Lahjoitteleeko sinun anoppisi teidän tavaroitanne
toisille sukulaisille?
Me olemme huomanneet, että mitään ei voi vahingossakaan unohtaa anoppilaan, sillä se on sitten ikuiset jäähyväiset sille tavaralle. Useammin kuin muutaman kerran on käynyt, että joku lasten tavara/vaate on unohtunut sinne. Ollaan kyselty perään ja "ei ole näkynyt" ja sitten yhtäkkiä huomataan, että ko. tavara on sosialisoitu johonkin ihme yhteiskäyttöön miehen veljen lapsille tai peräti annettu heille.
Viimeksi unohdin sinne lapsen vyön ja kyseltiin sitä monta kertaa ja ei vaan löytynyt. Meni muutama kuukausi ja miehen veljen tyttö tuli meille kylään samainen vyö farkuissaan. Kysyin, mistä olivat "saaneet noin kivan vyön" ja kuulemma anoppi oli antanut. En sanonut sen kummempaa vaan annoin asian olla kun en halunnut serkkutytönkään mieltä pahoittaa.
Ihmetyttää ja ärsyttää vaan anopin käytös. En tajua, miten tämmöiseen tulisi suhtautua. Aina muka tavaramme mystisesti katoavat, jos jotain sinne unohdamme ja sitten hiljaa kuin kusi sukassa pöllö anoppi lahjoittelee ne eteenpäin.
Kommentit (8)
Luulin että olen ainoa...Ei tosiaan parane unohtaa lasten vaatteita, leluja, pelejä, kaikki häviää :(
sitten kun mainitsemme anoppilassa, että kappas, tuo mukihan taitaa olla meidän, alkaa loukkaantunut "kyllä sen täältä pois saa viedä" -marttyyrivirsi. Ai ihan totta, oman tavaramme, ihan SAADAAN viedä???
Luulin että olen ainoa...Ei tosiaan parane unohtaa lasten vaatteita, leluja, pelejä, kaikki häviää :(
Sun pitää olla tarkkana kun lähdet anoppilasta, että pakkaat kaikki kimpsut ja kampsut mukaan. Mun unelma-anoppi pesee ja silittää, jos on jotain vaatteita sinne unohtunut.
Luulin että olen ainoa...Ei tosiaan parane unohtaa lasten vaatteita, leluja, pelejä, kaikki häviää :(
Sukulaislapsille, naapurille, ja kerran oli vienyt leluja kirpparille myyntiin "kun ei niillä kukaan täällä leikkinyt"
sillä siitä selviää
Oma anoppini on täysin normaalin kommunikointikyvyn ulottumattomissa ja lakaisee kaiken eteentulevan maton alle.
Voisin kuvitella, että jollain ihmeen keinolla hän luikertelisi tuostakin irti jos yrittäisin ottaa tuollaista asiaa puheeksi. Oli kerran aivan shokissa ja kauhuissaan, kun pyysin vierasta ihmistä siirtämään bussissa laukkua tyhjältä penkiltä, että anoppi pääsi istumaan. Ei ihmisille kuulemma niin voi sanoa, olisi vaan pitänyt vissiin mulkoilla ja "antaa ymmärtää" jonkun nonverbaalisen viestimisen kautta.
Luulin että olen ainoa...Ei tosiaan parane unohtaa lasten vaatteita, leluja, pelejä, kaikki häviää :(
Sukulaislapsille, naapurille, ja kerran oli vienyt leluja kirpparille myyntiin "kun ei niillä kukaan täällä leikkinyt"
sillä siitä selviää