En voi sietää imettämistä

Eikä sitä kenen sana painaa. Luultavasti miehesi miettii vauvan parasta enemmän kuin sinä. Minäkään en ole pitänyt imettämisestä, mutta silti imetin lapsia (kolme) liki vuoden. Muistutin aina itselleni että se on vauvan parhaaksi ja on kuitenkin lyhyt aika elämästä. Vaikeinta minulla oli juuri tuossa 2-3 kk kohdalla, mutta noin 4-5 kk kohdalla helpotti.

pari kuukautta lisää menee ihan hujauksessa :)

Sinähän se rinnoistasi päätät, mutta inhan parisuhde aina täynnä kompromisseja.



Jos sopisitte, että lypsät vielä vaikkapa n puolet vauvan tarvitsemasta maitomäärästä jonkin aikaa ja toisen puolen saisi sitten korviketta. Ja iskä sitten hoitaisi pumpun pesemisen ja viihdyttäisi vauvaa, kun pumppaat.



Rinnat tottuvat äkkiä säännölliseen lypsämiseen, vaikka aluksi oliskin vaikea herua pumpulle. N 50 eurolla saa jo toimivan ja laadukkaan yhdellä kädellä pumpattavan pumpun.

synnytystavasta, että imettämisen pituudesta.



Hän sanoi, että minun kroppani ja minä teen kropallani mitä haluan.



Vauva on nyt kohta 10 kk. Ajattelin, että tsemppaan sen 6 kk. Nyt ajattelen, että siihen 12:een kuukauteen. WHO sanoo mitä sanoo - se koskee myös Afrikan maita. Suomi-lapselle riittää varmasti vuoden imetys.



Summa summarum, sinä päätät kropastasi ihan itse! Teet kuten sinusta oikealta tuntuu.

miettisin tarkkaan että mistä tuo vastenmielisyys johtuu. Oletko sinut seksuaalisuutesi kanssa, herättääkö imetys jotain kummallisia tunteita7ahdistusta sen suhteen? Arveluttako muiden suhtautuminen, onko itsetunto kohdillaan? Jne. Jo syiden erittely voi auttaa sinnittelemään vielä. Kuten ylempänä sanottiin, ajattele lapsen parasta.

Minä olen juuri nyt kärvistellyt tuon tasan 6 kk imettäen vauvaa ja se on ollut piinaavaa: ekaksi oli pari pahaa rintatulehdusta ja sitten toisessa nännissä on ollut koko ajan pieni märkivä paise (josta lääkärikään ei osaa sanoa, mikä se on. Tulee aina takaisin ja häviää itsekseen, ihan vain palatakseen kohta taas märkimään ja sattumaan uudelleen.)



Nyt olen alkanut opettaa vauvalle kiinteitä. Opetan samalla myös juomaan nokkamukista niin pääsen kohta imetyksestä kokonaan. En halua tänä syksynä enää yhtään rintatulehdusta.



Plussaa tässä on tietysti ollut se, että joka päivä voi herkutella vaikka miten ja paino vaan laskee. Nyt tosin pitää pitää huoli, että herkuttelu vähenee samassa suhteessa kuin imetyskin, ettei vaa'an lukemat pompsahda. Ja aika helpooakin imetys on ollut. Tuo jatkuva kipu vaan on ollut todella tuskallista.

Syynä oli se, että vauvan imuote oli huono ja imetys sattui. Aina ja joka kerta. Rintatulehdukset vainosivat eikä minnekään voitu lähteä, kun vauva suostui jotenkuten syömään vain kotona makuuasennossa. Kaikki muu oli yhtä taistelua. Sitten, yhtäkkiä kun vauva oli noin 3,5 kk, ongelmat ratkesivat. Vauva alkoi imeä paremmin ja useammassa asennossa ja muutenkin homma muuttui todella paljon helpommaksi.



Nyt olen tyytyväinen, etten silloin lopettanut. Enkä olisi edes voinut, kun vauva ei kelpuuttanut pulloa. Yritä sinäkin vielä vähän jaksaa. Imetys on kuitenkin vauvalle parasta. Et tosin kertonut mistä syistä et voi sietää imettämistä.

Nyt lapsi on sairaanloinen hänellä on 6 eri allergiaa ja täysin erilainen kuin meidän esikoinen jolla ei ole mitään allergioita (hänet imetettiin 1 vuotiaaksi asti). Koetin isänä ja vanhempana/viisaampana neuvoa mutta kun ei kuunnellut.

vaikkakin omaani imetin melkein puolisen vuotta tuntematta mitään "inhoa",tuohon asti se oli mukavaa (annoin myös korviketta). Mutta jotenkin "kuvottaa" ajatus siitä että lapsi tulee itse tissille,yök.. pikku-vauvojen hommaa rinnalla olo ;)

Miten niin et pidä imettämisestä? Jokaikinen äiti jolle olen aroista nännestäni ja imetyspelostani puhunut on vannonut ja vakuttanut, että imettäminen on taivaallisen ihanaa ja tuntuu joltain pyhältä toimitukselta, josta taautusti tulen nauttimaan. Myös tältä palstalta olen sanut samanlaisen kuvan. Eikö se pidäkään paikkaansa?



Nimim. Ensimmäistään odottava, jolla on niin arat nännit, että niiden helläkin koskettelu tekee kipeää

Mutta en tosin kyllä usko tuohon yhteen kommenttiin, jossa muka lapsen allergiat johtuu siitä, ettei lasta ole tarpeeksi imetetty. Mulla on kaksi lasta, joista toinen täysimetetty 4-kuiseksi (silloin se oli suositusikä) ja toista 3 kk, eikä kummallakaan ole allergian allergiaa.

kuuntele itseäsi, sinun täytyy jaksaa. Siis jos jostain koet saavasi todellista helpotusta arkeen, ni tee niin. Tietänet kuitenkin imetyksen edut, että niitä on turha kertailla. Vauvaahan voi pitää lähellään, vaikkei imettäisikään, ei imetys ole mikään hyvän äitiyden mittari.



Minkä vuoksi mies haluaisi sinun imettävän vastentahtoisesti? Vauvahan vaistoaa tunteet ihan tolkuttoman hyvin, itse ainakin ajattelisin, että vauvalle on parempi, että se lähellä olo on molemmille positiivista ja ihanaa, eikä vain pakko, kun muualta ei saa ruokaa.



Mieti kuitenkin kokonaisuutta.. Ite pystyin täysimettämään kahta ensimmästä 4kk, sit aloin odottaa uutta ja oli pakko alkaa antaa lisäruokaa ku iteltä maito väheni niin paljon. Sillon totesin, että olis ollu paljon helpompi imettää, ku ruoka on silloin valmiina ja varmasti tarjoamiskelpoista ja ei tarvi miettiä, onko "tutti" puhdas.

Ei ne vauvat mitään meedioita ole, ei mun poika ainakaan vaistonnut etten tykännyt imettää, imetin yli vuoden ikään:) Ja inhosin koko touhua. Tuota en ole ikinä tajunnut että kun vauva tulee itse niin siinä jotain vikaa, lapset oppii kuitenkin aika eri ikäisinä liikkumaan. Sitä paitsi 6kk ON pikkuvauva, helou:D

Maitoa tuli huononlaisesti ja ahdistuin ihan järkyttävästi miehen syyllistämisestä. Maito loppuu jos et nyt tee niin tai näin. Puolen vuoden iässä mies huusi että lapsesta tulee ihan mielenvikainen jos en yritä imettää. Siinä vaiheessa vauva ei enää suostunut imemään ja olisi väkisin pitänyt pitää tissillä. Olisin kyllä mielellään täysimettänyt jos maitoa olisi tullut. Osaimetin sinne 7kk ikään asti.



Yritä olla ottamatta itseesi miehesi puheista. Itse tiedät mihin kykenet.

siis en voi sietää imetystä, minulla on 3 lasta. Nykyisen mieheni kanssa näistä asioista puhuessa, ilmoitin ihan vain tiedoksi,että jos saamme joskus lapsen, en todellakaan aio imettää kuin max. kuukauden ja siitä on turha puhua sen enempää! Mies oli aluksi hieman yllättynyt,mutta ymmärsi kyllä ja minunhan se päätös on.