Mitä mieltä, vanhuksille kuolinpillereitä, sanoo Utrio.

Omalla kohdallani on selvää että otan itseni hengiltä ennen kuin menen niin huonoon kuntoon että olen muiden armoilla.



Toisaalta 78 vuotias, minulle ja läheisilleen erittäin rakas vaari makaa sairaana sairaalassa. Hän sairastui yllättäen ja väärän diagnoosin vuoksi hoito viivästyi ja vaari on päässyt erittäin huonoon kuntoon. Nyt vaikuttaa siltä että henkilökunta vain odottaa että kuolisi pois tuokin tilaa viemästä, eikä vanhus saa sitä hoitoa jonka tarvitsee/ansaitsee. Me emme ole valmiit luopumaan. Vaari oli erittäin hyväkuntoinen ja aktiivinen ennen sairastumistaan. Ymmärrän ja hyväksyn armokuoleman jos se on potilaan oma tahto ja hän on päätöksen tenhyt täydessä ymmärryksessä, mutta se että kaikille aletaan ikään katsoen jakamaan pillereitä on VÄÄRIN. Annetaan viesti että tuon ja tuon ikäisenä sinulla ei ole mitään arvoa ja olet vain riesa lähimmäisillesi. On vielä olemassa sellaisia omaisia jotka HALUAVAT hoitaa itse läheisensä. Eivätkä koe häntä tai hoitoa riesaksi.



Onko tulevaisuudenkuva se ettei suomessa kukaan elä yli 70v? Siis satavuotiaita tervaskantoja on turha etsiskellä? Jokainen sairastuu vanhana ja varmasti useasti, mutta niistäkin voi selvitä ja viettää vielä monen monituista onnellista ja aktiivista vuotta.

ja pidetään epäinhimillisenä pitää pakolal hengissä. Miksi ihmisillä on toisin päin, armokuolemaa ei hyväksytä mutta keinotekoinen elämän pitkittäminen kyllä?



Nimim. sukulaisen kivuliasta ja hidasta kuolemaa vierestä seurannut

meillä ei ole oikeutta ottaa elämää pois. Jumala päättää milloin ihmisen elämä loppuu. Jos ihminen ei usko Jumalaan, seuraukset voivat olla surulliset. En tiedä uskooko Utrio.

kun hoitajat jakais ko. pillerit Risperdalin kanssa?? Huh sentään, mikä ehdotus.

"sitten kun minusta tulee vanha niin laittakaa sitten minut johonkin laitokseen, etten ole teidän riesananne". Nyt mummo on yli 80-vuotias ja ei suostu millään lähtemään kotoaan. Pärjää tosin kotona kun häntä avustetaan, mutta niin se mieli voi muuttua. Olen täysin eri mieltä kuolinpilleriasiassa kuin Utrio.

mitään kuolinpillerihoitsujakaan. Antaa Jumalan päättää nämä asiat eikä mennä sörkkimään Jumalan tahtoa.

sitten kaikenmoisilla hoidoilla? Jos logiikka on se, että Jumala päättää, niin eihän sitä elämää silloin saisi millään supertehohoidoilla pitkittääkään.

mitään kuolinpillerihoitsujakaan. Antaa Jumalan päättää nämä asiat eikä mennä sörkkimään Jumalan tahtoa.

En hyväksy tuollaista heikot ja vanhat kuolkoot -asennetta, se leviää myös muualle ja haluammeko elää yhteiskunnassa jossa vain vahvalla/terveelä/nuorella on oikeus elämään?

Se on tietoinen valinta.

Minusta vanhusten ongelma on se, että puuttuu elämäntarkoitus.

Monet vanhukset ovat masentuneita elämään. Se on tietysti biologinen fakta, että alakukoisuus kuuluu vanhenemiseen. Vanhus kaipaa kuolemaa ja se on täysin normaalia. Eikä suinkaan tarkoita että ei hyväksytä vanhuutta ja heikoutta.

dementoitunut ei koskaan saisi päättää ottaako lopetus-pillerin tai ei. Hänestä on pidettävä huolta loppuun asti.

sitten kaikenmoisilla hoidoilla? Jos logiikka on se, että Jumala päättää, niin eihän sitä elämää silloin saisi millään supertehohoidoilla pitkittääkään.

Tehkää ihmiset hoitotestamentti, jossa kerrotte teidän tahdon! Nimenomaan siinä kiellätte kaikenlaisen tehohoidon, jos teitä ei sillä pystytä 100% mahdollisuudella pelastamaan. Sitten ei tule letkuruokintaa tms elämää turhaan pitkittäviä toimenpiteitä.

koittaa parantaa (sädehoidot, leikkaukset jne), vaan silloin keskityttäisiin lähinnä kivuhoitoon, henkiseen hyvinvointiin jne.



Ehkä, siisä ehkä tuo raja voisi olla jopa 70-75v.

aktiivisesti, mutta ei myöskään tarvitse hoitaa niin, että elää kamalan huonossakin kunnossa.



Todellakin tuollainen ikäraja tms jonka jälkeen ei enää kamalan aktiivisesti hoideta olisi ihan ok. Säästyisi monet kärsimykset kun sais ihminen kuolla rauhassa pois.

Minunkaan mielestäni ihmistä ei saa tappaa aktiivisesti, mutta ei myöskään tarvitse hoitaa niin, että elää kamalan huonossakin kunnossa.

Lääkäritkin kun ymmärtäis tuon että ei vanhaa ihmistä tarvi enää hoitaa niin aktiivisesti kuin nuorta. Meillä töissä oli 99v.(!) pikkuruinen mummo vuodepotilaana. Joi korkeintaan 2dl nestettä päivässä ja muutaman lusikallisen ruokaa. Eikös sitten lääkäri keksinyt pistää mummon veritankkaukseen, kun hemoglobiini oli niin matala (jotain 90...) Eli eikun mummo ambulanssi-kyydillä sairaalaan ja verta ja nesteitä tippumaan... Voitte uskoa, että mummo oli kipeä sen reissun jälkeen, kun oli pumpattu täyteen nesteitä...

jos ihmisen elinpäivät on jo ennalta määrätty? Sekä tosiaan tuo lääketieteeseen turvautuminen.

Eipä uskovaiset näihin osaa vastata.

itse päättää aikansa, erityisesti jos on sairauksia niin ei kuuluisi edes miettiä onko moraalisesti oikein vai ei. Kituminen on aina väärin! Omalla kohdalla on itsestään selvää että haluan lähteä ennenkuin olen perheen tai yhteiskunnan rasitteena.

töissä ja siellä on ollut vahuksia jotka ovat maanneet toistakymmentä vuotta sängyssä toisten käänneltävinä. Suu aukeilee kun syötetään mutta muuten he ei eivät tiedä nykymaailman menosta mitään, ovat silmät kiinni omissa maailmoissaan ja puhuvat vuosikymmenien takaisia juttuja.

Itse en haluaisi kyllä sellaista elämää vanhana.

Hänellä oli ilmeisesti sisäinen verenvuoto (ei löytynyt mitään varsinaista syytä), joka laski hemoglobiinia hiljalleen ja pari kertaa hänelle annettiinkin verensiirto.



Mummoni halusi itse pois, oli suht järjissään mutta kivulias elämänsä loppuvuodet. Äitini teki sitten päätöksen, että verensiirtoa ei enää anneta ja niin mummo nukkui pois. Lähtö ei ollut helppo, mutta oli tajuttomana loppuajan.



Pääsi pois, kuten itse halusi.