Kolmivuotiaan kerhokäynnit yhtä tuskaa

Anna hänelle aikaa kasvaa. Jos nyt saa traumoja pakkokerhoilusta, se voi tehdä hallaa hoidoaloituksellekin. Jos lapsi saa rauhassa kasvaa vuode, niin hoidon aloitus voi onnistua hyvinkin. Se, että lapsi on nyt kerhossa, ei takaa "helppoa" hoidon aloitusta.

ja annoin periksi.. Meilläkin oli vain kerran viikossa kerhoa 2 tuntia kerrallaan ja en usko että olisi maksanut vaivaa lasta jättää sinne huutamaan... Jos olisi edes kaksi kertaa viikossa vähän pidempi aika, niin olisi ollut kivampi.. Nyt tyttö päiväkodissa parina päivänä viikossa totuttelemaas ja menee parin viikon jälkeen jo tosi mukavasti, kun on tullut paikka tutksi... =)

Luultavasti rupeaa tykkäämäänkin. Meidänkin 3v huusi muutaman kerran, mutta nyt menee jo mielellään.



Miten kerhoaika menee? Huutaako poika koko ajan, vai mielenosoitusta sinulle?

kuin kahteen kertaan, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.



Sinuna päivystäisin kerhon lähellä. Pyytäisin soittamaan, jos lapsi alkaa itkemään, eivätkä saa rauhoittumaan vartissa. Kävisin rauhoittelemassa lasta kesken kerhon ja sitten kun lapsi olisi rauhallinen, ilmoittaisin piipahtavani jossakin. Lapsi tottuu nopeammin kerhoon näin kuin jos vain jätät sinne vastentahtoisena. Helpottaa tosiaan hoidon aloitustakin aikanaan.



Meillä ainakin alkoi sujumaan parissa kuukaudessa, vaikka alussa meni juurikin näin.

alussa ollenkaan mennä kerhoon ja muiden mukana leikkimään. Tehtiin sitten niin, että lapsi sai oven suuhun jäädä tuolille istumaan ja katsomaan, että mitä siellä kerhossa oikein tehdään. Muutaman katselukerran jälkeen lapsi jo meni muiden mukana ja nyt ei mitään ongelmaa. Ei ollut tuolloin kotihoidossa.

Meillä oli 3,5 vuotiaan kanssa vuodenvaihteessa samanlainen ongelma. Alku oli tahmeaa ja olin luovuttaa moneen kertaan. Meillä homma lähti toimimaan kuitenkin niin, että olin itse vauvan kanssa mukana muutamat kerrat kokonaan, sitten lyhennettiin aikaa siten, että lopulta vein ja lähdin samantien pois. Nyt kerhopäivät ovat tosi odotettuja, enkä mielestäni ole aiheuttanut minkäänlaisia traumoja "pakkokerhoilusta".

Tsemppiä teille!

että poika ei ole kertaakaan ollut siellä koko aikaa yksin. Ei olla kestetty kuunnella sitä huutoa ja ollaa odoteltu seurakuntatalon aulassa ja jossain vaiheessa haettu pois. On kyllä huutanut ihan hysteerisenä koko ajan ja vielä pois hakemisen jälkeenkin. Poika on luonteeltaan varautunut ja hitaasti lämpenevä, introvertti, ihan erilainen kuin isoveljensä, joka on aina mennyt reippaasti uusiin haasteisiin.



Ap

Poika oli 3,5 v kun aloitti seurakunnan kerhon. Kerhoa oli/on kaks kertaa viikossa. Eka 3vko oli aivan kauheeta. Huuuto oli ihan hirveetä joka aamu. Meinasin kanssa että luovutetaan mutta kun poika oli niin takertunut minuun ja minua tämä ahdisti niin päätettiin jatkaa. Tosiaan n.3 vko:a mentiin huudolla ja sitten alkoi pikkuhiljaa helpottamaan.

Nyt kun poika kohta 5v niin ennemminkin itketää sitä kun ei ole kerhopäivää =)

Älä siis ihan vielä luovuta.

kaksi sekuntia sen jälkeen, kun ovi on painunut äidin perässä kiinni.



Toinen asia mikä vaikuttaa on se, että jos äiti näyttää kovasti ahdistuvan kerhoonmenosta, lapsi hermostuu siitä myös. Myös aikuisen pitää suhtautua iloisesti ja myönteisesti ja kun on aika jättää se lapsi sinne kerhoon, niin jättää jäähyväiset iloisella naamalla ja lähteä reippaasti pois. Ovenkamanassa naama pitkänä roikkuva huolestunut äiti saa lapsen ajattelemaan että kerho on kaameeta ja siitä se huuto sitten lähtee.

Eli toivoa vielä on, vaikka nyt näyttää vaikealta! Poika kyllä on tosiaan sellainen hitaasti lämpiävä, usein kutsuilla tms. hauskoissa tilaisuuksissa kököttää jossain nurkassa/ sylissä 1-2 tuntia, mutta sitten vaautuu, eikä lähtisi kotiin kulumallakaan. Eli nytkin voisi kyllä kuvitella, että kun voittaisi pelkonsa, alkaisi viihtyä.



Ap

Eli pari kertaa lapsi on jäänyt sinne kerhoon yksin, mutta huuto ei ole tosiaankaan loppunut parissa sekuntissa, vaan jatkunut koko ajan, kunnes on haettu pois. Esikoinen oli päiväkodissa aikanaan tuollainen, että huuto loppui kuin veitsellä leikaten, kun ovi kolahti perässäni kiinni. Mutta pikkuveljensä on ikävä kyllä eri maata.

En ole itse juuri vienyt poikaa kerhoon (olen tuolloin töissä), joten en voi vaikuttaa siihen millä mielellä kerhoon viejä on. Yleensä pojan on vienyt isä tai mummi. Olen kyllä samaa meltä, että viejän olisi tärkeää olla reipas ja iloinen.

Ap

kaksi sekuntia sen jälkeen, kun ovi on painunut äidin perässä kiinni.

Toinen asia mikä vaikuttaa on se, että jos äiti näyttää kovasti ahdistuvan kerhoonmenosta, lapsi hermostuu siitä myös. Myös aikuisen pitää suhtautua iloisesti ja myönteisesti ja kun on aika jättää se lapsi sinne kerhoon, niin jättää jäähyväiset iloisella naamalla ja lähteä reippaasti pois. Ovenkamanassa naama pitkänä roikkuva huolestunut äiti saa lapsen ajattelemaan että kerho on kaameeta ja siitä se huuto sitten lähtee.