Muita, joiden lapsilla ei ole mitään harrastuksia? Lapset 6 ja 10.

15v hoitaa itse omat harrastusmenonsa; soittaa rumpuja ja pitää lastenkerhoa.

On kavereiden kanssa? Minä tietoisesti haen pojalle harrastuksia, ettei koko elämä mene pelkäksi hengailuksi ja ajan tappamiseksi ja pelaamiseksi.

11v käy koulua kaupungissa joten on kotona vasta neljän maissa. Sitten välipala ja läksyt, kohta onkin päivällisaika. Arki-iltaisin käy lähikentällä pelaamassa jalkapalloa, pyöräilemässä, tai touhutaan perheen kesken jotain. Viikonloppuna esim.mökillä tai isovanhempien maatilalla. Harvoin valittaa että olisi tylsää...

Syynä se, ettei äidillä ajokorttia ja ei jaksanut kävellen meitä kuskata. Lisäksi se, että tahtoi olla kotiäitinä ja harrastukset olisi maksaneet. Virallisesti perusteli tietysti niin, että "ei terve lapsi harrastuksia kaipaa, vapaa leikki on paljon kehittävämpää jne." Oikeasti olisi jäänyt todella paljon aikaa myös vapaalle leikille vaikka joku harrastus olisikin ollut. Olin ehkä kuitenkin jotenkin "b-luokan lapsi", kun harrastuksia ei ollut ja esim. vaatteet tietysti kirppareilta jne.



Kadehdin kyllä lapsia, joilla oli harrastuksia ja osallistuvat, aktiiviset vanhemmat.



Meillä onkin lapset saaneet harrastaa pikkuisista lähtien, mutta rajansa tietysti sillä harrastamisella. Meillä esikoisella (3. luokalla koulussa) on 2 harrastuskertaa viikossa ja 5v täyttävällä 1 harrastuskerta viikossa. Tämä on hyvä. Enkä koe että mitenkään työlästä, vaikka lähes yksin olenkin lapsistani vastuussa (exällä lapset joka toinen viikonloppu). Koen, että on kiva saada aikaa vain sen toisen lapsen kanssa kun toinen on harrastuksessa. Tai sitten voi käydä sillä välin kaupassa tai lenkillä.

Syynä se, ettei äidillä ajokorttia ja ei jaksanut kävellen meitä kuskata. Lisäksi se, että tahtoi olla kotiäitinä ja harrastukset olisi maksaneet. Virallisesti perusteli tietysti niin, että "ei terve lapsi harrastuksia kaipaa, vapaa leikki on paljon kehittävämpää jne." Oikeasti olisi jäänyt todella paljon aikaa myös vapaalle leikille vaikka joku harrastus olisikin ollut. Olin ehkä kuitenkin jotenkin "b-luokan lapsi", kun harrastuksia ei ollut ja esim. vaatteet tietysti kirppareilta jne. Kadehdin kyllä lapsia, joilla oli harrastuksia ja osallistuvat, aktiiviset vanhemmat. Meillä onkin lapset saaneet harrastaa pikkuisista lähtien, mutta rajansa tietysti sillä harrastamisella. Meillä esikoisella (3. luokalla koulussa) on 2 harrastuskertaa viikossa ja 5v täyttävällä 1 harrastuskerta viikossa. Tämä on hyvä. Enkä koe että mitenkään työlästä, vaikka lähes yksin olenkin lapsistani vastuussa (exällä lapset joka toinen viikonloppu). Koen, että on kiva saada aikaa vain sen toisen lapsen kanssa kun toinen on harrastuksessa. Tai sitten voi käydä sillä välin kaupassa tai lenkillä.

Mulla myös äiti kotiäitinä eikä päässyt mihinkään kuskailemaan:(((. No harrastin jossain vaiheessa suunnistusta mutta en pitänyt siitä ja harrastin sitäkin vain koska isäni halusi.. Mitään sellaista harrastusta josta olisin todella pitänyt, en saanut aloittaa koskaan. Esim. pianonsoitto olisi kiinnostanut, mutta se tyssäsi siihen ettei ollut mitään soitinta millä harjoitella.

Omat lapseni ovat nyt 3-, 7- ja 8-vuotiaat ja vanhemmalla lapsella on kaksi harrastusta viikossa. Yksi musiikkiin liittyvä ja toinen on kuvataidekerho. 7-vuotiaalla on myös musiikkiharrastus. Pienemmällä ei vielä mitään kun on kuitenkin hoidossakin lähes joka päivä. Isommat eivät ole ip-kerhossa joten ehtivät hyvin jotain harrastaa.

Ihan sen takia haluan että he kokeilevat jotain että löytäisivät sen oman juttunsa. Jotain järkevää tekemistä, eikä vain sitä hengailua. Ehtivät kyllä leikkiä vapaastikin tosi paljon.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml



En voi olla kuin samaa mieltä professorin kanssa! Aivan liian monet lapset viettävät aikaa vain ollen perheen kanssa. Syytän samalla vähän vanhempiakin ja heidän omaa harrastusintoaan: jatkuvasti jompikumpi vanhempi menossa omiin harrastuksiinsa ja näin KOKO perhe on harvoin yhdessä. NÄkeehän sen tälläkin palstalla miten ylpeillään sillä että "heti kun mies tulee ovesta mä lähden ratsastamaan tai kuntosalille tai plaa plaa".

Jo otsikossa mainittiin, että kaksi harrastusta on hyvä ;)

Ei siis liikaa, mutta jokin harrastus on kiva olla olemassa!

<a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml">http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml</a&gt; En voi olla kuin samaa mieltä professorin kanssa! Aivan liian monet lapset viettävät aikaa vain ollen perheen kanssa. Syytän samalla vähän vanhempiakin ja heidän omaa harrastusintoaan: jatkuvasti jompikumpi vanhempi menossa omiin harrastuksiinsa ja näin KOKO perhe on harvoin yhdessä. NÄkeehän sen tälläkin palstalla miten ylpeillään sillä että "heti kun mies tulee ovesta mä lähden ratsastamaan tai kuntosalille tai plaa plaa".

Jo otsikossa mainittiin, että kaksi harrastusta on hyvä ;) Ei siis liikaa, mutta jokin harrastus on kiva olla olemassa!

&lt;a href="<a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml">http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml</a&gt;" alt="<a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml">http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml</a&gt;"&gt;<a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml&lt" alt="http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml&lt">http://www.iltalehti.fi/perhe/2009091610244867_pr.shtml&lt</a>;/a&gt; En voi olla kuin samaa mieltä professorin kanssa! Aivan liian monet lapset viettävät aikaa vain ollen perheen kanssa. Syytän samalla vähän vanhempiakin ja heidän omaa harrastusintoaan: jatkuvasti jompikumpi vanhempi menossa omiin harrastuksiinsa ja näin KOKO perhe on harvoin yhdessä. NÄkeehän sen tälläkin palstalla miten ylpeillään sillä että "heti kun mies tulee ovesta mä lähden ratsastamaan tai kuntosalille tai plaa plaa".

Mutta kun nykyään haalitaan ehkä tekemistä liikaakin ja KOKO perheelle. Onhan se selvääkin että jos perheessä on kolme lasta ja kaksi aikuista, niin ei kaikilla voi olla kolmea harrastusta. Elleivät ne harrastukset sitten ole perheen yhteisiä!

kaksi harrastusta on hyvä. Ihan niin kuin meillä.

saa kyllä minut näppylöille. Se on nyt taas tämän hetken muotijauhanta. Ei se että kökitään joka päivä väkisin ruokapöydässä yhdessä takaa yhtikäs mitään.



Anopin perheessä vietetään ruokaorgioita ja kaikki kyläreissutkin kökötetään syöden, mutta harvoin olen tavannut perhettä, jossa vanhemmat kuuntelevat lapsiaan niin vähän kuin heillä.

saa kyllä minut näppylöille. Se on nyt taas tämän hetken muotijauhanta. Ei se että kökitään joka päivä väkisin ruokapöydässä yhdessä takaa yhtikäs mitään. Anopin perheessä vietetään ruokaorgioita ja kaikki kyläreissutkin kökötetään syöden, mutta harvoin olen tavannut perhettä, jossa vanhemmat kuuntelevat lapsiaan niin vähän kuin heillä.

yhdessä minusta VIESTITTÄÄ_jostain! Ei välttämättä ne ateriat vaan ehkä se on muutenkin se yhteinen välittäminen ja että halutaan olla yhdessä. Minusta pitää hyvin paikkansa mitä olen seurannut lähipiiriä. Perheessä on jotain vialla jos "kaikki syövät mitä syövät milloin syövät" eli jääkaapista haetaan jotain kun huvittaa.

Tämä on joku nykymaailman ilmiö että ei syötäisi edes yhtä päivän ateriaa yhdessä. Idealisoidaan amerikkalaista yhteiskuntaa, jossa karrikoidusti joku ylipainoinen syö kaikki ateriat telkun ääressä, perheenjäsenet samaten. Eikä siinä mitään keskustella vaan katotaan telkkua.

kuin sitä että vanhemmat kuvittelee, että joku ruoalla pelleily korvaa näppärästi aidon välittämisen.

monissa yhteiskunnissa ennen vanhaan miehet ja naiset söi ja eli erillään, eivätkä lapset ruokailleet muun perheen kanssa. Jos nyt muistella haluat.



Sitäpaitsi tuskin ne harrastavat perheet on niitä ylipainoisia telkan edessä kököttäjiä. Ylipaino-ongelmia on paljon enemmän niillä, joiden koko maailma pyörii siinä ruoan ympärillä.

monissa yhteiskunnissa ennen vanhaan miehet ja naiset söi ja eli erillään, eivätkä lapset ruokailleet muun perheen kanssa. Jos nyt muistella haluat. Sitäpaitsi tuskin ne harrastavat perheet on niitä ylipainoisia telkan edessä kököttäjiä. Ylipaino-ongelmia on paljon enemmän niillä, joiden koko maailma pyörii siinä ruoan ympärillä.

Takuulla eivät KAIKKIA aterioita syöneet erillään! Ehkä menivät navettaan aikaisin aamulla, tulivat sitten takaisin sisälle tupaan aamiaista syömään, jonka jälkeen mies lähti pellolle tai metsätöihin mukanaan evästä. Mutta kyllä sen aterian joku valmisti, eikä lapsi itse ottanut mitään "jääkaapista" ja työntänyt mikroon. Jo se ruoan valmistaminen toisellekin viestittää välittämistä.

Vain siksi että jonkun anoppilassa istua möllötetään yhteisen ruokailun merkeissä ei tarkoita että kaikissa perheissä olisi näin! Kyllä meillä nytkin joka päivä puhutaan paljonkin kaikeasta mitä mieltä painaa juuri pöydän ääressä. Sama oli lapsuudenkodissakin ja miehen perheessä sama juttu. Usein anoppilan kahvipöydässä keskustellaan kaikki viimeiset kuulumiset ja kaikille jää hyvä mieli:).

Uskokaa jo nyt että kyllä ne tutkijat ja asiantuntijatkin tietävät jotain paremmin kuin jotkut "av-mammat"!

Minulla on aina ollut tapana sanoa että kun olette töissä niin saatte maksaa harrastuksenne.

Ei minusta. Sinä vaan huitaisit epämääräisesti, että ennen vanhaan sitä ja tätä.



Juu, varmaan juu valmisti aterian. Piika tai isoäiti tms.



Tai sitten syötiin kylmää puuroa ja kivikovaa ruisleipää.



Meillä puhutaan joka päivä autossa kaikesta taivaan ja maan välillä. Uskokaa nyt, että ei se puhuminen vaadi samanaikaista ruoan jauhantaa. Moni osaa puhua erikseen ja sitten syödä erikseen.

Ei minusta. Sinä vaan huitaisit epämääräisesti, että ennen vanhaan sitä ja tätä. Juu, varmaan juu valmisti aterian. Piika tai isoäiti tms. Tai sitten syötiin kylmää puuroa ja kivikovaa ruisleipää. Meillä puhutaan joka päivä autossa kaikesta taivaan ja maan välillä. Uskokaa nyt, että ei se puhuminen vaadi samanaikaista ruoan jauhantaa. Moni osaa puhua erikseen ja sitten syödä erikseen.

Ei minusta. Sinä vaan huitaisit epämääräisesti, että ennen vanhaan sitä ja tätä. Juu, varmaan juu valmisti aterian. Piika tai isoäiti tms. Tai sitten syötiin kylmää puuroa ja kivikovaa ruisleipää. Meillä puhutaan joka päivä autossa kaikesta taivaan ja maan välillä. Uskokaa nyt, että ei se puhuminen vaadi samanaikaista ruoan jauhantaa. Moni osaa puhua erikseen ja sitten syödä erikseen.

Tämän johtopäätöksen voi vetää vastauksestasi?

että mitä vitun väliä sillä on? Ei yhtään mitään. Jos sinä saat siitä hyvän äidin papukaijamerkin, että väännät tippa linssissä hiki hatussa jotain ihme sörsselipöperöä joka ilta ja keskustelet asiantuntijoiden määräämät 18,5 laatuminuuttia rakentavista pakkopulla-aiheista perheesi kanssa joka ilta niin fine.



Minulle hyvä äitiys on ihan jotain muuta. Esimerkiksi sitä että käytän omia aivojani, enkä mene kuin pässi narussa kun joku muotiasiantuntija urahtaa.