Pitkä kotiäitiys todellakin tyhmentää...:(

Viittaan äitiisi ja omaan äitiini.



Välillä on sellaista menoa ja kiirettä, että todellakin odottaa aikaa, kun saa elää omassa mökissään kaukana kaikesta turhasta hötkötyksestä.



Itse olin kotona 8 vuotta lasten kanssa. Pääsin mukaan moneen sellaiseen juttuun joihin ei olisi ollut mahdollista päästä, jos olisin ollut töissä.



On jokaisen oma asia miten aikansa viettää.



Tsemppiä kaikille äideille.

Minulla ei ollut mitään harrastuksia tai muuta kodin ulkopuolista aktiviteettia. Tein kaikki kotityöt ja hoidin lapset. Mies teki töissä pitkää päivää. Nautin olostani kovasti ja töihin paluu hirvitti.



Oli siis iloinen yllätys kun töissäolo toi mukanaan tietynlaista pirteyttä ja uusia ajatuksia. Nyt työäitinä ehdin lukea hyvin Hesarin + iltapäivälehdet netistä. Kotiäitivuosina en ehtinyt paneutumaan lehtiin. Työkavereiden kanssa taukohuoneessa jutellessa saa kaikenlaista ajattelemisen aihetta. Toki se työ sinänsäkin tuo asioita keskusteluun. Kotiäitivuosina siis keskustelut mieheni kanssa olivat vähissä ja liittyivät lähinnä lapsiin. Nyt taas voidaan puhua vaikka mistä. Eli mies varmasti ainakin sanoisi fiksuuteni palanneen kun palasin töihin.



Toisaalta työ toi mukanaan stressin ja aamuyön unettomuuden. Ei varmaan ole kovin hyvää aivoille tämä.

mitä olen seurannut lähipiiriä, esim. anoppia joka on aina ollut kotona. Ei myöskään harrastuksia eikä ikinä juuri käy missään tai kutsu ketään kotiin. Kaikki pyörii siivouksen ja puutarhanhoidon välillä. Että voi olla masentava ja mökkiytynyt ihminen! Ja todellakin myös vaikuttaa 10 vuotta ikäistään vanhemmalta vaikka on vain 65-vuotias. Oma 78-vuotias mummonikin on virkeämpi.

Juuri näin,oma äitini on 15 vuotta anoppia vanhempi ja on paljon paljon virkeämpi kuin anoppi. Anoppi on todella mökkiytynyt ja kun hänen kanssaan juttelee niin aina valittaa jostain ja kaikki on huonosti,on jollain lailla masentunut. Käy kaupassa,kirkossa,hautausmaalla ja pankissa. Mitään ei halua harrastaa,ei halua matkustella,käy kerran kesässä kesäteatterissa ja koko talven istuu kotona. Äitini on vireä 75-vuotias:käy vesijumpassa,eläkeläisten tansseissa,teattereissa,tekee retkiä eläkejärjestön mukana,seuraa uutisia yms. Meidän perhe ei ole äitini ainut sisällöntuottaja. Anopilla ei ole taas mitään muuta sisältöä kuin koti,puutarha ja meidän perhe ja se on tosi raskasta välillä on jonkun yksittäisen ihmisen ainut sisältö. Eli kyllä olen myös sitä meiltä että kun jää kotiin neljän seinän sisälle niin se todellakin tyhmentää ja masentaa.

Enkä kirjoita tätä ollakseni ilkeä vaan se on oma näkemykseni omasta elämästäni. Äitini on aina ollut kotona ja hän on nyt 68-vuotiaana todella mökkiytynyt ja valitettavasti myös dementoitunut. Kun pyörii ikänsä vain omassa pihapiirissä alkaa elämä pyöriä vain sen perheen ympärillä ja ehkä ajatukset niissä samoissa asioissa. Se on todella masentavaa katseltavaa!

Toki varmasti poikkeuksia löytyy!! Sellaisia koitäitiä jotka harrastavat paljon vapaa-ajallaan tai tekevät järjestötöitä tms.

Mutta itsestänikin huomaan miten eri lailla olen piristynyt ja saan uusia virikkeitä ja ajatus-malleja kun palasin töihin 5 kotonaolovuoden jälkeen...

Muut huomanneet samaa?

Kun äitini ja isäni jäivät eläkkeelle niin ovat tulleet jotenkin saamattomiksi. Elämä pyörii ihan liikaa siinä kotikuvioissa. TV:n ääressä istutaan kaiket illat. Lähtevät mieluusti kultturirientoihin kun joku muu on sen järjestänyt,eli aloitekyky lähtemiseen on heikentynyt lähes 100%:ia. Kun isänpäivä koittaa niin isä saa isänpäivälahjaksi konsertti-ja teatteriliput. Ja joululahjaksi jotain mukavaa menoa.