Jos et voisi saada puolisosi kanssa biologisia lapsia, jättäisitkö hänet?

Siis kuka edes miettii tällaista? Minä olen solminut mieheni kanssa parisuhteen siitä lähtökohdasta, että yhdessä otetaan vastaan elämän ilot ja surut. Silloin kun lapsia ei vielä ole yritetty, ei voi tietää, onko tämä asia mahdollisesti yksi niistä elämän suruista. Jos on, niin siitä mennään läpi yhdessä. Aivan käsittätön ajatuskin, että hylkäisi tällaisen asian takia sen ihmisen, jota on luvannut rakastaa ja kunnioittaa.



Jos taas mies ei haluaisi lapsia ollenkaan, niin en olisi alunperinkään mennyt hänen kanssaan yhteen.

Sellaiset jotka on jo nähnyt elämää, eikä elä enää prinsessatua todeksi.

Miksi ihmeessä?

Onko mies joku lapsentekokone?



Jos kumppanin kanssa menee mukavasti ei lapsen saamattomuus ole mikään syy jättää toista.

kun itse en ole saanut virallisesti biologisia lapsia, vaikka olenkin lapsemme synnyttänyt (ja ovat mieheni biolapsia).



Mieheni on maailman paras mies, enkä jättäisi häntä tuollaisen takia. Eikä hän jättänyt minua. Jos emme olisi onnistuneet saamaan lasta luovutetuilla sukusoluilla, olisimme yrittäneet saada lapsen adoptiolla. Missään tapauksessa emme olisi eronneet.

Sellaiset jotka on jo nähnyt elämää, eikä elä enää prinsessatua todeksi.

merkitsee kyynistymistä.

Minulle se merkitsee yhä suurempaa tasapainoisuutta, vastuuta ja kykyä löytää iloa yhtä lailla pienistä kuin suuristakin asioista.

t. 18 (ikää 38, naimisissa 13 v)

eikä hänkään mua, vaikka mä olen se, joka ei voi saada. Olemme adoptoineet.



Olisin luultavasti eronnut, jos ei haluaisi ollenkaan, tosin mä en olisi mennyt naimisiinkaan silloin. Asia puhuttiin selväksi jo seurustelun alussa.

ei vaan se merkitsee sitä, että osaa kunnioittaa myös omia toiveitaan, eikä tee niinkuin prinsessasadussa opetetaan.



Kyllä lapset ovat niin tärkeä asia, että lapsista luopuminen suit sait pelkän naistenlehtiretoriikan perusteella on aikas lapsellista.

kun ei voinut hyväksyä lapsettomuutta, meillä adoptio olisi ollut ainoa vaihtoehto. "Vika" siis minussa, kasvaimet munasarjoissa eväsivät lasten saannin mahdollisuuden

niin toivoisin, että mieheni ymmärtäisi jättää minut. Ja kyllä - olemme jo kauan yrittäneet lasta, (mutta emme tiedä, kummassa vika on).

ei vaan se merkitsee sitä, että osaa kunnioittaa myös omia toiveitaan, eikä tee niinkuin prinsessasadussa opetetaan.

minä kyllä osaan kunnioittaa myös omia toiveitani, mutta sinä et osaa kunnioittaa muita kuin omia toiveitasi. ;)

18

Aika paksua tekstiä: mies ei ansaitse sinua, eikä vaihtamalla parane, jaa jos haluaa lapsen ja sen saa?



Ei kukaan ole missään tukemisvelvollisuudessa!

Jokanen elää myös sitä omaa elämää. Voihan se olla että on toisen kanssa ja kaipaa omaa lasta ja jää suhteeseen silti. Ja avot: 10 vuotta myöhemmin sitten toinen dumppaa "velvollisuutta tuntevan". Onko se parempi?



Kuule, suhteita kaatuu. Ja paskaa saa jokanen päälleen elämässä. Ikävä jos ei saa lasta, mutta kyllä kumppani saa haluta sen oman lapsen niin itsekästä kuin se onkin.

että siinä pitääkin kunnioittaa vain omia toiveitaan. Vain siten pystyy olemaan rehellinen muita kohtaan ja kunnioittamaan muita.

että siinä pitääkin kunnioittaa vain omia toiveitaan. Vain siten pystyy olemaan rehellinen muita kohtaan ja kunnioittamaan muita.

18

Olen itse siinä iässä, että en enää lapsia saa. Eli tässä vaiheessa konkretisoituu asian lopullisuus - ja valtavuus - toden teolla. Sitä ennen on helppo lasketella kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä. Tässä kohtaa sitten oikean todellisuuden.



Sisareni jäi lapsettomaksi, koska miehensä ei voinut lapsia saada. Heille tuli avioero yhtä kaikki, vaikka mies onkin sisarelleni elämän mies ja kaikkea muuta kliseeseen kuuluvaa. Nyt on sitten myöhäistä tehdä mitään.

Vaikka toinen sitten dumppaisikin myöhemmin. Katkera ehkä olisin, mutta siinä tilanteessa olisin kuitenkin toiminut sydämeni mukaan. Sellaisen asian kanssa voisin elää, mutta en toisen vajaavaisuuden - jolle hän ei voi mitään - vuoksi.

En jättäisi miestäni hänen sairastuessaankaan. Mutta kukin toki taaplaa tyylillään.

Sisareni jäi lapsettomaksi, koska miehensä ei voinut lapsia saada. Heille tuli avioero yhtä kaikki, vaikka mies onkin sisarelleni elämän mies ja kaikkea muuta kliseeseen kuuluvaa. Nyt on sitten myöhäistä tehdä mitään.

18

Kun voi vaihtaa lapselle biologisen isän (eli käyttää luovutettuja soluja), ja saada pitää rakkaan miehensä.

Adoptiolapsia on paljon vaikeampi saada kuin biologisia.



Sijaisperheeksikin on tietyt vaatimukset, eikä heillä ollut tarpeeksi suurta asuntoa.

koska molemmilla on jo yksi lapsi, ei tosin yhteisiä vielä (mutta olen raskaana). Eli itselläni on jo biologinen lapsi entisestä liitosta, ei olisi niin tärkeää saada nykyisen mieheni kanssa biologista lapsia että hänet sen takia jättäisin.



Jos lapsia ei vielä olisi en tiedä mikä olisi tilanne..haluaisin varmasti lapsen mieheni kanssa mutta minulle kyllä kävisi muukin kuin biologinen lapsi. Mies on niin hyvä että sitä ei kannata vaihtaa vaikka mikä olisi :)

koska mulla on lapsi mieheni kanssa, mutta yksi omaiseni on lähes tulkoon itsemurhan partaalla (siis ihan oikeesti) masennuksensa kanssa. Hän ei voi saada miehensä kanssa lapsia, eivätkä lapsettomuushoidot ole tepsineet. Hän käy terapiassa, että pääsisi asian yli, mutta olen todella huolestunut hänestä. Erittäin pahalta näyttää.



Kun nyt syy on miehessä ja nainen terve niin ehkä "paras" keino olisi nyt löytää uusi parisuhde. Mutta tämä nainen on umpikujassa tuon asian kanssa, koska hän on mennyt naimisiin periaatteella "kunnes kuolema meidät erottaa". Tiedän, että hän on miettinyt juuri tuota vaihtoehtoa. Alan olla itsekin ihan paniikissa tämän asian kanssa, koska en osaa auttaa häntä. Tuntuu, että kaikki keskusteluni hänen kanssaan päätyvät umpikujaan.