Pari kysymystä tavallisille perheenäideille

ja ehkä kannattaisi keksiä jotain muuta tekemistä, sillä tuollainen haaveilu ei ole oikein eikä hyväksi kenellekään.

Mä uppoudun joskus sohvan pohjalle vain haaveilemaan. Ei se ketään vahingoita.

On, mutta ei ongelma vaan vähän piristystä elämään (haaveilut eivät tule johtamaan mihinkään). Ja ei, en ole kertonut miehelle, en ymmärrä miksi pitäisi. Enkä tunne syyllisyyttä tmv.

Olen ihan tavallinen, 35+ perheenäiti. Olen aina pitänyt itseäni kunniallisena ja moraalisesti tarkkana naisena. Olen kuitenkin huomannut itsessäni viime aikoina sen piirteen, että olen alkanut haaveilla muista miehistä kuin omastani. Oma mieheni on reissuhommissa jatkuvasti työnsä takia, joten minulla on paljon aikaa haaveilla varsinkin iltaisin ja viettää aikaa itsekseni kotona kun lapsetkin ovat kavereillaan leikkimässä. Koen joskus kamalaa morkkista siitä, että haaveilen muista miehistä. Mieheni kysyi joskus yllättäen, haaveilenko muista. En uskaltanut tunnustaa, vaan sanoin, että en. Olen tuntenut siitä syyllisyyttä jälkeenpäin. Kuitenkaan en ole voinut lopettaa haaveilujani. Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Oletteko uskaltaneet kertoa siitä miehellenne?

Yhdessä ollaan oltu jo 12-vuotta, nyt olen oikeesti ihastunut yhteen mieheen, se ei tiedä siitä. Haaveilen ja unelmoin hänestä ja mä luulen että jos mulla olisi oikeesti mahdollisuus, niin mä voisin jopa omaa miestäni pettää sen kanssa.

Miehelleni en tietenkään ole tälläisiä kertonut, enkä oikeastaan tunne edes syyllisyyttä, en tiedä miksi? Rakastan kuitenkin miestäni kovasti, ehkä se on vaan tää pitkä suhde ja tasainen arki joka pistää pään pyörälle välillä.

Ja toisaalta mä luulen että on munkin mies varmasti näinä vuosina tuntenut ihastusta jotain toista naista kohtaan.

Tälläistä tää nyt on.

enkä lähtisi niistä itseäni soimaamaan. Mutta jos asia aiheuttaa sinulle ahdistusta ja viilentää sinun ja miehesi välejä, niin suosittelisin jotain ajanvietettä sinulle. Ehkä joku uusi harrastus?



Me olemme olleet mieheni kanssa 16 vuotta yhdessä.

Vasta sitten ollaan ongelmissa, jos aletaan toteuttaa niitä. Pelkkä haaveilu on puhdasta hupia,

olen itse pitänyt huolen että "haaveilen" saavuttamattomista miehistä. Siis en työkavereista, naapureista jne. Näin ei tule ainakaan oikeasti ihastuttua ja tehtyä jotain kiellettyä. Ja mielestäni tässä ei ole mitään pahaa ja ollaan joskus laskettu siitä miehenkin kanssa leikkiä kun kerroin asiasta. Eikä minua haittaa vaikka mies ajattelisi muita ja tulisi sitten hakemaan minua touhuilemaan...

Haaveilu ei kerro moraalistasi mitään, tekosi kertovat kyllä. Eli et ole millään muotoa huono ihminen niin kauan kuin mitään ei oikeasti tapahdu.



Relaa vähän! :)

Etenkin jos tietää ettei tekisi mitään. Mutta ei niistä kannata kertoa, sehän olisi loukkaavaa! Valkoinen valhe ei haittaa. Luuletteko ettei miehenne haaveile? Mun mies saa kyllä unelmoida, kunhan ei ikinä, koskaan anna mun huomata sitä!!

Olettaisin, että on miesten kohdalla yleistä haaveilla muista, mutta se että kertooko siitä on eri juttu. Niin kauan kun siitä ei koidu itselleen mitään omantunnontuskia, niin hommahan on mielestäni ok. Älkää tehkö sitä virhettä, että kerrotte joskus haaveilevanne muista, siitä voikin seuraa kaikenlaisia tuskia...

Ainahan sitä haaveilla saa, jokaisessa pitkässä liitossa on varmasti hetkiä, että sitä miettii oisko elämä (ja oisko itse ihmisenä!!) erilaista jos kumppani ois eri. Ei siitä kannata tuntea syyllisyyttä, niin kauan kuin ei tee mitään, ja muistaa että oma mies on ihana ja rakas, ja häneen voi ihastua aina uudelleenkin.



Mut mua vaan mietityttää, kun sanoit että sulla on paljon aikaa kun lapset ja mies on poissa. Voiskohan ton ajan tehdä jotain muutakin kuin haaveilla? Kun sulla kerrankin on vapaa-aikaa, niin voisithan sä harrastaa, lukea kirjoja, katsoa leffoja ym.