Potkikaa vaikka takalistoon....

Tunnen olevani täys idiootti, mutta silti niin surullinen. Kyse on vauvan saannista.



Minulla on perussairaus, jonka takia lapsen saantia täytyy "suunnitella". Tähän ns. suunniteluun ja terveydentilan kohentamiseen on mennyt jo pari vuotta ja uskokaa mua ne vuodet on ollu tosi raskaita ja väliin julmiakin.



Nyt kun se "lupa" lapsen hankintaan on saatu niin innoissaan tietty rupesimme heti duunaamaan pikku kakkosta. Ensimmäinen kierto on vasta mennyt ja menkat tietty alkoi. Suru tästä oli ihan suunnaton. TIEDÄN ettei raskaaksi tulla tuosta noin vain ja ekasta kierrosta se olisi jo pieni ihme. Mutta tavallaan lasta on "yritetty" jo kaksikin vuotta, tosin ei seksin merkeissä vaan sairauteni hoitamisilla.



Nyt toinen kierto jotenkin pelottaa, että jos taas otan yhtä raskaasti kuukautisten alkamisen. Huoh. Kiitos kun jaksoit lukea.