¤¤¤Syyskuun sydämet vko 39¤¤¤
Heippa kaikille!
Täällä vielä kärvistellään yhtenä kappaleena. Tänään oli äitipolilla sydänkäyrää ja kaikki ok mitä nyt vauva jälleen hieman unelias. Omenamehulla virkosi. Torstaina aika lääkärille ja sitte onki jo käynnistys edessä. Alkaisipa syntymään sitä ennen!
Sims 40+3
Kommentit (36)
Täällä edelleen ollaan aika turhautuneita, tekemisen puute vaivaa ja mies saa siitä kärsiä, kun tiuskin ja äyskin sille. Riitelyksi meinaa mennä väkisin melkein joka päivä, kun mulla on niin hankala olla, kun ei ole mitään järkevää tekemistä eikä mies anna tehdä mun mitään raskasta. Kun ei vaan jaksa maata ja olla. Hyvä että päästää edes mua koiran kanssa enää lenkille...
Tiistaina tuli vessassa käydessä iso "kasa" limaa pyyhkiessä ja pieni tippa verta. Mulla tuli heti mieleen, että voisko se olla limatulppa. Noh, mutsini soitteli silloin illalla ja sanoin sille, että noin tapahtui. Se oli ihan vauhkona, että mun täytyy soittaa synnärille ja kysyä siitä, mutta mitään ei ole edelleenkään tapahtunut sen liman irtoamisen jälkeen. Toki supistuksia tulee varsinkin iltaisin, mutta ei mitään muuta. Ja kun en itsekään tiedä, oliko se limatulppa vai ei, mitä se lima oikein oli. Valkkaria se ei ainakaan voinu olla, koska koostumus oli aivan erilaista...
No, mutsini on sitten tuon tiistain jälkeen soitellu mulle pari kertaa päivässä ja mua oikeesti on alkanut rassaamaan se, kun kyselee koko ajan. Ei tee kohta mieli vastata puhelimeen sille. Täytyykin illalla soittaa sille ja sanoa, että lopettaa tuon turhan hössötyksen ja rauhottuu tuon soittelemisen kanssa.
Menee muuten hermot! Mutta nyt lähden käymään postissa ja kaupassa ostamassa leivontatarpeita, niin saan illan kulumaan leipomisen merkeissä, kun ei mitään muutakaan järkevää keksi. Huomenna kävis kaupungilla, jos jaksaa.
Aargh... Tuskastuttavia on kyllä nämä viimeset päivät, olenhan ollut jo pois töistä melkein kaksi kuukautta, kun pidin eka kesäloman ja sitten jäin äippälomalle...
Syntyisipä jo se pikkunen :)
Suski 39+2
meille klo 0.10 toisella käynnistyskerralla! :) Poika painoi 4110g ja pituutta löytyi 53cm.
Synnytys itsessään kesti vain 5,5 tuntia ja ponnistusvaihekin puoli tuntia. Kerron tässä vaan lyhkäisesti koko synnytystapahtuman koska olemme tänään juuri kotiutuneet vauvan kanssa joten väsynyt on vielä.
Tosiaan käynnistys aloitettiin maanantaina klo 8 maissa aamulla. Toisen käynnistyspilllerin jälkeen klo 12 aikaan lapsivedet menivät ja klo 19 alkoivat ensimmäiset KUNNON supparit! En enää muista mihinkä aikaan minut siirrettiin synnytyssaliin, on koko synnytys vieläkin vähän sumussa minun osalta :D
Ilokaasulla aloitettiin kivunlievitys sitten ja se saikin minut ekalla kerralla vaan kikattelemaan ja puhumaan sekavia. Kauaa ei sitten enää kikateltukaan koska kivut olivat niin kovat n.tunnin päästä että epiduraalipuudutus sitten laitettiin ja se oli ehkä maailman ihanin tunne mitä olen koskaan tuntenut!! Avautumisvaihe meni mun osalta todella nopeasti koska ei aikaakaan kun huusin jo kätilölle että on pakko ponnistaa. Tarkasti sitten tilanteen ja ilmoitti että kunnolla ollaan auki ja voin ruveta ponnistamaan.
Ponnistusvaihe oli niin kamalan kivulias että sen ajatteleminenkin vielä tällä hetkellä sattuu. Varsinkin siinä vaiheessa kun piti pää ponnistaa ulos, kipu oli aivan sanoinkuvaamaton. Välilihanleikkaus piti tehdä joten tässä nyt kärvistellään pienissä kivuissa kun tikit ovat haarovälissä ja pari kivuliasta peräpukamaa :/ Voin sanoa suoraan että ihan heti en tätä tunnetta halua kokea!
Synnytyksen jälkeen jouduin olemaan vuodepotilaana vuorokauden ajan koska hb oli laskenut verenhukan takia niin alas että kun minua patistettiin suihkuun synnytyksen jälkeen, pyörryin lattialle! Ja sama meinasi tapahtua toistamiseen kun yritin aamulla nousta sängystä vessaan. Onneksi kätilö sai juuri minut kiinni ennen kun meinasin taas moikata lattiaa :D Eli kaksi pussia verta tiputettiin minuun. Sen jälkeen olo olikin kuin uudesti syntynyt!
Siinä lyhyesti siis tämän neidin synnytys! Tiedän, tarina oli sekava mutta niin on vielä tämän tytön pääkoppakin tästä kaikesta :D
Nyt onneksi kotona pikkuisen kanssa
Ja kiitos elävästä synnytyskertomuksesta - huh! :)
Täällä edelleen koossa : 41+2! Eilen oli viimeinen neuvola, sunnuntaina äitipolille yliaikaiskontrolliin. Etenkin iltaisin supistelee (kivuttomasti) paljon, mutta ei mitään sen kummempaa. Ei ainuttakaan kipeää supparia. Näillä mennään! Toivon kovasti tietysti, että jotain tapahtuisi ennen sunnuntaita ja pääsisi tästä siunatusta tilasta... :)
Unnika 41+2
Heipat!
Ihana poikavauvamme syntyi viikko sitten torstaina 17.9. (Viikot tuolloin 41+5.) Pituutta 50cm ja painoa 3825g. Kotiuduimme lauantaina ja nyt elelemme uudenlaista arkea. Vauva on hurmannut ainakin minut aivan tyystin! :)
Nyt kuuluu taas äkinää - on mentävä.
Onnea kaikille vauvan saaneille ja voimia odotukseen toisille!!
Nurmeliini
Poika tuli!Ja ihana tulikin!Eli pe 18.9 syntyi ja laskettuna päivänä.
Kävin vielä aamusta neuvolassa ja lasten kanssa ulkoilin.Onneksi äiti tuli käymään ja pyysinkin jäämään,kun oli 'sellainen epämääräinen tunne'.Kipeästi oli supistellut jo kaksi päivää ja vihlonut tonne sisälle-alas.Verensekasta limaa oli tullut reilun vuorokauden.Miestäkin odotin töistä kotiin tossa klo 15 aikaan.Eli lastenhoitaja paikalla ja mieskin ehti hyvin kotiin.
Sairaalassa olimme 17.45 ja vauva syntyi 22.37.Synnytys eteni rauhallisesti,koska kalvot olivat ehjät.Edellisissä synnytyksissä kalvot oli puhkaistu ennen puudutusta ja lapsi oli tunnin sisällä maailmassa.Nyt rauhassa ilokaasulla selvisin sinne 7cm:iin ja sitten alkoi supistaa parin minuutin välein ja kivut heti potenssiin kymmenen supistuksen alkaessa.Spinaalia jouduimme odottamaan 45 min ja se oli kyllä kiitettävää tuskaa se -mutta selvisin siitä hienosti!!!!Hyvä minä!!!Paineet romahti puudutuksen jälkeen minulta ja vauvan sydänäänet louskuttivat alle sadassa...olin kyllä todella peloissani,mutta nopeasti tilanne korjaantui.
Ponnistaminen sujui rauhallisesti ja vauva kirjaimellisesti liukui maailmaan.
Potra poika oli 3895g ja 52cm.Illalla ikää tulee jo viikko.Nyt ei ehdi enempää.Keskimmäinen heräsi päikkäreiltä ja kiukkuaa....
Onnea teille loppumetreille!!!!
Onnea vauvautuneet, ainakin Rockprincess, Nurmeliini ja PauliNea olivat jo saaneet vauvan kainaloon :) Tsemppiä muille ja jaksakaa!
Tuolla Yahoon listalla taitaa kaikki olla jo synnyttäneet, sekä myös mun kirjeystävä, oon nyt sitten vika! Täällä taitaa sentään olla muutama yhä odottava? Itellä laskettu 29.9 ja vaikka ennenaikaisuuden pelossa vietin jossain välissä kolme yötä kättärillä liikuntakiellossakin, ei se mukelo nyt vaan tahdo tulla! Limatulppa meni viikolla 36, suppareita jatkuvasti, aina joinain öinä ihan säännöllisesti ja ajan myötä ne on kipeytyneetkin. Mutta täällä vaan ollaan..
Ensi maanantaina lasketun ajan tienoilla kontrolli diabeteslääkärillä. Toivottavasti sitten sanovat jotain. Toivoisin niin kovasit syysvauvaa, siis syyskuista.. Mutta hän tulee kun tahtoo toki.
Nyt meinaa hermo laajeta niin, että meen vähän pitkäkseen tai jotain että jaksan olla kohtalaisella tuulella kun mies tulee kotiin. Niin ootan siis ekaa, kirjoittelin täällä alkuraskaudessa mutta siirryin sitten yahoohon. minä 26v, mies 30. Jaksamista muille sinnikkäiden lasten äideille!
virva, 39+3
Tänne vaan meidän muiden kanssa tuskailemaan viimeisten päivien/viikkojen kanssa. Jäit mieleen alkuajoilta, ja olen käynyt lukemassa sun kuulumisia aina tuolta Huuhaa puolelta.
Mulla on tuo alavatsan vihlominen vaan lisääntynyt ja muuttunut -jos mahdollista- aina vain kivuliaammaksi. Ja suppistelee edelleen vähän väliä, mutta vain vatsaan koskee, synnytyssupparit on aina tuntuneet selkeesti selässä. Viimeyönä heräsin ekan kerran että oli paita märkänä toisen rinnan kohdalta, eli maitoakin olis jo vauvalle tarjolla. Ei vaan auta muuta kun odotella.
Siivonnut olen, ja saunonut. Miestä ei enää tuo kolmas S kiinnosta...Täällä pääsee yliaikatarkastukseen vasta kun on 12 päivää lasketusta ajasta yli. Toivottavasti ei tartte sinne asti kärvistellä.
Viikonloppuja kaikille, ja onnea kovasti teille jo synnyttäneille.
Harakkahuttu 40+3
Harakkahuttu, hauskaa jos muistuin! Aika samanlaiset tuntemukset, vihloo ja supistelee täälläkin. Mulla noi supparit on välillä jotenkin etupuolella ja välillä takapuolella. Silti kipeimpiä on ollut muutama päivä sitten, nyt on vähemmän kipeitä. Ja sama homma, rinnat vuotaa.
Tuosta kolmannesta ässästä: muistaako kukaan sitä frendien jaksoa, jossa Rachel on yliaikainen ja ensin ärsyyntyy Rossista koko ajan ja yrittää silti vietellä Rossia vauvanpoisto-operaatioihin? Tuntuu välillä, että täällä on vähän sama kuvio. :D En nyt ole äkäillyt miehelle, mutta muuten on kyllä ollut tunteet pinnassa. Tuskin mikään ensin puoli tuntia niiskutellut itkupilli enää rauhoituttuaan kamalasti innostaa. :D
Maanantaina tosiaan tarkistavat lääkärillä taas lapsen koon, että onko tämä ruokavalio-diabetes vaikuttanut kokoon ja miten edetään. Onko hölmöä toivoa kalvojen puhkaisua?
virva, 39+4
8,5 tunnin synnytyksen jälkeen syntyi tytöille veli 26.9.2009. Pituutta 54cm, painoa 4350 ja pipo 37,4! Asiasta enemmän kun päästään kotiin. ? Sabine ja veli, joka syntyi neljä tuntia lasketun jälkeen.
Sabinelle onnittelut - tarkka poika teillä :)
Virva: Moikkeliskoikkelis, muistankin sut alkuajoilta :) Tosta kalvojen puhkasusta - mun ymmärtääkseni sulla pitää olla paikat auki (ei kanavaa enää jäljellä), että se tehtäis tai sitten, että lapsivettä valuu. En oo nyt aivan satavarma, mutta näin muistelen.
Jaksamista!
Onnea Sabinelle. :)
AJ, kolme viikkoa sitten kohdun sisäsuu oli itellä sentin auki, ja kanavaa jäljellä vähän reilu sentti. Sen jälkeen on supistellut niin paljon ja niin kipeästi, että luulisin tuon muuttuneen kalvojen puhkaisulle edulliseen suuntaan, mutta huomennahan sen näkee sitten! Mietin lähinnä, että onko ihmisillä kokemuksia puhkaisullisten ja "tavallisten" synnytysten eroista, eli olenko hömelö jos toivon puhkaisua.
Huijjasin teitä muuten vähän, löytyi tuolta listalta kuitenkin huhuilemalla vielä kaksi odottajaa. Mutta taidan silti tuskailla tännekin lopun aikaa. :)
Aijuu, semmoista mietin, että kun tänään kävelyn jälkeen autossa istumisen aikana tuli semmoinen supistus että oli kuin tulessa istuisi, ja sen jälkeen hurjan heikko olo. Jalat tuntui heikoilta, ettei jaksa kantaa, ja kädet tärisi ja muutenkin sekava olo. Mietin, että oliko matala sokeri tai jotain, mutta mitatessa kuitenkin 4,6, eli varsin hyvä. Niin saattoiko tuo olo johtua mielestänne supistuksesta tai jostain hormooniryöpystä, vai olikohan ehkä jotenkin menossa alas sokerit.. Eipä silti että olisi väliä, kun kuitenkin ohi meni tuo olo, mutta mietin vain.
virva, 39+5
Onnea uusille vauvoille, ainakin sabine oli saanut! :)
Ja virva tervetuloa joukkoon takas vielä viime metreillä! Oon lukenut välillä sitä haahujen pinoa ja muistan sut sieltä. En jostain syystä koskaan sinne ole kirjotellut, vaikka itelläkin se km takana ennen tätä raskautta. Vertaistukeni siis hakenut vain lukemalla teidän muiden juttuja.
Tänään siis tuo maaginen laskettu päivä, mutta olo on edelleen ihan normaali. Taitaa tämä vauva viihtyä vielä pitkään mahassa.... en kyllä millään jaksais enää, mutta minkäs teet. On testattu tuliset ruuat, kaikki ässät ja muut konstit. Ei toimi, ei. Nyt alkaa tuntuun siltä, että laitan puhelimen kohta kiinni, enkä avaa ennenku vauva on maailmassa. Menee nimittäin niin hermot kun kaverit ja sukulaiset soittelee, että JOKO?!?!? Ollaan kyllä luvattu ilmoittaa heti, kun jotain tapahtuu, mutta ei tunnu menevän perille.. Ymmärrän kyllä (ja tietysti arvostan) että läheisiä ympärillä kiinnostaa, kun oon sekä ystäväpiirissä että suvussa pitkään aikaan eka joka vauvautuu... mut rajansa silti kaikella!
Noh, supistuksia kaikille!! :)
myym 40+0
Meillä tyttö syntyi 24.9 (rv 40+2) painoa oli 3495g ja pituutta 48,5cm. parempaa kertomusta tulen kirjoittaan kun jaksan istua vähän pitempään.
Onnea kaikille jotka ovat oman nyyttinsä jo saaneet! ja tsemppiä vielä odottaville! :)
RV 39+4 näki päivänvalon 3400g 50,5cmm kaunis vaalea tyttö!
Synnytys kesti 2h 19min ja ponnistin sen 4min. Mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada, mut kipu ei ollutkaan niin kamalaa kuin olisi voinut kuvitella. Ponnistaessa kipua ei juurikaan ollut, avautuessa tietty jonkun verran.
Kotiin päästiin oltuamme 5pvä laitoksella (vauvan sokereita mitattiin mun raskausdiabeteksen vuoksi) ja kotona kaikki mennyt liiankin hyvin :) Liekkö tyyntä myrkyn edellä, kuka tietää.
Tyttö syö 1-2krt yössä ja pariin otteeseen on annettu lisämaitoa pullosta kun rintamaitoa ei aina tarpeeksi tule kun tyttö aloittaa tankkaamisen.
Niin onnellisia ollaan, tunne on aivan mahtava!
Voimia vielä odottaville, pian tekin saatte ihanat nyytit syliinne :)
Jahas, se olis päivä enää laskettuun, näillä viikoilla syntyi esikoinen vuonna 2004. Meillä on tytöillä ollut suht normaalikokoinen pää, ekalla 35,5 ja tokalla 36 cm.
En kyllä tuosta pään koosta ole huolissani, meillä tytöt on autettu ulos epparilla siksi, koska hartiat eivät ole muuten tulleet ulos, pää kylläkin. Luultavasti olisin muuten revennyt. Harteikkaita kavereita siis...Toivon edelleen että vauva tulisi näinä päivinä, tosin tiedän että se 4550g mahtuu ulos(kuopus 41 + 0), enkä epparia pelkää, mutta kuitenkin...
Olisi se kiva, jos ponnistusvaiheessa tuntuisi joskus, että saa jotain nopeasti aikaiseksi :).
Yöllä tuli supistuksen seurauksena vähän veristä vuotoa, verta ei kyllä tullut kuin muutama tippa. Ajattelin jo että saapa nähä... vähän supisteli 1,5 h ja sitten nukahdin takaisin. Kylläpä se tuo masukaveri miettii, milloin olisi hyvä päivä syntyä. Tulisi vaan jo... nyt taas ei ole minkäänlaista supistustoimintaa, taidanpa alkaa imuroimaan :D.
Sabine & Kaiveli 39 + 6