olen ihan aikuinen ihminen, omine murheineni, mutta jaksan kyllä naputtaa viestin ja kysyä toiveita.
Meillä on ollut vakaviakin murheita, mulla oli mm. kohdunulkoinen raskaus ja meinasin menettää munasarjan siinä, mutta kiitos kysymästä, nyt on aika hyvin asiat.
Huononakin jaksoin kyllä hoitaa tällaiset varsinkin niin, että tekstasin tai kysyi suoraan ja hommasin sen mitä toivottiin. Pääsi paljon vähemmällä, eikä kukaan toivonut mitään kohtuuttoman kalliita lahjoja.
Miltä lahjan antajista tuntuisi, jos tietäisivät, että lahja on esim. kierrätetty, myyty tms. ja tilalle ostettu joku muu? Ollaan nyt sovittu, että kun muistipelejä on jo niin monta, niin äiti antaa tämän jollekin muulle lapselle, ja ostetaan tilalle uno-pelikortit tai joku muu kiva peli. Kiitetty on jo, tekstarina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ihan aikuinen ihminen, omine murheineni, mutta jaksan kyllä naputtaa viestin ja kysyä toiveita. Meillä on ollut vakaviakin murheita, mulla oli mm. kohdunulkoinen raskaus ja meinasin menettää munasarjan siinä, mutta kiitos kysymästä, nyt on aika hyvin asiat. Huononakin jaksoin kyllä hoitaa tällaiset varsinkin niin, että tekstasin tai kysyi suoraan ja hommasin sen mitä toivottiin. Pääsi paljon vähemmällä, eikä kukaan toivonut mitään kohtuuttoman kalliita lahjoja. Miltä lahjan antajista tuntuisi, jos tietäisivät, että lahja on esim. kierrätetty, myyty tms. ja tilalle ostettu joku muu? Ollaan nyt sovittu, että kun muistipelejä on jo niin monta, niin äiti antaa tämän jollekin muulle lapselle, ja ostetaan tilalle uno-pelikortit tai joku muu kiva peli. Kiitetty on jo, tekstarina. ap
minä en koskaan mieti tai kysy toiveita.
Ostan kaverisynttärien lahjat könttänä yleensä ulkomailta ja jaan kaapista niin kauan kuin tavaraa riittää.
Kummipojalle lähetän rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiaa on yritetty kysyä, monta kertaa, tyyliin "onkos teillä kaikki ihan hyvin, kun teistä ei enää kuulu mitään". Hymistellään vaan, ei kerrota mitään. Joko ei oo mitään ja ei vaan miellytetä rouvaa, tai on jotain, ja kulissit on vaan oltava pystyssä, kunnes romahtaa...
Ihmettelin myös, että miksette käyneet sen risteilyn yhteydessä meillä, oltaisiin tehty ruuat ym. kuten ennenkin, siihenkin vaan jotain välttelyä.
Elokuussa nähtiin heitä monta päivää, ja mitään ihan älyttömän vakavaa ei näkynyt. Tosin ei oltu yötä siellä, mutta kuitenkin syötiin siellä pari kertaa ja yksi päivä melkein kokonaan. Siis että lapsi olisi lääkityksessä tai sairaan oloinen. Kauhean hiljainen ja ujo, niin kuin aina ennenkin.
ap
Itse epäilette että perheessä on jotain joka vie noiden vanhempien ajan ja energian ja sinä viitsit valittaa että antoivat lapsellenne lahjaksi muistipelin vaikka hänellä jo sellainen on! Voi elämä. Sun lapsen synttärilahjako tässä nyt on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta? Ja toinen mikä sulle tulee mieleen on olla loukkaantunut kun teille ei kerrota...
Hoh hoijaa, jos siellä nyt jotain rankkoja asioita salaillaan niin miten edes KEHTAAT pohtia lahjatoiveiden esittämistä kyselemättä?
Enpä ihmettele ettei teille haluta mitään kertoa.
Toisekseen en tajua mitä se haittaa jos on muutama ERILAINEN muistipeli? Vaihteluahan se on kun ei tarvi koko ajan samoilla korteilla pelata. Ostakaa itse ne Unot jos sellaset haluatte!
Kokevat että olet materian ja minäminän ympärille kääriytynyt turhake, joka jaksaa näprätä nukkekodin vessastakin ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä kysyn kyllä aina, jos en kerää jotain tiettyä jollekin tai oo todella hyvä idea itsellä, ja tiedän ettei heillä ole.
Nämä ei ole kaverisynttärit kuitenkaan.
ap
minä en koskaan mieti tai kysy toiveita.
Ostan kaverisynttärien lahjat könttänä yleensä ulkomailta ja jaan kaapista niin kauan kuin tavaraa riittää.
Kummipojalle lähetän rahaa.
Toivoisin ennemmin ei-materiaalisia lahjoja lapselle, kuten että veisivät teatteriin tai ylipäätään antaisivat aikaa.
He pitivät musta niin kauan, kun en ollut raskaana. Ennemmin jopa paljon.
Mietin sitäkin joskus, että onko se nyt se ongelma, että he eivät saa toista lasta vaikka haluaisivat. Että me oltiin aiemmin turvallinen vähän nuorempi pari, joka ei oo lastentekoiässä. Ja kun meille tuli ajankohtaiseksi lapset, niin kummitäti on kateellinen, vaikka kyse oli ekasta lapsesta. Ja nyt vielä enemmän, kun olen nyt viikoilla 30+4, niin se harmittaa. He olivat todella kylmiä kun olin sairaalassa sen kohdunulkoisenkin takia.
Koska mitään riitaa ei ollut, ei mitään syytä etääntyä, paitsi se että olin raskaana ja nyt meillä on lapsi.
ap
Kokevat että olet materian ja minäminän ympärille kääriytynyt turhake, joka jaksaa näprätä nukkekodin vessastakin ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usein kysele lahjatoiveita pieniltä lapsilta.. meillä on 3 lasta, jotka ravaavat synttäreillä. Minä minä minä ostan isomman määrän lahjoja kerrallaan silmälläpitäen / miettien tulevia synttäreitä ja lasten ikätasoa. Ei minulla ikävä kyllä ole aikaa juosta ostamassa lahjoja jokaiselle äidin pikku mussukalle erikseen. Esim. tytön kavereille ostan sellaisia lahjoja, joista meidän tyttö pitäisi - eli sellaisia mitkä ovat nyt IN (enkä todellakaan soittele ja kysele onko teillä sitä ja tätä Brazia tms.).
Jos tulee toiveita / esim My Little Pony kutsukortti ostan jotain aiheeseen liittyvää..
Isommille lapsille / sisarustemme lapsille, joille ostamme kalliinpia lahjoja kyselen kyllä toiveet. MUTTA ei mieltä yleensä kukaan kysele, mitä lapset toivovat / en minä kehtaa kyllä sanoakaan että meillä toivotaan tätä ja tätä (paitsi sisarelleni ja isovanhemmille ja tietty kysyttäessä). Ohjaan toiveita esim. lähettämällä kutsukortin varustettuna lapsen kulloinkin kiinnostuksen alla olevalla kuvalla. Nyt esim. lähti Hello Kitty kutsut...
ja itse ajattelen niin, jos meille tulee Hello Kitty -kutusu - ostan Hello Kitty kamaa - ei voi mennä pieleen...
Meillä myös opetetaan, että kaikkeen mitä saa lahjaksi täytyy olla tyytyväinen ja kiittää. EN koskaan sanoisi lahjan antajalle, etten tykkää jostain ja eikö pääasia ole, että lapsi tykkää eikä sillä väliä onko meillä jo jotain "vähän samanlaista" ja ihan samoja tavaroita olemme vieneet mökille / isovanhemmille, jotta sielläkin on leluja.
että hekin ovat hätkähtäneet piirteitäsi äitinä. Et kuulosta kovin mukavalta äidiltä.
Etkä muuten kuulosta kovin kivalta ihmiseltäkään. Ei elämä ole mikään kilpailu, eikä ihmisiä voi tuolla lailla luokitella. Täytyyhän tuollaisen asenteesi paistaa kauas!
olen varmaan jo kirjoittanut, että kyseessä on mieheni veli + vaimonsa, eli sisaruksen lapsi, joka sattuu olemaan myös kummilapsi.
Ei ole siis mikään kaverisynttäri.
Lahjasta on jo kiitetty.
ap
en usein kysele lahjatoiveita pieniltä lapsilta.. meillä on 3 lasta, jotka ravaavat synttäreillä. Minä minä minä ostan isomman määrän lahjoja kerrallaan silmälläpitäen / miettien tulevia synttäreitä ja lasten ikätasoa. Ei minulla ikävä kyllä ole aikaa juosta ostamassa lahjoja jokaiselle äidin pikku mussukalle erikseen. Esim. tytön kavereille ostan sellaisia lahjoja, joista meidän tyttö pitäisi - eli sellaisia mitkä ovat nyt IN (enkä todellakaan soittele ja kysele onko teillä sitä ja tätä Brazia tms.).
Jos tulee toiveita / esim My Little Pony kutsukortti ostan jotain aiheeseen liittyvää..
Isommille lapsille / sisarustemme lapsille, joille ostamme kalliinpia lahjoja kyselen kyllä toiveet. MUTTA ei mieltä yleensä kukaan kysele, mitä lapset toivovat / en minä kehtaa kyllä sanoakaan että meillä toivotaan tätä ja tätä (paitsi sisarelleni ja isovanhemmille ja tietty kysyttäessä). Ohjaan toiveita esim. lähettämällä kutsukortin varustettuna lapsen kulloinkin kiinnostuksen alla olevalla kuvalla. Nyt esim. lähti Hello Kitty kutsut...
ja itse ajattelen niin, jos meille tulee Hello Kitty -kutusu - ostan Hello Kitty kamaa - ei voi mennä pieleen...Meillä myös opetetaan, että kaikkeen mitä saa lahjaksi täytyy olla tyytyväinen ja kiittää. EN koskaan sanoisi lahjan antajalle, etten tykkää jostain ja eikö pääasia ole, että lapsi tykkää eikä sillä väliä onko meillä jo jotain "vähän samanlaista" ja ihan samoja tavaroita olemme vieneet mökille / isovanhemmille, jotta sielläkin on leluja.
Meilläkin lahjottavia lapsia 15 ja kaikille siis hankitaan joulu- ja synttärilahjat.
Joskus kysyn, mitä haluavat, joskus annan mitä itse haluan. En halua olla mikään lahja-automaatti, jolta voi tehdä tilauksia.
Jos lahja ei kelpaa, niin voi voi. Ihme kiittämättömiä tyyppejä liikenteessä.
Kyllä se on lapsenkin hyvä oppia, että kiittää siitä, mitä saa. Huolimatta siitä, onko se just The Thing. Vanhemmat voi ostaa lapsilleen, mitä haluavat.
Huh huh.
Ensi jouluna annan kaikille Toisenlaisen lahjan, leluja köyhien maiden lapsille ja jos oikein jaloksi heittäydyn, jotain pientä kivaa, esim. kirjan.
mutta tämä aloitus on sellainen jota en voi ymmärtää!! Meillä ei ikinä jäädä pohtimaan monesko samanlainen peli tai lelu saatu lahja on! Olen pelkästään iloinen jos joku muistaa perheemme jäsenten merkkipäivinä. Ihan sama onko se kortti vai samanlainen lahja joka jo meillä on. Tämän olen yrittänyt opettaa lapsillenikin. Eli kaikista lahjoista kiitetään ja vaikka synttäreilläkin saisi sellaisen mikä jo on tai mistä ei tykkää, niin sitä ei sanota ääneen vaan kiitetään kauniisti. Synttäreiden jälkeen voidaan sitten miettiä mitä ei niin mieluisalle lahjalle tehdään. Annetaanko serkulle (muuten vaan, ei lahjana) vai viedäänkö mökille tai mummolaan. En ikinä kehtaisi nurista saaduista lahjoista! Vain silloin voisin äänen tuhahdella, jos lahja ei ole sopiva ikätasoltaan lapselle. Esim. vauvalelu 3 veelle tms. Ja en edes itse aina muista kenelle ollaan ostettu mikäkin lahja. Lahjottavia lapsia meillä on tuttava- ja sukulaispiirissä n.20 ja sen lisäksi lasten kaverit, joten olen pahoillani jos annamme jollekkin samantapaisen lahjan kuin jo aiemmin on annettu! Pitäisikin alkaa pitämään kirjaa annetuista lahjoista...
olenko mukava äiti tai ihminen, vaikeaa itse arvioida.
Olin heistä kiva ennen. Kukaan muu ei ole kaikonnut. Päinvastoin, olen saanut äitinä uusiakin ystäviä ja mua yleensä kehutaan täyspäiseksi ja mukavaksi & tasapuoliseksi äidiksi kyllä.
Siskoni kanssa olen tätä pohtinut ja hän oli se, joka arveli että on lapsettomuusongelma (hänellä itsellään oli). Siskon mielestä jotkut jutut viittaa siihen, kuten että he olivat 10 v naimisissa ennen kuin se lapsi antoi kuulua itsestään, heillä oli ensin tulossa kaksoset, mutta toiselta ei kuulunut syke kovin kauaa.
Mulla oli heihin tosi hyvä asenne, enhän muuten oltaisi heitä kummiksi pyydettykään. Nyt kun yhteydenpito on heidän osaltaan ollut tätä mitä on, olen käynyt miettimään miehen kanssa, että mikä on vialla. Onko heillä jotain vialla, ja jos on, miksi ei puhuta mitään edes veli läheiselle veljelle? Vai mikä on ongelma.
He itse ovat aika lievästi sanottuna takertuvaisia vanhempia, vähän ylisuojeleviakin. Meidänkin vajaa 4 v tyttö sai kokeilla osaamisen rajojaan tarkemmin esim, uidessa elokuussa kuin eidän 9 v tyttö.
Ja heidän tyttö on hiljainen ja ujo ihan äärimmäisyyteen asti, ollut aina. Nukkuu edelleen heidän kanssaan samassa huoneessa. On hänellä omakin huone, muttei nuku siellä.
Ja kun oli 5 v neuvolassa, jotain terapiaa tuli, mutta se paljastui vähän vahingossa ja sitten siitä vaiettiin. Ja se oli niihin aikoihin kun olin just käynyt odottamaan lasta, ja etääntyminen alkoi silloin. Kun lapsi syntyi, kävivät ristiäisissä + seuraavan kerran 1 v synttäreillä. Me käytiin heidän vauvan luona kerran ennen ristäisiäkin, ja varmaan 2 kuukauden välein.
ap
että hekin ovat hätkähtäneet piirteitäsi äitinä. Et kuulosta kovin mukavalta äidiltä.
Etkä muuten kuulosta kovin kivalta ihmiseltäkään. Ei elämä ole mikään kilpailu, eikä ihmisiä voi tuolla lailla luokitella. Täytyyhän tuollaisen asenteesi paistaa kauas!
Ihan kohtuutonta solvaamista av-mammatyyliin.
Musta on ok kysyä lahjatoiveita kummilapselle. Jos ei kysy, niin tulee virheostoksia. Vääriä kokoja tai monta samaa lahjaa. Ei kai kukaan sitäkään halua.
Mitä tulee tuohon eristäytymiseen, niin itse veikkaan myös sitä lapsettomuutta syyksi, varsinkin kun kerroit nuo kaksos-jutut ja pitkän avioliiton ennen lasta. Joskus se saa aikaan tuollaista takertuvaisuutta. Jos olette paljon nuoremmat, niin lapseton voi katkeroitua siitäkin, että ehditte saamaan enemmän lapsia. Itselläni oli kaveri, joka myös otti etäisyyttä heti kun itse tulin raskaaksi. Vaikka hänellä itsellä oli lapsi, hoidoilla saatu.
Voihan se olla muutakin, avioero tulossa tms.
Alue: Aihe vapaa
Harmi homma kun eivät kysy lahjatoiveita, mutta kuitenkin muistavat. Meillä lasten kummit eivät välttämättä muista lapsia ollenkaan. Kun kutsutaan synttäreille, he ovat aina sairana. Myöskään lahjaa ei osteta jälkikäteen saatikka lähetellä. Itse kyllä lähetän postitse jos en pääse synttäreille. Meitä on niin moneksi...