isyyden tunnustaminen ja lapsen sukunimi?

ratkeaa sen isän kanssa juttelemalla. Laillisestihan voitte antaa kumman nimen tahansa, tai vaikka yhdistelmän.

Mitä hittoa teette niitä lapsia sinne tänne, jos ette tahdo edes antaa niille isän nimeä.

Meidän ipanalle tulee exäni sukunimi.

Avioliitossa aina isän nimi, jos ei muuta sovita. Riitatilanteessa isän nimi.

mekin olemme naimisissa ja saimme ihan itse päättää kumman sukunimi lapselle tuli (meillä kumpikin piti oman sukunimensä)

Mulla on omani ja lapsi sai isänsä, koska miehellä jo aiemmast avioliitosta lapsi. On myös ottanut ex-vaimonsa lapset omalle nimelleen, joten koko sisarussarjalla on sama nimi, koska sisaruksia he käytännössä ovat , vaikkei kaikki biologisia.

Ei näin! Myös avioliitossa tulee äidin nimi kiistatilanteessa

Avioliitossa aina isän nimi, jos ei muuta sovita. Riitatilanteessa isän nimi.

Ei tarvitse olla mikään kiistatilanne. Se sukunimen vaihtaminen isän sukunimeen käy vaan helpommin avioliitossa, kun pelkkä ilmoitus riittää eikä tarvitse mitään isyyden tunnustamista ennenkö on oikeus ottaa isän sukunimi.

Heti päivä näyttää paremmalta, kun sai nauraa tän vietiketjun vastauksille!

tehdä juuri siksi, että lapsi saisi isänsä sukunimen? Että kaikki tietäisivät, kuka lapsen isä on?

tosin valinta oli sinänsä helppo et isällä sattuu oleen harvinainen nimi ja mä olen virtanen.

Mun ainakin piti ilmoittaa lapsi maistraattiin väestörekisteriin ja siinä yhteydessä lapselle tulee virallinen nimi (kirkko hoitaa nää kasteen yhteydessä, jos ei ole aiemmnin ilmoitettu). henkilötunnushan jo oli

Mun ainakin piti ilmoittaa lapsi maistraattiin väestörekisteriin ja siinä yhteydessä lapselle tulee virallinen nimi (kirkko hoitaa nää kasteen yhteydessä, jos ei ole aiemmnin ilmoitettu). henkilötunnushan jo oli

Tyttö(/Poika) Virtanen, jossa se Virtanen on äidin sukunimi.

Mikäli lapsen nimi halutaan vaihtaa, se pitää tehdä erikseen, mutta siis syntymästään asti vauva on sinun nimelläsi.

minusta tuo isän mielen pahoittaminen tuntuu vähän hassulta syyltä. Ihan yhtä lailla kai äitikin voi mielensä pahoittaa siitä! Ja ehkä tuollainen isä jolle oman nimen jatkaminen on niin tärkeää, menisi ensin naimisiin ja varmistaisi että koko perheellä on sama nimi..?



Me vaihdoimme lapsille isän sukunimen, sillä se on kaunis ja ulkomaalaisillekin helppo nelikirjaiminen nimi, kun taas omani on pitkä, sisältää ääkkösiä ja on ei-niin-kaunis.

siitä että vielä nykypäivänäkin vanhemmat antavat lapselleen miehen sukunimen 93 prosentissa tapauksista, joissa vanhemmilla siis on eri nimet. Eli alle 7% lapsista saa äitinsä nimen. Jutussa vähän varovasti tuotiin tätä vinoutumaa esiin ikäänkuin tasa-arvon näkökulmasta ja sekös kommentoijia riemastutti. Ei kuulemma ole tasa-arvokysymys, vaan perinne. Jep jep. Perinteethän on perinteisesti ollut toooooosi tasa-arvoisia!