Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkera tyttäreni koulumenestyksestä. Olen kateellinen tyttäreni ystävän koulumenestykselle.
21.09.2009 |
Tyttäreni 13.v käyttää kotitehtäviin aikaa 1-3h. Kevään todistuksen keskiarvo oli 7.7. Hänen ystävällään kotitehtäviin menee joko 10-30min. Hänen todistuksensa keskiarvo oli keväällä 8.9.
Kohta hän tulee kylään pirteänä "auttamaan" tytärtäni kun hän on niin hidas. Sitten lähtevät kaupungille. Olen varma että tyttärestäni tulee ammattikoululainen ja hänen ystävästä akateeminen rikas nero.
ÄRSYTTÄÄ tilanteen epäreiluus! Alan olemaan oikeasti kohta sitä mieltä että rikkaita pitäisi verottaa enemmän vaikka se koskisikin meidän perhettä. En oikein kykene jäsentämään tunteitani nyt tällähetkellä vituttaa..
Kommentit (46)
Mahtava kaveri tyttärelläni. Heidän yhteinen kotitehtävien teko on tuottanut tulosta tyttö on tuonut jo kiitettäviä kokeista :)
Pitää palkita shoppailu rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että olet jonkun tietyn testatun ryhmän parhaan viiden prosentin joukossa, ei kerro sinun tasostasi sinällään mitään.
Siis jos tämä ei ollut provo, niin ole ylpeä tyttärestäsi, että hän osaa tehdä järjestelmällistä työtä opiskelunsa eteen. Mitä väliä sillä on, paljonko naapurin tyttö käyttää aikaa samaan läksyyn vain oman tyttösi opiskelun pitäisi kiinnostaa sinua.
Olen itse joutunut opiskelemaan aina kohtuullisen paljon asiat oppiakseni. En todellakaan kuulu siihen ryhmään, jotka eivät koskaan lue kokeisiin ja hups vaan 10 tuli :) En myöskään pidä itseäni mitenkään erityisen älykkäänä. Ihan normi älynlahjoilla olen varustettu. Lähinnä kait olen sitkeä puurtaja. Ja kyllä se lukio, yliopisto ja tuomioistuinharjoittelu on ihan mallikkaasti sujunut ;)
Ne kiltit kympin tytöt eivät pärjää. Usein ei-niin-hyvät ovat loistavia johtajia, erityisesti pojat.
ovat nykyisin esimerkiksi lääkäreitä ja professoreita. Juuri tänään yksi kouluaikojeni kympin poika nimitettiin Aalto-yliopiston vararehtoriksi. En muista omilta kouluajoiltani (yli 25 vuotta sitten) yhtään kympin oppilasta, jolla nyt menisi heikosti.
... koulutus taas jollekin.
Mieheni ja itse olemme akateemisia. So what? Sisaremme eivät. Samanlaisia mulkeroita tässä ollaan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 10 tyttö, tosin jo yli 40 v ja menestynyt elämässä. Palkka on hyvä ja työ vastuullinen, että terveiset niille hiirulaiskatkeroitsijoille vaan. Poikani on 13 v ja kantaa kotiin kaikista koeista 10-. Poika ei tee mitenkään erityisesti töitä, mutta hoitaa läksynsä aika nopeasti. Pitäisin koulumenestystä tuloksena tehokkaasta ajankäytöstä, loogisesta ajattelusta ja yleisestä älykkyydestä. Itse muistan kouluaikana ihmetelleeni kuin joku on niin "tyhmä" että ei tajua matematiikkaa. Jos tajuaa niin ei tarvitse tuntikaupalla nykertää. Samalla tavalla näkisin työelämässä, että pärjää johto tehtävissä jos on loogista älykkyyttä eli siis tajuaa miksi jonkin asia on niin kuin se on. Esim koulumenestys. Tyttärelläsi on varmasti hyvä tulevaisuus ja tarpeellinen ammatti tiedossa. Tyttären kaveri voi päätyä sitten johonkin vaativaan tehtävään. Ei kai siitä kannata olla katkera. Et varmaan itsekään toimi missää vaativassa tehtävässä. Raha ja vastuu kulkevat käsikädessä.
Meillä otetaan rennosti. Luetaan sitä mitä halutaan.
Ostetaan tai lainataan kirjastosta. Koulusta viis ihminen on kypsä kouluihin vasta murrosiän jälkeen, kun hormoonit ei häiritse keskittymistä.
Täytyy sanoa että on eri motivaatiot opiskeluun ja työntekoon kun on jo teininä hankittu vauva.
Löytyy syy menestyä. Ilman lastahan voisi vain vetää lonkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimäinen poikaystävä ilmaantui kun koulut alkoivat. Numerotkin on pudonneet. Tyttäremme huoneessa haiskahtaa seksi,(muna) kun käyn sielä tyhjentämässä roskiksen.
Pitää odottaa että alkuhuuma laskee ja koulunkäynti alkaa kiinnostaa. Onneksi sinulla ap ei ole samaa ongelmaa.
itsellä oli aina 7.5 pintaan tai alempikin. Myös lukiossa. Ekan kerran päätin lukea Yo-kirjoituksiin ja kirjoitin luokan parhaat arvosanat. Minä olin myös AINOA meidän luokalta, joka meni yliopistoon. Nyt controllerina suuressa kansainvälisessä yrityksessä VAIKKA peruskoulun keskiarvo alle 7.5.
Ne 8-9 keskiarvoiset ovat nyt kaupan kassoina tai sairaanhoitajina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo luovuttanut, olen varma, että poikani menee amikseen, ja luokkatoverinsa - lähes kaikki - lukioon. Pienenä poika sanoi, että hänkin sitten isona pitää vappuna samanlaista hattua ku äiti, mutta näin ei tule valitettavasti käymään.
Poika lukee kokeisiin (on myös 13 v) monta iltaa, silti tulokset ovat 6-7, kun taas kaverinsa ei juurikaan joudu lukemaan, ja aina tulee kiitettäviä. Mut sille ei vaan voi mitään. Näillä vaan on mentävä.
Minun esikoiseni oli luokkansa paras alakoulussa. YOpettajat kehottivat hakeutumaan yläkouluun, jossa oli enemmän tuntejaerityislahjakkuutta vaativassa aineessa. Siitä alkoi alamäki. Nuori ei saanut ainuttakaan kaveria, häntä kiusattiin rankasti. Koulu ei saanut kiusaajia aisoihin. Opettajat alkoivat syyllistää nuorta, kun hän ei kyennyt ottamaan kontaktia niihin mukaviin luokkatovereihin. Jotka aukoivat päätään kaiket välitunnit ja tönivät joka välissä. Kasille vaihtoi koulua, mutta samantapainen homottelu jatkui. Nyt ei ole koulussa, eikä motivaatiota muuhun kuin siihen omimpaan juttuunsa. Toivottavasti se vie jonnekin joskus.
Ap. ole onnellinen, sinulla on ahkera tytär, jolla on ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin tuollainen "kympin tyttö", jolle kaikki (ehkä matematiikkaa lukuun ottamatta) oli aina helppoa. Läksyt saatoin tekaista nopsaan koulubussissa aamuisin, ja kokeisiin luin vähemmän kuin suurin osa kavereista. Lukion päästötodistuksen ka. 9.9.
Musta ei kuitenkaan tullut mitään "uraohjusta", vaan keskipalkkainen humanisti. Suoraan sanoen en olisi varmaan jaksanutkaan ahkeroida jossain oikeustieteellisessä, vaikka periaatteessa olisi ollut siihen mahdollisuudet.
Sääliksi käy näiden hikipinkojen elämä. Meillä otetaan rennosti. Luetaan sitä mitä halutaan. Ostetaan tai lainataan kirjastosta. Koulusta viis ihminen on kypsä kouluihin vasta murrosiän jälkeen, kun hormoonit ei häiritse keskittymistä. Täytyy sanoa että on eri motivaatiot opiskeluun ja työntekoon kun on jo teininä hankittu vauva. Löytyy syy menestyä. Ilman lastahan voisi vain vetää lonkkaa.
...eihän kukaan vanhempi ihan aikuisten oikeasti voi ajatella noin kuten ap kirjoittaa.
Tyttö on AHKERA sekä innostunut asiasta (siis koulusta tässä tapauksessa), ja jos pelkästään sillä pärjää elämässä pitkälle. Se, että joku ei juuri peruskoulussa läksyihin panosta ja silti pärjää kuten ystäväsi tyttö, ei todellakaan edes kerro tulevasta urasta tms. juuri mitään. Aika moni muksu nimittäin pärjää peruskoulussa vastaavasti.
Ja se tärkein juttuhan tässä on se, että onko SINUN onnellisuutesi jatkossa kiinni siitä, että tuleeko lapsestasi esim. lääkäri vai lähihoitaja?? Riippumatta siitä edes että miten onnellinen lapsi on? Sinulla taitaa itselläsi olla erittäin huono itsetunto.
Luulisi että normaali itsetunnolla varustetulle vanhemmalle oman lapsen onnellisuus elämässä olisi se tärkein seikka, ei se mikä hänen ammattinsa on!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti perus duunari teollisuuden puolella tienaa enemmän kuin esim opettajat. Sitäpaitsi nykyisin voi ammattikoulun jälkeen pyrkiä ammattikorkeaan ja sieltä sitten yliopistoon.
Ja sitä paitsi elämä on epäreilua, toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset
T: Lukihäiriöinen
minusta tuonikäisten ei pitäisi seurustella.
Minun tytär ei tuossa iässä seurustele ikää pitää olla vähintään 18v ja muuttanut kotoa pois.
Kaikille sama palkka. Kaikki eivät ole tasa-arvoisia koulumenestyksen suhteen vaikka tekevät töitä kaksinkertaisesti.
Sama palkka jokaiselle myös johtajille!
Niin kauan kun tämä ei toteudu en tee töitä pätkääkään!
...eihän kukaan vanhempi ihan aikuisten oikeasti voi ajatella noin kuten ap kirjoittaa.
Tyttö on AHKERA sekä innostunut asiasta (siis koulusta tässä tapauksessa), ja jos pelkästään sillä pärjää elämässä pitkälle. Se, että joku ei juuri peruskoulussa läksyihin panosta ja silti pärjää kuten ystäväsi tyttö, ei todellakaan edes kerro tulevasta urasta tms. juuri mitään. Aika moni muksu nimittäin pärjää peruskoulussa vastaavasti.
Ja se tärkein juttuhan tässä on se, että onko SINUN onnellisuutesi jatkossa kiinni siitä, että tuleeko lapsestasi esim. lääkäri vai lähihoitaja?? Riippumatta siitä edes että miten onnellinen lapsi on? Sinulla taitaa itselläsi olla erittäin huono itsetunto.
Luulisi että normaali itsetunnolla varustetulle vanhemmalle oman lapsen onnellisuus elämässä olisi se tärkein seikka, ei se mikä hänen ammattinsa on!!
Ei ollut provo ei. Kirjoitin alotuksen vain epätoivon vimmassa.
Nythän tilanne on muuttunut tyttäreni saa hyviä numeroita ja seurustelee pojan kanssa. Läksyjen luku ja kokeisiin tenttaileminen on vähentynyt sillä kuhertelu poikaystävän kanssa vie aikaa. Numerot ovat silti kiitettäviä.
Käy muuten selväksi tuolla keskivaiheella keskustelua etten enää ajattele noin vaan kirjoitin väsyneenä.
Lukisit sinäkin koko keskustelun/luja kuin vain aloituksen.
Alue: Aihe vapaa
kohtaan ap!
Esim minä olen ollut aina todella huono koulussa - melkein häirikkö, varmaan nykyinen diagnoosi olisi adhd, päässyt C:n yo:ksi 6,7 ka:lla. Ja yllättäin kaikki monen tunnin palikkatestit mitä mulle on työnhakutilanteissa tehty nyt aikuisena paljastaa että mä olenkin 5% fiksuimpien joukossa:) Eikä tuo huono todistus ole estänyt etenemistä työelämässä, ihan ok olen pärjännyt.
Mun mielestä 7.7 on ihan hyvä! Mulla itselläni on 3 lasta joiden ka:t vaihteli 8.0 -9.2 välillä ja yksi valmistui ammiksesta, toinen amk:sta ja kolmas pyrkii yliopistoon. Silti tämä tuleva akateemikko ei todellakaan ole porukan fiksuin muuten kuin teoriassa!