Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaveriasiaa
20.09.2009 |
Mulla alkaa menee hermot aika lailla lasteni kavereiden vuoksi. Lapsia on kaksi, tyttö 9v ja poika 6v.
Kavereita riittää, se on tietenkin hyvä. Ja periaatteeni on aina ollut että meille saa tulla koska mukavampi kun lapset silmien alla ja tunne että koti on avoin.
Mutta nyt. Aina kun tulen töistä on kavereita koti täynnä. Jääkaappi tyhjennetty, tavarat hujan hajan. Juostu kengät jalassa ulkoa sisälle jne.. Puhun asioista lasten kanssa, kiellän jne. Mutta tuntuu kuin kuuroille korville puhuisi.
Viikonloppuisin meillä on lapsia taloa täynnä. Hyppivät holtittomasti trampalla jne... Juoksevat sisälle, ulos jne... Karjuvat, kiljuvat jne aamu kymmenestä ilta kuuteen.
Kun kysyn miksi lapset eivät ole kavereillaan koskaan, on vastaus, ei sinne saa mennä!
Nyt viikonloppuna kielsinkin että meille ei saa tulla myöskään! Eivät tule sisään mutta ovat olleet trampalla koko päivän ja minä vahtinut menoa ikkunasta.
Trampan ajattelin illalla kasata pois ja muutenkin ajattelin aloittaa tiukan linjan. Meille ei tulla!
Mitenkäs muilla? Onko tosiaan niin että kukaan ei enää päästä lapsia sisälle leikkiin. Tuntuu kohtuuttomalta että kymmenestä kaverista vain yhdelle saa mennä sisälle. Voisinhan minä tietenkin kieltää meillä olemisen niinkuin nyt ajattelin kieltää, mutta jos muille pääsisi tasapuolisesti, ei minunkaan tarvisi kieltoa tehdä kun olisivat jossain muualla välillä kuin aina vaan meillä.
Kommentit (14)
eli kun omia lapsia on kaksi, niin korkeintaan neljä lasta on meillä kun tulen kotiin duunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ravaa vieraita ei lapsilla eikä aikuisilla jatkuvasti. koti on rauhoittumista ja perhe-elämää varten. luvan kanssa saa tuoda kaverin tai kavereita muutaman kerran viikossa. näin on myös lasten kavereilla, harvalle saa mennä jos vanhemmat ei kotona.
ja vain yksi kaveri kerrallaan. Toimii ihan hyvin, kouluikäisiä lapsia.
- ei silloin jos vanhempia ei ole kotona
- ja aina kysytään erikseen lupa: eli voiko se ja se tulla sisään?
EI todellakaan mitään jatkuvaa avointen ovien päivää, siitähän ei mitään tule!
Meillä on talo kolmessa kerroksessa ja ylin on lasten käytössä kokonaan. Lapset varsin harvoin leikkivä muissa kerroksissa. Ja koska äänieristys on hyvä ei haittaa vaikka lapset miten ylhäällä ryyäisivät. Pihamaa on myös suuri ja siellä apljon puuhaa lapsille joten sinne mahtuu isompikin joukko leikkimään. Usein virittävätkin jonkun yhteisleikin kuten kirkonrottaa tms. inusta n ihanaa kun on lapsia ypärillä ja heillä kivat leikit keskenään. tulee oma lapsuus mieleen kun leikittiin isolla porukalla mitä mielenkiintoisimpia leikkeja. kukaan ei jäänyt koskaan ilman kaveria tai ollut yksinäinen kun isossa porukassa touhuttiin. Saman kokemuksen haluan mahdollistaa omille lapsilleni.
Vaikka lapsia saa olla leikkimässä useita ja saavat leikkiä suht vapaasti niin silti meilläkin on säännöt. Meillä lähes aina aikuinen kotona joten alsten valvominen ei ole hankalaa ja asioihin voi puuttua heti jos jotain hölmöä meinaavat tehdä. Suurin osa lapsista suhtautuu hienosti jos heitä ojentaa jostain asiasta. Vain harva on otanut nokkiinsa.
Kantavia sääntöjä on että leikkien pitää sujua ilman riitoja ja nuorempia lapsia ei sa syrjiä yhteisleikeissä. (toki vanhimmalla voi olla kvereiden aknssa omat touhut tytön omassa huoneessa johon pikkuveljet ei voi osallistua mutta yleisissä tiloissa kaikki pitää otaa mukaan). Kysytään lupa ennen kuin kavereita tuodaan meille. Jääkaapille ei mennä ilamn lupaa ja aikuinen ons e joka sanoo mitä esim. välipalaksi voi ottaa. Kengät jätetään ulkoeteiseen ja vaatteet naulakkoon. Omat lapseme huolehtivat että leikit tulee kavereiden aknssa korjattua tai muuten joutuvat raivaamaan leikit itse illalla.
Meillä lasten leikit on sujuneet ihan hienosti vaikka lapsia onkin kerralla paljon leikkimässä. Jopa naapurit ovat kehuneet miten on ukavan näköistä kun lapsijoukko leikkii niin hienosti keskenään ja ottaa pienimmätkin mukaan leikkiin. Meillä omia lapsi on neljä ja siskoni kaksi lasta usein hoidossa. Vanhimmalla tyttärellä on usein 1-4 kaveria kerrallaan ja pojalla 1-2 ja tuntuu etä määrä on nyt kasvamassa kun on löytynyt eskarin alettua uusia kavereita. Kevrit ovat yleensä meillä koaksa kavereiden koteihin ei saa joko ennä ollenkaan tai sitten yksi kaveri kerrallaan per perheen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen töissä lasten parissa, joten kaipaisin minäkin joskus hiljaisuutta. Tai edes sitä, että voisin istua keittiössä juomassa kupin kahvia ilman että joku vieras lapsi koko ajan kyselee, mitä minä teen ja kai tarjoan samaa hänellekin. Ja sekin tuntuu kummalliselta, että jos lapsen kotona on tiukat säännöt jossakin asiassa, vaikka kengät jätetään ulko-oven ulkopuolelle, niin niistä viis, kun tullaan toisen kotiin, niin juostaan ekaksi kengät jalassa olohuoneeseen.
ei kavereilla ole asiaa pihaa puidemmälle. Syynä suuret palveluskoirat, joita pitää vahtia vieraiden lasten kanssa, mutta voisi teilläkin tämä sääntö toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vain muutama lapsu kerralla.
Omassa lapsuudessa oli sama juttu, alueena iso omakotitaloalue, jossa paljon lapsiperheitä.
Kertomasi perusteella tuntuu, ettei teillä ole mitään rajoja muiden lapsille. Älä nyt kuitenkaan mene toiseen äärilaitaan ja kiellä lapsia tulemasta vaan tee selvät säännöt, jotka ovat selvillä myös omille lapsillesi.
Esim. näin:
- kun aikuiset eivät ole kotona eivät lapset saa tulla ollenkaan/ maksimmissaan kaksi lasta
- vierailla ei ole asiaa jääkaapille (tämän pitäisi kuulua jo ihan peruskäytöstapoihin)
- teillä ollaan teidän perheen sääntöjen mukaan (kengät eteiseen jne)
- sääntörikkomuksesta lapset menettävät sen edun, että kavert saavat tulla teille.
Teidän ollessa kotona sisään tullaan vain luvan kanssa, eli ovelta kysytään saako x ja x tulla.
Itse olen sitä mieltä, että on parasta että lapset voivat olla meillä kavereineen - näin tiedän tarkemmin missä lapset menevät ja keiden kanssa =) Mutta ilman sääntöjä tuo ei onnistu.
mutta eiköhän se oma lapsi ne kaverit ole sinne kaapille opastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä kaikkein tottelevaisimpia ole. Meillä nimittäin käy paljon lasten kavereita, aina on kengät riisuttuna eteiseen kun tulen, vain järkevää välipalaa sovituista jutuista otettu, ja vieraillekin tarjottu, ja lapset leikkivät rauhallisesti leikkejään.
Ei vanhemmillakaan käy joka päivä vieraita. Silloin on vähän kuin vieras omassa kodissaan kun niitä lasten kavereita on kylässä.
Meillä on niin monta lasta, että ollaan tehty selväksi, että joka päivä ei kavereita tule, eikä viikonloppuna ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaihtoehdot tosiaan ei lainkaan kuria/sääntöjä tai totaalikielto??? Tuossa tuli jo hyviä ohjeita: nyt istutte lasten kanssa alas ja sovitte mitä tehdään, koska ja kuinka. Jääkaapille ei esimerkiksi meillä mennä kavereiden kanssa lainkaan, ainostaan juotavaa on lupa tarjota ja omia karkkeja jos sellaisia on omassa huoneessa. Muut tarjoilut hoitavat tai ovat hoitamatta me vanhemmat. Tosin eri asia tietty sovittujen vieraiden kanssa (eriksene kysytään saako kauaempana asuva kaveri tulla koulun jälkeen meille suoraan - silloin tottakai vieraallekin tarjotaan välipala).
Todellakin minullakin kävi mielessä, ettei taida teillä ne omat lapset olla kaikkein tottelevaisimpia kun tilanne on tuollainen...
Mutta lapsikin ymmärtää, etti kamala alaumaa. Iltapäivisin 1 lapsi kerrallaan, ei siitä ole edes keskusteltu. Viikonloppuisin voi olla parikin. Ja kyllä mun lapsi on kavereillakin, tosin ei niin usein koulukavereiden luona, koska usea asuu kilometrien päässä ja me taas ihan liki koulua.
Kukaan ei saanut tulla meille ja sit ovet avattiin vähitellen niille, jotka osasi käyttäytyä.
Tällä hetkellä on vain yksi tyttö, joka ei meille pääse.
2 kaveria tai yksi saa tulla kerralla.
Kengät jätetään eteiseen, meidän keittiöön ei mennä.
Nykyään meillä lapset osaa jo olla ja rauha on maassa.
Poika 5v. osaa juo kysyä luvankin. Oppinut nyt, että aina ei sovi.
Suurimman osan kotiin ei saa mennä, se on tätä itsekästä nykypäivää.
Vaikeaa oli vetää rajat vieraille lapsille, mutta pakko se oli tehdä. Nyt kun tunnen lasten kaverit, niin uskallan sanoa asioista paremmin, eikä lapset siitä nokkiinsa ota.