Pitkä kotiäitiys todellakin tyhmentää...:(

Sitä ei tajunnut silloin kuin oli kotona, mutta kun aloitti opiskelut niin vähän ajan kuluttua kyllä huomasi ettei olekaan ihan sama ihminen kuin kotiäitiaikana. Kyllä aivot tarvitsee virikkeitä pysyäkseen kunnossa. Ja ihmisen persoona. Kun ympyrät ovat kovin pienet niin on se aivojen sisuskin... Itse aloitin kotiäitiaikana aikuislukion 2 kertaa/viikko. Oli kyllä todella piristävää.



En halua mammautua samalla tavalla enää vaikka lapsia lisää haluankin. Aion opiskella siinä sivussa samalla kun olen kotona.

minä laihduin viisi kiloa, kun palasin töihin ja jouduin roudaamaan lapsia tarhaan + tekemään vaativaa vuorotyötä.

Eikä sellainen jatkuva stressi ja huono omatunto ole sekään kovin terveydelle edullinen... eikä myöskään älylle tai aivotoiminnalle.

Mielelläni opiskelisin tai tekisin osa-aikatyötä näin kotona ollessani mutta kun sellaista on vaan mahdoton järjestää miehen työaikojen vuoksi. Lisää lapsiakin halutaan vielä, yritän vaan jotenkin pitää itseni virkeänä täällä kotona :)

mitä olen seurannut lähipiiriä, esim. anoppia joka on aina ollut kotona. Ei myöskään harrastuksia eikä ikinä juuri käy missään tai kutsu ketään kotiin. Kaikki pyörii siivouksen ja puutarhanhoidon välillä. Että voi olla masentava ja mökkiytynyt ihminen! Ja todellakin myös vaikuttaa 10 vuotta ikäistään vanhemmalta vaikka on vain 65-vuotias. Oma 78-vuotias mummonikin on virkeämpi.

Itse ainakin tunnen niin työelämässä olevia naisia (äitejä tai ei), jotaka olla möllöttävät kaiekn vapaa-aikansa kotona TV:n ääressä, kun todella aktiivisia kotiäitejäkin. Ja kaikkea siltä väliltä! Enkä oikein tiedä mihin ryhmään itsekään kuuluisin, kun teen osa-aikatyötä ja hoidan omat lapset kotona. Lisäksi on itsellä 1 harrastus + olen mukana kahdessa lasten harrastuksessa. Ei jää paljon aikaa löhöämiseen, mutta ei tämä kellon kanssa kilpajuoksukaan aina kivalta tunnu!

Kilpajuoksu ajan kanssa on työssäkäyvälle äidille piinallisen tuttua, siitä puolestaan seuraa kova stressi, unettomuutta jne. Ei muistikaan pelaa kuten ennen. Kiire & stressi & unettomuus varmasti vaikuttavat muistinpätkimiseen.



Kotona ollessaan on pitkälti omasta aktiivisuudesta kiinni miten aivojaan rasittaa. Harrastukset etunenässä ovat hyvää "urheilua" myös aivoille.

kyse vuosikymmeniä kotona olevista naisista? Sama kyllä koskee miehiäkin, olen tavannut miehiä jotka pyörivät vain oman talon ja kylän ympärillä, esim. monet viljelijät. Kyllä virikkeettömyys tyhmentää.

Tunnen itsekin aktiivisia kotiäitejä, mutta itse en kuulunut heihin - elinpiirini kutistui suurin piirtein puistopiiriin ja nettiin. En vain saanut motivoitua itseäni monipuolisempaan elämään. Taisin olla sillä rajalla että olinko masentunut, vaikka en tuntenutkaan oloani mitenkään erityisen surulliseksi. Kaikki yksinkertaisetkin asiat vain alkoivat tuntua jotenkin ylivoimaisen hankalilta, ja sen sijaan että olisin aktiivisesti etsinyt ratkaisuja ja fiksumpia tapoja toimia, lannistuin sellaiseen epämääräiseen "tämä on nyt tätä kun mennään lasten ehdoilla" -menoon enemmänkin kuin olisi ollut tarpeen.



Mutta ei kai kotiäidin kapea maailmankatsomus sentään dementiaa aiheuta, kuten ap:n kirjoituksessa vähän vihjataan...?

olen ollut kotona n. 10v ja todellakin olen tyhmentynyt. Elämä pyörii vaan lasten ja kodin ympärillä, aivojen ei tosiaan tarvitse miettiä mitään haasteellista. Ihmettelen oikein että miten oikein pääsin kauppakorkeankin läpi, nyt en varmaan ikimaailmassa pääsisi!! Oikeasti :-(.

Muistaakseni tästä on tehty useita tutkimuksiakin. En nyt tarkkaa sisältöä muista, mutta esim. aivothan alkavat "rappeutua" jo 40 ikävuoden jälkeen jos niitä ei aktiivisesti harjoita. On myös tutkittu esim. vanhempien muusikoiden aivoja ja todettu että heillä on erittäin aktiiviset aivot! Luovuus ja kaikki ajattelu siis kannattaa!



Eli tuskinpa kotiäitiys kokonaan rappeuttaa mutta jos on pitkään kotona eikä muutenkaan harrastele mitään "aivojumppaa" niin ehkä se jossain määrin jopa edesauttaa dementiaa tai sanotaanko "yksinkertaistumista"?

eivät osaa tällaisesta asiasta lainkaan keskustella, täytyisi käyttää liikaa niitä aivoja..

anoppi on hyvä esimerkki just tällaisesta ihmisestä.

Ja itse en olisi pystynyt vuosikaupalla olemaan kotona. Vaikka mulla on paljon ystäviä, käytiin kerhoissa, puistoissa, myin vielä Avonin kosmetiikkaa...niin ei oo kotiäitiys mun juttu. Voin paljon paremmin kun käyn töissä! Pysyn jotenkin paremmin käynnissä ja liikkeessä :) Kotiäitinä en jaksa pitää kaikkia pyöriä pyörimässä..

Huomaan itsestäni että kun käyn töissä ja on paljon tekemistä niin sitä on ikäänkuin tosi energinen vielä illallakin ja jaksaa tehdä ja puuhata kaikenlaista.



Toista oli kun oli kotona:(. Kotihommat tuli tehtyä mutta mitään muuta kehittävää ei koskaan jaksanut kehitellä:((. Voisin kuvitella että jos vuosikaudet jatkaisi kotona niin tulisi tosi saamattomaksi.

en itse ole eläissäni kohdannut sellaista kotiäitiä jonka koko elämä pyörisi vain ja ainoastaan kotinurkilla? Ehkä sellainen kotiäiti"laji" on jo muinaismuisto vain. Tuntemani kotiäidit vaikuttavat mm. erilaisissa luottamustehtävissä, harrastavat kulttuuria, urheilevat jne. Kotona tietysti hoidetaan niin kotihommat kuin lapsetkin, ystävien tapaamisia unohtamatta.

en itse ole eläissäni kohdannut sellaista kotiäitiä jonka koko elämä pyörisi vain ja ainoastaan kotinurkilla? Ehkä sellainen kotiäiti"laji" on jo muinaismuisto vain. Tuntemani kotiäidit vaikuttavat mm. erilaisissa luottamustehtävissä, harrastavat kulttuuria, urheilevat jne. Kotona tietysti hoidetaan niin kotihommat kuin lapsetkin, ystävien tapaamisia unohtamatta.

Eihän äitiyslomalla tai hoitovapaalla oleva ole mikään kotiäiti. Itse en tunne ketään joka olisi jäänyt kotiin sen jälkeen kun pienin on täyttänyt 3v.. Enkä muuten tunne ketään jolla olisi aikaa juosta luottamustehtävissä tai edes harrastaa paljoa jos on monta lasta????

eli kyllä aikaa jonkin verran omille jutuillekin jää.

jotka minä tunnen, ovat olleet tyhmiä jo ennen lapsia.

Eipä äitis paljon minusta eroo.. Olen ollu koulukiusattu vuosikausia, viimeiset 10 vuotta olen viettänyt aikaa käytännössä vaan oman pään sisällä. Olen vasta 18-vuotias.



Koulukiusaus on murhaa.

Duunareita halventamatta, (olen itsekin sellainen) heissäkin on todella paljon sellaisia, jotka eivät juuri tiedä eivätkä välitä tietää muusta kuin omasta työstä ja kaikkien naapurien ja tuttavien henkilökohtaisista asioista, sekä ehkä jostain puutarhan rapsutuksesta tm. Yleissivistystä on heikosti, ajankohtaisia asioita seurataan pinnallisesti, mutta niistä ei osata keskustella tai muodostaa mielipiteitä.



En todellakaan yleistä, oma isäni on duunari ja äitini on ollut enimmäkseen kotiäiti, mutta he ovat aina harrastaneet, opiskelleet uusia asioita, lukeneet ja seuranneet ajankohtaisia asioita. Kaikilla älykkäillä ja tiedonhaluisilla ihmisillä ei ole välttämättä kunnianhimoa opiskella pitkälle, vaan he osaavat kehitää itseään omaehtoisesti vapaa-ajallaankin.

Oma äitini on kuin 20 vuotta ikäistään vanhempi vaikka on aina ollut työelämässä, äitiyslomilla vain noin puoli vuotta kerrallaan ja sitten taas meni töihin.

Äidilläni ei vain ole juuri työn ulkopuolisia kontakteja tai harrastuksia, sosiaaliset taidot ovat heikot. Hän ei tunnu myöskään kykenevät uudistumaan millään tavalla.



Uskoisin, että kotiäiti viettäisi helpostikin henkisesti antoisaa elämää verrattuna häneen. Ja äitini on vieläpä akateemisesti koulutettu ja vaativassa työssä.