Jos et voisi saada puolisosi kanssa biologisia lapsia, jättäisitkö hänet?
Tai jos ette voisi saada normaalisti lasta vaan siinä tarvittaisiin apua, niin etsisitkö uuden, jonka kanssa onnistuisi normaalisti? Tai jos puoliso ei vaan halua lapsia nyt tai koskaan, jäisitkö suhteeseen, joka siis muuten olisi hyvä? Olisiko se sinusta oikein tai mitä yleensä ajattelet tästä?
Minä en jättäisi miestä, vaikka emme saisi biologisia lapsia tai jos tarvittaisiin apua. En todennäköisesti myöskään silloin, jos kyse on siitä, ettei mies halua lapsia. Tätä olen muutamia kertoja vierestä seurannut, kun parit joilla menee muuten todella hienosti (eikä näytä vaan ulospäin siltä) niin eroavat kun toinen ei halua lapsia tai eivät voisi saada normaalisti tai ollenkaan lapsia. Mutta tiedän myös parin, joka jatkoi lapsettomuudesta huolimatta ja nyt ovat todella onnellisia päästyään yli siitä tuskasta, etteivät lapsia saa.
Kommentit (53)
Ja voihan käydä niinkin, että se uusikin mies on hedelmätön....... Miten sitten suu pannaan?
Jos emme voisi saada biologisia lapsia, en missään nimessä jättäisi miestä.
Emme kumpikaan hyväksy hedelmöityshoitoja, joten niihin emme missään tapauksessa menisi, ainakaan lahjoitetuilla sukusoluilla.
Jos mies kieltäytyisi adoptiosta, melko varmasti eroaisimme.
Jos mies ei tahtoisi lapsia, emme olisi edes alkaneet seurustelemaan, tai jos hän olisi muuttanut mielensä vasta myöhemmin niin eroaisimme.
En oikein ymmärrä mikä tässä voisi olla oikein tai väärin? Jokainen alkaa suhteeseen ja perustaa perheen ihan omista itsekkäistä syistään, eikä siinä ole mitään väärää (kunhan ei valehtele toiselle!)
Minä olen ainakin alusta asti tehnyt selväksi, että haluan lapsia ja jos mies olisi tätä vastaan ollut, olisi ollut selvää ettei meistä voi koskaan mitään tulla.
niin kyyninen, että saattaisin jopa pistää oman lapsen miehen edelle.
mutta uskon, että olisimme lähteneet adoptiojonoon. Molemmat olemme aina haaveilleet lapsesta.
ei ole apua
Kun voi vaihtaa lapselle biologisen isän (eli käyttää luovutettuja soluja), ja saada pitää rakkaan miehensä.
että adoptiolapsen saa tätä nykyä hyvin harva sellaista haluava. Ja lapsen saaminen kestää joka tapauksessa vuosia.
saada lapsia, en olisi häntä jättänyt. Olisimme adoptoineet tms. tai ehkä eläneet lapsettomina, en tiedä. Suhteemme ei kuitenkaan perustu pelkästään lisääntymiseen.
Mutta jos mieheni ei olisi halunnut lapsia, tilanne olisi toinen. En todellakaan osaa sanoa, mitä silloin olisin tehnyt.
että adoptiolapsen saa tätä nykyä hyvin harva sellaista haluava.
Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että kaikki eivät saa, vaikka haluaisivat.
seuraavalla kerralla...
"Käytkö usein tutkituttamassa sun siittiöiden liikkuvuuttasi?"
Pelan kautta sai lapsen 62 perhettä, tänä vuonna ollaan nyt luvussa 48 eli en usko, että tänä vuonna tulee edes noin montaa.
Interpedian kautta tulee muutama kymmenen, Helsingin kaupungin kautta joitakuita.
Eli yhteensä vuodessa kaikki adoptiolapset jäävät korkeintaan vähän yli sataan.
Adoptiohakijoita on kotimaan jonoissa satoja, ulkomaan jonoissa Interpedialla noin 400. Pela ei tätä lukua kerro, mutta koska se on suurempi kuin Interpedia, voi arvella, että heitä on ainakin 500.
Eli yhteen laskien jonoissa lienee tällä hetkellä noin 2 000 hakijaa, kun lapsia on noin 100.
Minusta voidaan hyvin sanoa, että harva saa lapsen.
että jostain käsittämättömästä (ilmeisesti typerästä uskonnollisesta syystä) tuo omaiseni ei halua lahjasiittiöillä hedelmöitettyä lasta. Itse en voi käsittää asiaa ollenkaan, koska sittenhän hän kokisi raskauden ja synnytyksen ja saisi ainakin 50% oman lapsen. Adoptioon tuosta parista ei taida olla.