¤¤¤Syyskuun sydämet vko 39¤¤¤

Kyllä alkaa masu jo painaa... Ja ihan konkreettisesti! Kävin viime viikolla mahakipujen takia synnärillä. Kivun suhteen kaikki nyt ok mut tuli pienenä shokkina uusi painoarvio: 4,5kg! Ei se kai mikään jättiläinen sinänsä ole mutta kun pari viikkoa sitten arviot olivat 3,5-3,9kg laskettuna... Ihmetteli lääkäri vähän ettei mulle ole tehty sokerirasitusta. Miksi ja kenelle se yleensäkin tehdään? Neuvolassa ei ole ollut kertaakaan siitä puhetta!

sit oli sitä mieltä ettei riitä syyksi käynnistää ennen kun on 42 viikkoa täynnä, on kuulemma normaalipainon rajoissa... Eli annetaan sit lapsen jatkaa kasvua, hemmetti! En mä mielellään halua käynnistykseen mut en kyllä haluaisi punnertaa ihan viisikiloistakaan. Saipahan taas stressiä ja päänvaivaa tuostakin, ihan kun synnytys ei sitä jo muutenkin aiheuttaisi...



Eli vähän sekavissa fiiliksissä täällä :) Supistellut on kyllä jonkin verran jo vähän aikaa ja muutenkin maha ja alapää aika hellänä ja särkee, et josko se lähtis syntymään ihan itsestään. Toivossa on hyvä elää :) Odotellaan, odotellaan!



Ja aurinkoista odotusta kaikille muillekin!



Elina ja Kuuno 40+4

Pimpulalle onnea vauvasta!



Elina, olipas vauva kasvanut kovasti, vaikka arvioitahan nuo on. Toivottavasti et mitään jättiläistä joudu synnyttään ja tajuas käynnistyä pian itestään. Sympatiat täältä sinne! :)



Täälläkin vielä yhtenä kappaleena. Tänään oli neuvola, ei mitään ihmeitä siellä. Nyt tuli yhtäkkiä alaselkä kipeäksi, olispa tämä jotain supistelun alkua... :)



myym 39+1

Täällä myös edelleen porskutellaan eteenpäin yhtenä pakettina. Huomenna viikon yli. Keskiviikkona neuvola ja yliaikaiskontrollia luvassa vasta sunnuntaille. Jonkinlaista limaista vuotoa on tullut pari päivää, samoin nivuset/alamaha olleet pari päivää särkeviä, mutta saattaapi olla ihan vain rasituksesta johtuvaa kipuilua. Kovin on mieli kärsimätön ja malttamaton. Olen varmaan kaikkea muuta kuin mukavaa asumisseuraa lapsille ja miehelle, mutta minkäs teet, kun ei jaksaisi enää yhtään raahata tätä etureppua! Olisin NIIN valmis iitä jo luopumaan... Kuten varmaan myös teistä jokainen.



Odotetaan! :)



Unnika 40+6

Kokonaisena, vielä en ole kyllä suuremmin hermoillu, koska mä oon ajatellu jo et menee varmasti jonkun päivän yli lasketunajan..vaan jos ensviikollakin olen yhtenä kappaleena niin VOI OLLA että täälläkin päässä on aika kiukkuinen akka :)



Tänään oli neuvola ja kaikki oli ok, sormelle auki ja kanavaa jäljellä n.sentti !!!! Pari päivää on supistellu ihan kivasti, tietty on supistellu pitemmänaikaa vaan nyt kipiämmin, että josko se siitä...



Niin ja onnea heille jotka ovat saaneet jo pukkusen syliin!!



Voimia siskot, ei ole enään pitkästi!!!!



lippo 39+6

Täälläkin ollaan kokonaisena edelleen, neuvolassa oli tänään käynti ja vauva oli terkkarin mukaan laskeutunut asemiinsa :) Turvotus vaivaa mua edelleen, nyt se on siirtynyt sormiinkin, koska ne ovat olleet parin viikon ajan kuin nakkimakkarat. Sormet puutuu helposti, nytkin tätä tietsikkaa näpytellessä rupeaa sormenpäitä tikkuilemaan.



Nilkat ovat turvoksissa hela tiden, ei laske turvotus edes yön aikana! Öisin ei saa enää nukuttua alaselkäkivun takia, mutta onneksi voi ottaa aina tarvittaessa päikkärit :) Pissillä täytyy käydä monesti yöllä ja kyljen vaihtaminen tekee vaikeeta, samoin sängystä nousu on ähinän ja puhinan takana. Muuten kaikki on ok.



Painoa on tullut 19 kg lisää tän raskauden aikana ja sehän mua vähän peljättää, että saanko kaikki kilot sitten pois, kun vauva on maailmassa. No, kova tarkoitus ainakin olisi!



Kovasti odotan pikkusta syntyvän, olisi niin ihana saada se pieni nyytti syliin jo, mutta ei voi muuta kun odottaa....



Jaksamisia kaikille :)



Suski 38+6

Ja onnea kaikille ketjun jo vauvautuneille!



Minä vielä yhtenä kappaleena. Viikko sitten neuvolassa ja tänään päivällä keskussairaalassa. Vauvalla oli kaikki käyrällä ja ultrassa hyvin. Ja painoksi arvioitiin vieläkin alle 4 kiloa. No eipä noita kiloja itsellekään ole tullut kuin 8.



Verenpaine mammallakin oli laskenut ihan normaaliin ja valkuainen oli enää yhdellä plussalla. Mutta kysyivät kuitenkin, josko käynnistettäisiin.



Eli huomenna heti aamusta sairaalaan ja käynnistykseen.. Vähän jännittää, kun on niin erilaisia kertomuksia noita käynnistyksistä. Mutta helpottaa, kun vihdoin tietää tapahtuvan jotain. Supparit kun on kaikonneet ties minne, kivuttomia kyllä tulee, mutta muuten ei mitään merkkiä itellään käynnistymisestä.



Eli toivottavasti loppuviikosta on täälläkin jo pieni tuhisija kainalossa.



Tsemppiä vielä kaikille ahkerille kirjoittelijoille!



Anis 41+1

Tsemppiä Anis huomiselle!



Täälläkin vielä yksi odottelija ilman mitään oireita tai merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Äitipolille mulla on aika taas perjantaina,joten silloin varmaan saan kuulla jatkosta. Luultavasti käynnistävät jossain vaiheessa kun olen insiliinia pistellyt eikä raskausdiabetikkoja kuulemma kovin pitkälle yli päästetä. Katotaan siis mitä siellä ja odottelu jatkuu....



t. Manna 39+4

Täällä vielä palloillaan myös, kiva nähdä että mukana on vielä muitakin... Nyt on siis menossa 39 + 4 ja ihan kohta neuvolaan. Harjoitussupparit ja selkäpoltot koko ajan vaan kipeytyvät, mutta eivät tule säännöllisesti tai jatku tarpeeksi kauan. Maha on ollut eilisestä lähtien ihan sekaisin.



Eilisen päivän oli aika räjähdysherkkä olo, maha painoi kuin synti ja illasta tuli aikasta paljon harjoitussuppareita, mutta epäsäännöllisesti. Yöllä sitten heti 12 aikaan jysähti oikein kunnon polttosupistus (pitkäkestoinen, aaltoileva ja aika kipeä), josta tietenkin ajattelin että jes, kohta pääsee synnyttämään. Mutta ei sittenkään :D Nyt on kuitenkin yksi sellainen taatusti "oikeanlainen" supistuskin koettu :). Jospa se tästä KOHTApuoliin (oisko tuokin pitäny jättää sanomatta? :D).



Pidän kyllä enemmän noista supistuksista kuin liitoskivuista, että antaa tulla vaan. Vauva melskaa kohdussa entiseen malliin, että hänestä ei ainakaan tarvitse olla huolissaan.



Nyt neuvolaan...



Sabine + Kaiveli 39 + 4

Onhan meitä vielä täällä loppukuussakin porukkaa, ja saattaa olla vielä lokakuussakin yhtenäkappaleena olevia syyskuulaisia.



Itsellä ei mitään synnytykseen viittaavaa. Supistelee siis kivuttomasti paljonkin, ja viimeyönäkin heräsin aina välillä menkkamaiseen vatsakipuun, mutta ei mitään semmoista että pitäis synnyttämään lähteä. Yli taitaa mennä, ja siihen olen yrittänyt asennoituakin.



Uutena juttuna on tullut itkuherkkyys, ja vedet tulee silmiin vähäisestäkin. Eilen vollotin oikein kunnolla, ja mies jo hätäili onko jotain oikeesti sattunut. No, kai sitä on vaan niin herkässä mielentilassa, ja olen jotenkin ruvennut pelkäämään kovasti vauvan puolesta. Ehkä ei pitäisi katsoa telkusta riskisynnytyksistä kertovaa ohjelmaa, eikä lukea vauva-lehdestä kohtukuolema juttuja.



Mullekkin on tullut kiloja 16, mutta osa on kyllä turvotusta. Jopa varpaat ovat ihan hirveet pallerot, ainoastaan miehen kengät menee jalkaan. Oliskohan tyttö tulossa kun näin turvottaa, muuten vatsa on kyllä pojan mallinen. Toivottavasti tämäkin asia selviää muutaman viikon sisällä.



Harakkahuttu 39+6

No niin, tuli käytyä neuvolassa. Sf- mitta oli kasvanut puolisen senttiä, on nyt 33. Jotenkin on sellanen olo, että iso kaveri tulee, vaikka tuo sf- mitta onkin pieni. Maha painaa niin paljon... Tytöillä sama juttu, ja silti molemmat oli yli 4- kiloisia. Lisäksi verenpaine on korkeahko, 145/91, mutta niinpä tuo on ollut aikaisemminkin loppuajasta, joten siitä en stressiä ota. Itsellä on ihan hyvä olo, joskus näkyy vähän valopalloja silmissä, mutta erittäin harvoin. Valkuaista ei ole ollut virtsassa ollenkaan, onneksi. Oikein pirtsakka fiilis, ihme kyllä- heti aamusta.



Mullakin oli vähän aikaa sitten itkuherkkyys-vaihe, ja vieläkin huomaa, ettei kannata lukea mitään järkyttäviä uutisia. Sitä voi sitten koko päivän miettiä mieli maassa niitä, vaikka ois muutakin miettimistä :). Tulee turhaan vaan huono olo. En halua myöskään lukea synnytyskertomuksia, alkaa turhaan vaan hirvittämään koko touhu taas. Parempi olo kun on vähän informaatiopimennossa synnytykseen asti :).



Kiloja on tullut tähän mennessä sellaiset 10, ei mitenkään hirveästi onneksi. Maha on kyllä pinkeä kuin viulunkieli, terveydenhoitajat naureskelee mun mahalle, kun on kuulemma niin ohuet peitteet, että tuntee helposti kaikki vauvan liikkeet. Yhtenä aamuna näin kaksi pientä jalkaa yhtä aikaa vähän kylkiluiden alapuolella

Täällä vieläki yhtenä kappaleena.. Neuvolassa käytiin vasta ja hui kun meinas tulla paniikki kun vauvan sydämensykettä ei heti kuulunu. Etsi jonku 3minuuttia, tuntu kyllä tosi pitkältä ajalta. Mut onneksi ne sieltä sitte löyty :)



Tänään olis la ja ei mitään tuntemuksia.. Eilen oli vatsa pinkeänä koko päivän, ku siivoilin. Vihloo kovasti, mut ei supistuksia..



Mut tsemppiä kaikille!



Jenni ja möykky 40+0

ONNEA WIEDILLE PIKKUISESTA!! ja oliko joku muukin, nyt näitä alkaa tulla aikamoista tahtia.



HUI JENNNI miten hurja neuvolakäynti! Varmaan meinas todella paniikki iskeä kun ei sydänääniä heti kuulunut!



Mulla on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin HARAKKAHUTULLA, vähän kaikki pistää itkettää.. Muunmuassa se kohtukuolema-artikkeli olis todellakin pitänyt jättää lukematta, ei ollenkaan sopivaa luettavaa tähän saumaan. Jotenkin on kauhea huoli vauvasta, haluaisin vaan saada sen syliin elävänä ja terveenä!! vaikka järjellä ajatellen hänellä on kaikki hyvin tuolla masussa, mutta silti..



Uteliaisuudesta, tutkitaanko teillä neuvolassa terkkarin toimesta kohdunsuun tilanne, kun noin monet on siitä tietoisia? Meillä nimittäin terkkari ei sinnepäin vilkaisekaan, se on lääkärin hommia ja edellinen tsekkaus silloin viikolla 36, jolloin oli sormelle auki ja kaulaa kaks senttiä, normaali uudelleensynnyttäjän tilanne. Ärsyttää kun ei voi uida perheuinnissa poikien kanssa, jää miehen hommiksi siis.



T. Sebastian rv39+5

Täällä tuli jo Toivo 3vko täyteen.

Ite epäonnistuneena imettäjänä tulin vinkkaamaan tuosta pullonpyörittäjien oppaasta, joka löytyy väestöliiton sivuilta. Kannattaa tutustua.

Ainakin iteltä olis hermot ja monet itkut jääny vähemmälle.. jos tietoa imetyksestä ja Nan maidoita olis ollu etukäteen.



Eli osaimetyksellä mennään, ainakin nyt! Ja ihan tyytyväisiä ollaan :)



Ps. Luin itekkin tuon kohtukuolema jutun. Itse saman kokeneena sanoisin; että aika raakaa tekstiä. Ihan oikeasti. Perhe oli menettäny lapsen helmikuussa ja nyt jo puhuvat toipumisesta! HUH. Itellä on menny vuosi ja edelleen on surua. Älkää ihmeessä lukeko tuollasia juttuja!!!!



Terkuin Toivo ja äiti 22pv iässä!

Edelleen ilman vauvaa, blaah.. Mutta ihanaa kun parissa päivässä tänne oli niin monet syyskuiset käyny vielä kirjotteleen, alkoi jo tuntuun että oon ainut jonka pikkunen antaa odottaa itseään. Vaikka eihän se niin oo.



Tuota itkuherkkyyttä on täälläkin ollut. Sai mies yhtenä iltana kokea semmosen itkukohtauksen (ilman mitään syytä...) että oli ihan hämillään ja paniikissa että onko jotain sattunu. Mää sitten tyynesti, että ei mitään, kaikki on vaan niiiiiiiin kauheeta. Joopa joo, ja kauheeta ei oikeasti ollut mikään, oma mieli vain.



Olo on täällä edelleen hyvin normaali. Pari päivää sitten oli alaselkä tosi kipeä, ja olin jo innoissani, että jospa siitä lähtis supisteleen, mutta ei. Tais vauva vaan painaa jotenki huonosti, tai olin rehkinyt liikaa. Harkkasupistukset on välillä kyllä napakampia, mutta ei siltikään vielä kipeitä. Tää odotus alkaa kyllä tosissaan käydä hermoille, en jaksais enää yhtään! :/



Onkohan muuten Rockprincess päässyt edellisellä ä-polikerralla käynnistykseen, kun ei ole sieltä kuulumisia tullut? :)



myym 39+3

Tulin toivotteleen kaikille mahakkaille jaksamista ja kestämistä viimeisiin päiviin - vaikka on raskasta!



Tosta imetyksestä - sehän jakaa niin mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta ite oon lopettanut imetyksen aina tossa 2 kk:n huitteilla (ei oo yhtään mun juttuni) ja aivan terveitä lapsia meillä on, korvikkeesta huolimatta ;) Monesti korvikevauvat ovat jopa terveempiä, ko rintaruokitut, koska korvikkeessa on kaikki tarvittava eikä äiti aina välttämättä syö terveellisesti, joten maito voi olla "vajaata " sen takia. No enivei, imetyksen kanssa pähkivät, tässä pari hyvää linkkiä, joita suosittelen lukemaan :)



http://www.phpbbplanet.com/forum/korvikemutsit.html



http://maitolaituri.imetys.fi/



http://imetystukilista.net/sivut/index.php



Pitää varmaan muuten avata meille pino tonne Vauva-puolelle, nii saahaan jatkaan turinoita näin vauvan syntymän jälkeenkin - mitäs sanotte?

vaikka eilen käväisin jo synnärillä mutkan illalla. Illan mittaan tuli vähän tehokkaampia supistuksia ja käytiin tarkistuttamassa tilanne... supistukset loppu ennen kuin kerettiin edes lähteä. Kohdunsuu oli sormelle auki ja kaulaa kaksi senttiä. Sama tilanne kuin aikaisempien kanssa synnyttämään mennessä. Nyt kuitenkin oltiin yö kotona, eikä vielä ainakaan tunnu mitään hälyttäviä merkkejä.



Mulla on tuo venytyspaine tuntunut alapäähän nyt muutaman viikon aikana tosi kipeästi, ja sen takia halusin tarkistaa tilanteen. Kätilö sanoi vaan, että jos vauva on pienempipäinen kuin edelliset niin voisi aiheuttaa sen että mahtuu painamaan paremmin lantioon. Onneksi ei tarvi ainakaan pelätä, että sieltä joku ulos pullahtaisi itsestään :). Kuopuksen synnytys kun oli 8 cm:n asti aivan siedettävä ja kesti vain 3,5 tuntia kokonaisuudessaan.



Tässä nyt sitten odotellaan taas, tosin voi olla rauhallisemmilla mielin, kun tietää että saa odottaa niitä voimakkkaita supistuksia. Meilläkään ei muuten nlassa terveydenhoitajat kattele kohdunsuun tilannetta, viimeksi katottiin rv 27 neuvolalääkärillä.



Sabine & Kaiveli 39 + 5

Korkkasin pinon Vauva-puolelle, ihan omin luvin :)



Ai joo ja meillä ei terkat kato koskaan alakerran tilannetta, koska eivät oo koulutettuja siihen. Kätilöt vaan kattoo, jos sellanen on ja lääkäri!

Nyt se sitten vihdoin on virallinen laskettu päivä. Onhan tätä odotettu.



Ensin kuumeilin yksinäni kolmatta lasta pari vuotta, ja houkuttelin miestä mukaan. Sitten jätettiin ehkäisy pois ja annettiin vauvalle mahdollisuus tulla. Sitä kesti taas sen pari vuotta. Väliin mahtui yksi alkuraskuden keskenmenokin. Sitten vihdoinkin raskaaksi JEEE, ja nyt sitten lasketussa päivässä. Vaavi potkii masussa ja kaikesta krempasta ja itkun tuherruksesta huolimatta, kaikki on oikeasti ihan hyvin.



Joten kaippa tässä vaan täytyy odotella ihan rauhassa. Huomenna neuvola. Meillä ei myöskään terkkari koskekkaan alapäähän, joten kohdunsuun tilanteesta ei tule uutta tietoa. Mutta tuskin se vauva sieltä ihan itsestään tipahtaa, vaikka välillä supistaessa tuntuukin selvää painetta alapäässä. Edelliset synnytykset kestäneet 10-8 tuntia, joista sairaalassa ollaan oltu semmoiset 6 tuntia, eli ihan rauhallisesti oletan tämänkin menevän.



Jaksamista meille kaikille, hyviä synnytyksiä ja ihania tuhisevia nyyttejä.



Niin, ja paljon onnea kaikille teille jotka ovat jo vauvansa saaneet.



Harakkahuttu 40+0

Kauheasti ei viitsi vauvajuttuja täällä hehkuttaa, kun odottajat alkaa olla jo aika kypsiä siihen odotukseen :o No, monilla on kuitenkin vielä LA edessä tai vasta muutaman päivän yli, joten koittakaa kestää! Itsekin olin niin asennoitunut synnyttämään ennen LA:ta, kun kerran oli jo kolmas lapsi, mutta niin vain meni 6 päivää yli ja viihtyi pisimpään masussa kuin sisaruksensa.



Ja tuosta vauvan koosta: tietenkään isoa vauvaa ei ole kiva synnyttää, mutta on siinä puolensakin. Me jouduttiin alle 3-kiloisen kanssa verensokeriseurantaan kahdeksi vrk:ksi, mikä tarkoitti vauvalle verikokeita, lisämaitoja ja tunnin tarkkaa syöttämistä - ei puhettakaan lapsentahtisuudesta! Eli jos ette jättiläisiä kasvata, niin muutamat sadat lisägrammat ei ole yhtään haitaksi vauvalle!



Juu-u, jänniä nuo äitien pelkotilat. Mä kauhistelin myös kohtukuolemaa, kun vauva oli masussa ja nyt mietityttää sitten kätkytkuolema. Tyhmää, kun ei osaa nauttia tästä hetkestä! Sitäpaitsi on varmaan todennäköisempää kuolla itse autokolarissa kuin että vauva kuolisi kohtuun tai kokisi kätkytkuoleman...



Pitääpä kurkata AJ:n avaama vauvapuolen sivukin. Pitkää pinnaa toivottelen edelleen kaikille masuille!



Kerttukasperi ja tytteli reilu 2vkoa

Ii-ihana tuo "meidän oma" vauvapino tuolla vauvapuolella! Oli pakko käydä heti kurkkaamassa, tollaista vauva-arkea se meillä kaikilla on kohta! Meillä viimeisilläkin viimeistään kolmen viikon päästä alkaa olee vauvat sylissä! Eli ei oikeasti enää pitä aika, kun tosiaan ajattelee sitä miten pitkään näitä vauvoja on haaveiltu/suunniteltu/tehty/kannettu masussa!



Sabine(ja muut myös), minkäs kokoisia teidän vauvojen päät on olleet kun kätilö sulle noin sanoi? Mulla esikoisen pää oli 37cm, ja tuntui ettei milliäkään isompaa olis saanut puserrettua! Loppuvartalo tulikin sit ihan luiskahtamalla perässä(painoi 3250g). pikkukakkosen pää oli 35 vai 36 cm, ja se tuntui oleellisesti helpommalta. Tosin olihan paikat löysemmässä (alle 2v väliä synnytyksissä) ja osasin suunnistaa ponnistuksetkin paremmin. Saa nähdä millainen kuulapää nyt tulee;))



Elämme jännittäviä aikoja, koskaan ei tidä missä seuraavaan yön viettää!! Jaksamisia!



T. sebastian rv39+6 (huomenna laskettu, JEE)