Miten kieltäytyä työhaastattelussa kohteliaasti työstä?

vaikuttaa siltä, että tämä ei taida olla minulle sopiva työ"

olla palkkaamassa. Joten "no worries" ei sun tarttee just sillä sekunnilla sanoa mitään.

keskustelussa ikäänkuin yhdessä päädytään siihen, että työ ei ollutkaan sitä mitä hait.

"vetää pois". Olen itsekin joskus tätä tehnyt. Harvemmin hakuilmoituksessa käy ihan tarkkaan työtehtävät ilmi ja jos työt ei kuullosta kiinnostavalle, olen ilmoittanut, että haluan vetäytyä hakuprosessista.



Tiedän jopa tapauksen, jossa hakupaperit pois vetäneelle on tarjottu haastavampaa työtehtävää samassa organisaatiossa myöhemmin. Eli työtehtävästä kieltäytyminenkin on ihan sallittua.

Jos olet jo varma tilanteessa, niin sitten sanot, että en usko tämän työn olevan minua varten.



Voit toki odottaa myös, että tarjoavatko ja kertoa sitten.

"Vieläkö olet tämän keskustelun perusteella kiinnostunut paikasta?" Joten suoraan kysymykseen voi ihan suoraan vastata joko kyllä tai ei.

Menen pakollisiin työhaastatteluihin spurgun näköisenä (vaatteet haisee oluelle ja röökille, kauluksilla on lihapiirakan rippeet)käyttäydyn epämääräisesti ja vastailen: " no emmä oikein tiiä" tai no ehkä". Palkitsen itseni pizzalla ja korilla kaljaa. Näin saan ansaittua työmarkkinatukeni.

Minä lähetin haastattelun jälkeen haastattelijalle lyhyen ja kohteliaan sähköpostiviestin, jossa kerroin pohtineeni asiaa ja todenneeni että en ole oikea ihminen tähän työhön. Toisen kerran mailasin saaneeni toisen niin hyvän työtarjouksen että siihen oli pakko suostua. Tämä siis pian haastattelun jälkeen ennen kuin työtarjous tai kielteinen kiitos-hakemuksestanne -kirje (mistäs minä tiedän olisivatko valinneet) olisi tullut perille.

kun olin sijaisena yksityisessä päiväkodissa silloin tällöin mieheni ollessa vapaalla pystyen hoitamaan lapsia. Lapset olivat 4v ja 1,5v.



Johtaja olikin päättänyt minun työssäolostani 5 päivää viikossa, ainakin 8kk ajan. Sellaisen käsityksen sain, kun hän soitti ollessani välillä taas kotona.



Koetin selittää, etten ala vakituiseen työhön lasten ollessa näin pieniä, sillä autottomana en pysty lapsia kuljettamaan hoitoon. Asumme maalla, josta junalla kävin tekemässä sijaisuuksia, ajoin pyörällä aemalle, ei pyrään kahta lasta mahtunut...



Johtaja ei jäänyt neuvottomaksi kuultuaan selitykseni, hän ehdotti että ottaisin lapset mukaani silloin kun isä ei ole hoitamassa, pari-kolme kertaa viikossa. Koska bussiyhteys oli muutaman sadan metrin päässä, menisin johtajan mielestä ensin bussilla seuraavaan kaupunkiin asemalle lasten kanssa, vaihtaisin junaan ja koska määränpäässä asema oli myös kaukana, tulisi joku aina hakemaan asemalta.



En saanut johtajaa uskomaan etten aloittaisi, vaan jatkaisin satunnaisia sijaisuuksia. Minua vaivasi ja "otti päähän" kun johtaja ei tajunut etten todellakaan voi. Valvoin välillä ja mietin kuinka saan sanani perille niin, että johtaja vihdoin jättää rauhaan. Soitin ja selitin, kuinka ihmeessä hän kuvitteli minun ehtivän näihin kulkuneuvoihin rattaiden kanssa, kuljettaja käy laittamassa rattaat alas kun on maalaisbussi jne.



Sitten, olin taas sijaisena. Täällä päiväkodissa kävi toisinaan vierailijoita, niin nytkin. Johtaja kulki ohitseni vieraiden kanssa ja tervehti, jolloin siinä samassa minulta pääsi oikein kuuluvasti -En tee kuin sijaisuuksia, en käy työssä joka päivä ennen kuin lapset ovat vanhempia. Johtaja nyökkäsi siinä vierailijoiden keskellä eikä alkanut väittämään vastaan enää, kuten puhelimessa aina. - Huh, olipa hyvä sauma läväyttää tämä minua vaivaava asia, nyt ainakin meni perille.